”Raamattua kuunnellessa tulee luottamus, että pienen ihmisen asiat järjestyvät aina jotenkin” – Pihtiputaan ja Kinnulan uusi kirkkoherra Janne Isomaa panostaa työssään aitoon läsnäoloon

Pihtiputaan ja Kinnulan seurakuntien yhteiseksi kirkkoherraksi valitun vanhoillislestadiolaisen Janne Isomaan, 55, tie papiksi ei ollut aivan suora, vaikka orastava kutsumus vaivasi mieltä heti lukion jälkeen.

– Ilmoittauduin kolme eri kertaa teologisen pääsykokeisiin, mutta jätin kuitenkin menemättä.

Isomaa työskenteli veneteollisuudessa ja koulunkäyntiavustajana, opiskeli sosiaalialaa ja valmistui lopulta kasvatustieteiden maisteriksi. Viisi vuotta vierähti opettajan työssä.

– Kasvatustiedettä opiskellessani toimin Kajaanissa kanttorin sijaisena ja vt. kanttorina ja tajusin, miten paljon tykkään seurakuntatyöstä.

Isomaa sai kannustusta pappisopintoihin sekä opiskelu- ja työkavereiltaan että ystäviltään. Myös oma mieli kypsyi vähitellen ajatukseen.

– Tajusin, että myös papin työssä riittää, kun olen oma itseni.

Keväällä 2005 Isomaa luki pääsykoekirjan 13 kertaa, meni teologisen pääsykokeisiin Itä-Suomen yliopistoon ja pääsi sisälle. Hän valmistui intensiivisten opintojen jälkeen kahdessa vuodessa, ja papiksi hänet vihittiin kesäkuussa 2007.

– Ehdin olla ennen sitä kanttorin sijaisena kymmenessä eri seurakunnassa. Se oli erinomaista seurakuntaharjoittelua. Pappien työparina näin heidän erilaisia toimintatapojaan ja pohdin, mikä olisi oma tapani.

Myös aiemmat kasvatustieteen ja puheviestinnän opinnot ovat tukeneet Isomaata papin työssä.

– Ajattelen, että tärkeintä on levollinen läsnäolo ja aitous, hyvä kontakti ihmisiin. Silloin on mahdollisuus viestiä myös sanomaa. Vuorovaikutusasiat ovat hyvin herkkiä. Lisäksi on tärkeää säilyttää työssä tuoreus ja innostuneisuus.

KAHDEN SEURAKUNNAN yhteiseksi kirkkoherraksikaan Janne Isomaa ei kulkenut suorinta tietä. Kinnulaan ja Pihtiputaalle on haettu kirkkoherraa useaan otteeseen. Toisinaan päteviä hakijoita ei ole ollut, toisinaan hakemuksia on vedetty pois kesken prosessin. Vuosi sitten myös Isomaa veti hakemuksensa pois.

– Seurasin sitten tilannetta, tilasin paikallislehdenkin, soittelin seurakuntien työntekijöille ja perehdyin asioihin. Tajusin, että jos voin lahjoillani palvella kansankirkkoa ja koen kutsumusta kirkkoherraksi, miksi katselisin sivusta, kun kirkkoherran paikka on toistuvasti auki.

Elokuun loppupuolella 2023 Kinnulan ja Pihtiputaan seurakuntien kirkkovaltuustot kokoontuivat yhteiseen kokoukseen, jossa päättivät yksimielisesti valita Janne Isomaan kirkkoherrakseen. Hän oli ainoa hakija.

Isomaa kiittää alueen asukkaita avoimuudesta ja reilun mutkattomasta tavasta kohdata. Hän toimii nyt seurakunnissa vt. kirkkoherrana ja aloittaa varsinaisesti virassa 1.1.2024.

Isomaan mukaan hyvän johtajan tehtävä on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa asioita voidaan tarkastella eri näkökulmista.

– Meillä on menossa selvitystyö seurakuntajaon mahdolliseksi muuttamiseksi. Joillekin seurakuntalaisille tämä on vaikea asia, ja haluan kuulla ja kunnioittaa avoimin mielin eri näkemyksiä. Viestini seurakuntalaisille on, että kotiseurakunta on tärkeä jatkossakin, vaikka rakenteisiin tulisi muutoksia.

Pienten seurakuntien vahvuutena Isomaa näkee vahvan paikallisidentiteetin. Ihmiset aktivoituvat helposti osallistumaan myös seurakunnan toimintaan.

– Yhteistyöllä saadaan aikaan asioita, joihin kukaan yksilö ei yksin kykene.

Haasteena on saada ammattitaitoisia työntekijöitä eläkkeelle jäävien tilalle. Myös vähenevä väestö ja pienenevät verotulot tuovat päänvaivaa. On mietittävä, miten resurssit käytetään järkevimmin.

HARTAUSELÄMÄ ON tärkeää myös papille, Janne Isomaa painottaa. Hän kuuluu vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen ja käy seuroissa kotipaikkakuntansa Haapajärven Rauhanyhdistyksellä.

– Seuroista ammennan levollisuutta ja rauhaa. Koen herätysliikkeeseen kuulumisen voimavaraksi työssäni. Ihminen saa elää armosta ja anteeksiantamuksesta.

Myös kansankirkon pappina Isomaan tärkein viesti ihmisille liittyy anteeksiantamuksen evankeliumiin.

– Me ihmiset saamme Jumalalta lahjana kaikki syntimme anteeksi. Se on arvokasta. Itselleni erityisen tärkeä Raamatun kohta löytyy Roomalaiskirjeestä. Siinä Paavali sanoo, että kun Jumala on antanut meille poikansa Jeesuksen Kristuksen, niin eikö hän antaisi kaikkea muutakin.

Isomaa harrastaa pyöräilyä, kävelyä, juoksua ja hiihtoa. Liikkuessa voi tutustua rauhassa omiin ajatuksiinsa.

– Autolla ajaessa kuuntelen ääni-Raamattua. Se antaa perspektiiviä ja auttaa suhteuttamaan oman elämän kysymyksiä. Tulee luottamus siihen, että nämä minun pienen ihmisen kysymykseni kyllä järjestyvät jotenkin.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliKirkko ja minä: Minnesotalainen ruokabloggaaja Beatrice Ojakangas on kuin kotonaan Duluthin luterilaisessa kirkossa
Seuraava artikkeliKolumni: Kirkonmenoja on liian usein

Ei näytettäviä viestejä