Tekstin alussa luki: Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Ihmisen Poika on Jeesus ja Hän on tulossa takaisin. Kun Hän palaa, niin Hän tuomitsee maailman. Ensi pyhänä, ensimmäisenä adventtisunnuntaina muistetaan sitä, kun Jeesus nöyränä ratsasti aasinvarsalla Jerusalemiin. Viimeisenä päivänä Jeesus ei tule nöyränä, eikä hiljaisena. Hän ei tule aasinvarsalla ratsastaen. Jeesus näyttää meille koko kirkkautensa. Silloin Jeesuksen kanssa ei ole muutama rääsyinen opetuslapsi, vaan Hän tulee enkeliensä kanssa. Silloin isäntä tulee taloonsa.
Maailmanloppu ei ole kaaos, jossa kaikki tuhoutuu hallitsemattomasti. Maailmanloppu eli Jeesuksen paluu on Jumalan tarkan suunnitelman päätös. Jumala on miettinyt kaiken tarkkaan ja Taivaassa on tänään enkeleitä odottamassa lähtökäskyä täyttämään Lopunajan tapahtumia.
Mutta päivämäärän tietää yksin Isä, edes Poika eli Jeesus tai Pyhä Henki eivät tiedä sitä. Varsinkaan me ihmiset emme tiedä milloin maailmanloppu tulee. Jos joku sanoo tietävänsä, niin hän valehtelee tai johtaa harhaan.
Päivän evankeliumiteksti kertoo meille miten tuomiopäivänä kaikki tulee hallitusti ja järjestyksessä päätökseen. Jeesus palaa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja Jeesus erottelee ihmiset Helvettiin ja Taivaaseen.
Tämä olisi täysin mahdoton tehtävä kenelle tahansa ihmishallitsijalle koota kaikkia kansoja yhteen paikkaan, edes kaikkia niitä ihmisiä, jotka elävät tällä hetkellä. Tuomiopäivänä herätetään myös kuolleet. Kuten uskontunnustuksessa uskomme Jeesuksen tuomitsevan elävät ja kuolleet sekä uskomme ruumiin ylösnousemukseen. Myös meri antaa heidät, jotka ovat sinne joskus aikoinaan hukkuneet. Kaikkien aikojen kaikki ihmiset kootaan Jeesuksen eteen. Helposti ja suunnitelmallisesti, enkelit tekevät työtään.
Kuten maallisissa oikeusistuimissa käyttäydytään hillitysti ja nöyrästi, ei myöskään taivaallisessa tuomioistuimessa ei ole epäjärjestystä. Jeesus puhuu ja muut puhuvat, kun heille annetaan lupa.
Maailmamme viimeinen näytös on lyhyt. Se on vain muutama puheenvuoro. Kyse on nimenomaan tuomiopäivästä, ei oikeudenkäyntipäivästä. Tuomiopäivänä annetaan vain tuomiot. Jeesus ja Taivaaseen menijät ja Helvettiin menijät keskustelevat lyhyesti. Oikealla puolella oleville Jeesus sanoo: ”Tulkaa tänne, te isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.”
Nämä ihmiset tekivät elämässään hyvää. Mutta nyt tarkkana. Taivaaseen ei pääse teoilla vaan yksin Jeesuksen sovitusuhrin tähden. Teot ovat seurausta oikeasta uskosta. Ihminen pelastuu yksin Jeesuksen tähden. Jeesus sanoo, että se, joka uskoo Häneen ja saa kasteen, pelastuu. Jeesukseen uskova ihminen on pelastettu ihminen. Pelastettu ihminen saa nousta kuolleista kuten Jeesus nousi ja hän saa seurata elämässään Jeesusta.
Jeesus rakasti aidosti myös vihamiehiään. Hän on kutsunut ja kutsuu seuraajansa toimimaan samoin: rakastamaan vihamiehiä, mutta myös omaa perhettä ja naapureita ja heitä, joita on lähellä. Jos ei osaa rakastaa omia läheisiään, niin ei osaa myöskään rakastaa vihamiehiään.
