Israelin kansa uudisti joka vuosi liittonsa Jumalan kanssa. Se tapahtui Viikkojuhlassa (Shavuot), jota vietettiin helluntain aikoihin. Silloin muisteltiin sitä, kuinka Jumala antoi Moosekselle lakinsa Siinain vuorella. Juhlaan sisältyi 24 tunnin rukousvartio. Se oli jaettu kahdeksaan kolmen tunnin pituiseen osioon, joiden aikana Jumalan lakia käytiin läpi, sitä selitettiin ja rukoiltiin.
Tämän vuorisaarnan alun luettuamme olemme tällaisen 24 tuntia kestäneen rukousvartion edessä. Jeesus selittää meille Jumalan lain todellista merkitystä. Hän on uusi Mooses, jota meidän tulee kuunnella. Hän ei ollut tullut kumoamaan lakia, vaan kertomaan meille, mitä se oikeasti tarkoitti. Nämä lukemamme vuorisaarnan alun jakeet siitä, ketkä ovat autuaita, ovat johdantona tai vaikkapa sisällysluettelona sille mitä seuraa. Meillä ei nyt ole aikaa 24:ää tuntia, mutta kerron tämän, jotta ymmärtäisimme, kuinka rikkaan tekstin äärellä aina pyhäinpäivänä olemme. Meillä on kahdeksan autuaaksi julistusta, joista jokaista käsittelisimme seuraavassa kolmen tunnin ajan.
On syytä huomata, että sekä ensimmäisessä että viimeisessä sanotaan: ”Heidän on taivasten valtakunta.” Markuksen evankeliumissa, siinä vanhimmassa, Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta. Miksi Matteuksen Jeesus käyttää sanoja ”Taivasten valtakunta?” Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Matteus toimi juutalaiskristittyjen parissa, eikä siksi halunnut Jeesuksenkaan ”turhaan lausuvan” Jumalan nimeä. ”Taivasten valtakunta” tarkoitti hänelle kiertoilmaisua Jumalan valtakunnasta.
Nämä kahdeksan autuaaksijulistusta puhuvat siitä, mitä Jumala ihan oikeasti meiltä Jeesuksen seuraajilta odottaa. Vuorisaarnassa on kiteytetty se, mitä Jeesus Jumalan laista opetti. On sanottu, että Jeesus terävöitti lain. Hän toi sen – pelkästään ulkoisesta toiminnasta – aina sisäiseen mielenlaatuun saakka.
Näiden autuaaksijulistusten selitykset kulkevat vuorisaarnassa päinvastaisessa järjestyksessä niiden kirjoittamisen järjestykseen nähden. Ensimmäisenä on selitys viimeiseen, sitten toiseksi viimeiseen jne. aina ensimmäisenä lausuttuun autuaaksijulistukseen saakka. Kirkoissamme tuon tekstin lukemiseen on jo liitetty alku viimeisen osan selityksestä. Viimeksi kuulemamme jakeet ovat siis jo selitystä sille, mitä tarkoitetaan niillä, joita vainotaan vanhurskauden tähden.
Mediassa on ollut paljon keskustelua tuosta sanasta vanhurskaus. Suomen Pipliaseura on julkaissut vastikään uuden Uuden testamentin käännöksen, jossa tämä kohta kuuluu: ”Onnellisia ovat ne, joita vainotaan oikeudenmukaisuuden vuoksi, taivaiden valtakunta on heidän” (5:10 2020). Olen niin onnellinen tästä sanasta oikeudenmukaisuus tässä kohtaa, sillä se sisältää merkityksen, joka kyllä sanalla vanhurskauskin on, mutta enää vaikeasti ymmärrettävissä. Se kun on niin vanha sana. Oikeudenmukaisuus on tässä parempi.
Kysymys on siitä, että edistämme ympäristössämme ja maailmassamme oikeudenmukaisuutta, ja meitä siitä syystä vainotaan. Tällaisia meidän tulisi Jeesuksen seuraajina olla. Useinhan pelkäämme seistä oikeudenmukaisuuden puolella, sillä eihän se ole helppoa.