Ruoan ja juoman antaminen nälkäisille ja vaatettaminen ja vieraanvaraisuus sekä vankien ja sairaiden luona käyminen ovat merkkejä siitä, että olen pelastettu ja haluan seurata Jeesusta ja tehdä ihmisille hyvää.
On hyvä muistaa sellainen erikoistapaus kuin ristinryöväri. Hänet oli ristiinnaulittu ja hän oli kuolemassa, mutta hän pelastui, kun hän uskoi Jeesukseen. Hän ei ehtinyt tehdä yhtä ainutta hyvää tekoa, jalat ja kädet olivat kiinni nauloilla ja aika oli loppu. Hän pelastui silti. Mutta, jos olisi käynyt niin, että hänet olisikin otettu pois ristiltä ja hän olisi päässyt jatkamaan elämäänsä, niin se ei olisi käynyt, että hän edelleen olisi varastellut ja jättänyt hyvän tekemisen. Hänen olisi pitänyt lähteä seuramaan Jeesusta elämssään. Hyvät teot eivät pelasta, mutta kristitty ei saa tehdä syntiä, vaan hänen kuuluu tehdä hyvää.
Valitettavasti me teemme syntiä ja laiminlyömme hyvän tekemisen, mutta Jumala on pitkämielinen. Hän antaa meille anteeksi, kun sitä pyydämme Häneltä Jeesuksen nimessä ja saamme alkaa uudelleen vaikka joka päivä. Mutta tätä anteeksiantamisen lahjaa ei saa käyttää väärin.
Jeesus saa erikoisen kysymyksen pelastetuilta: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme tai alasti ja vaatetimme sinut?” Miksi he eivät tienneet mitä tekevät ja kenelle? Jeesuksen vastasi:”Totisesti, kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Tämä on vaikea raamatunkohta minulle, mutta uskoisin, että tämä liittyy siihen mitä Jeesus sanoi vuorisaarnassa: Kun autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla. Tämä liittyy siihen, että Jumala kyllä huomaa salaiset hyvät teot ja palkitsee ne ajallaan.
Jeesus erottaa viimeisenä päivänä pelastetut heistä, jotka joutuvat helvettiin. Vasemmalla puolellaan oleville Jeesus sanoo: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.” Sama asia jatkuu. Ihminen ei pelastu omien tekojensa kautta. Lain tielle on turha lähteä. Vaikka onnistuisi ruokkimaan kaikki nälkäiset ja janoiset ja tarjoaisi katon jokaisen pään päälle ja vaatettaisi kaikki ihmiset. Vaikka kuluttaisi koko elämänsä juoksemalla sairasvuoteen luota vankilavierailulle ja takaisin, niin se ei kelpaisi Jumalalle. Se ei vaan kelpaa, eikä se riitä. Äiti Teresalla ja ristinryövärillä on sama toivo, että Jeesus pelastaa heidät, kummankaan ei kannata laittaa toivoa tekoihinsa. Ilman Jeesusta ei ole pelastusta ja hienot tekomme ovat aina riittämättömiä Jumalan silmien edessä. Vain Jeesuksessa kelpaamme Jumalalle. Mutta Hänessä kelpaamme varmasti ja täydellisesti.
Viimeisenä päivänä Jeesus jakaa tuomiot ja toiset lähtevät ikuiseen rangaistukseen, mutta Jeesuksen omat ikuiseen elämään. Kristityn ihmisen ei kannata pelätä tuomiopäivää. Ennen sitä pahenevat kristittyjen vainot, mutta kaikki tapahtuu Jumalan suunnitelman mukaisesti. Tuomiopäivä on armonpäivä kaikille niille, jotka turvasivat eläessään Jeesukseen. Tänään on armon päivä kaikille ja tänään saa turvata Jeesukseen. Aamen.