Annetaanpa Matteuksen jatkaa mitä Jeesus tästä opetti:
11»Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. 12Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
13»Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. 14»Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. 15Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. 16Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Aivan liian moni on joutunut surmatuksi tai vainotuksi, pahojen puheiden tai ilkivallan kohteeksi siksi, että edistää maailmassamme oikeudenmukaisuutta, kaikkien ihmisten tasavertaista kohtelua ja ihmisoikeuksia. Viime viikolla vietimme ihmisoikeusviikkoa. Sen teemana oli: Ihmisoikeuspuolustajat. Tiedämme, että totuudenpuhuja ei saa yösijaa, mutta on väärin, että heitä viruu syvällä vankiloissa, tekaistuilla syytöksillä tuomittuina, heitä katoaa jäljettömiin, heitä myrkytetään ja tapetaan. Totuuden ja oikeudenmukaisuuden jano on heissä niin syvällä, että he eivät voi lopettaa vaan jatkavat oman henkensäkin uhalla. Suola ei voi käydä mauttomaksi, valoa ei voi panna vakan alle. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi jäädä kätköön. Heidän on pakko puhua. He ovat kuin ne, joista heprealaiskirjeessä puhutaan: ”36Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. 37Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. 38He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa.”
Jeesus kuitenkin sanoo kaikille niille, joita vainotaan oikeudenmukaisuuden vuoksi: ”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”
En aio käydä koko listaa läpi, mutta seuraavana ovat rauhantekijät. Helposti ajattelemme, että tässä on kyse Martti Ahtisaaresta tai jostakin muusta Nobelin rauhanpalkinnon saajasta, mutta on hienoa lukea Matteuksesta Jeesuksen itsensä ajatuksia siitä, mitä hän tällä tarkoittaa:
21»Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. 23»Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
25»Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. 26Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.”
Mekin voimme olla rauhantekijöitä. Rauhan tekemisessä on kyse rauhanomaisesta rinnakkainelosta ihan siinä missä me olemme: omassa kodissamme, läheistemme, työtovereiden ja kaikkien niiden parissa, joita me päivittäin kohtaamme. Minun nimeni Senegalissa oli Jegjam. Sen oli antanut Senegalin luterilaisen kirkon ensimmäinen johtaja jo ennen kuin oli meitä nähnytkään. Tuo nimi ”Jegjam” tarkoittaa ”sitä, jolla on rauha.” Jos tapaat Jegjamin, päiväsi on pelastettu. Olet kohdannut rauhan miehen. Kunpa voisimme kaikki olla rauhan miehiä ja rauhan naisia tässä maailmassa.
Tänään muistelemme poisnukkuneita rakkaitamme. Emme osaa ajatella heitä mitenkään erityisen pyhinä, tai varsinkaan pyhimyksinä, aina kauhean vahvoina, tai edes esimerkillisinä, ja kuitenkin on ollut tilanteita, jolloin he ovat kieltäneet itsensä, ovat ehkä nielleet kiukkunsa ja olleet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. He ovat tulleet väliin, kun tilanne on vaatinut oikeudenmukaisuutta, he ovat olemassaolollaan tuoneet rauhaa ja ymmärtämystä tulehtuneiden ihmissuhteiden keskelle.
Jeesuksen vuorisaarna on ihanne, jotain sellaista, jota kohden meidän tulee mennä. Me tarvitsemme päämääriä. Millaista olisi, jos Keisarin ja kuninkaiden sijaan Jumala saisikin hallita ja hänen tahtonsa täällä maailmassa toteutuisi edes vähän enemmän, ja me saisimme olla siinä mukana. Ei vuorisaarna ole mittari Jumalan hyväksynnälle. Hänen rakkautensa meitä kohtaan ei riipu siitä, kuinka me olemme onnistuneet. Hän rakastaa meitä aina, eikä koskaan hylkää meitä. Siltä pohjalta on hyvä, lähteä jatkamaan Jeesuksen työtä hänen seuraajanaan. Turvallisesti saamme jättää jo edeltä menneet rakkaamme taivaallisen Isämme käsiin, ja muistella kaikkea sitä hyvää ja rohkaisevaa mitä olemme heidän kauttaan saaneet.