Loppiainen, Matt. 2: 1-12, Martti Vaahtoranta

1.
Ex oriente lux. Idästä valo. Niin on sanottu.
Sillä idästä se aurinko täällä Suomessakin nousee – sikäli kuin nousee. Tästä valosta ei nyt kuitenkaan ole puhe. Tänään ei puhuta luonnollisesta valosta, vaan Jumalan valosta, Jumalan sanan valkeudesta.
Silti sekin tulee meille idästä, tulee sittenkin, vaikka sitä on kuljetettu meille lännen kautta. Kulttuurimme lepää pitkälti länsimaisen Rooman perinnön päällä. Se on saanut voimakkaita vaikutteita samoin läntisestä Euroopasta.
Suomalaisen kulttuurimme syvimmät juuret, sen eläväksi tekevä pohjavirta, sen taustalla loistava valo on kuitenkin idästä kotoisin. Sieltä se tulee – sikäli kuin vielä tulee. Sillä näyttää siltä, että se on meillä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa pahasti himmenemässä. Ehkä lampunjalkaamme jo siirretään muualle.
2.
Kerran todellinen Valkeus luvattiin itäisillä mailla asuvalle Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Idässä, Beetlehemin pienessä kaupungissa, se lopulta myös syttyi loistamaan sekä Israelin kadotetuille lapsille että myös meille, kaukaisten maiden pakanoille.
Idästä nousi armon aurinko, Kristus, valaisemaan Jumalan äärimmäisellä rakkaudella meitä, Hänen langenneita luotujaan ja pimeyden vankeja. Ex oriente lux. Totta se on.
Itämaan tietäjät kuitenkin katsoivat toiseen suuntaan. He eivät kotiseudultaan Kaksoisvirtain maasta tähyilleet Intiaan eivätkä Kiinaan. Heille valo loisti lännen kantilta, Välimereltä päin. Sinne Beetlehemin tähti johdatti heitä.
3.
Tietäjät toimivat toisin kuin monet minun nuoruuteni ja tämänkin päivän länsimaisista ihmisistä. Moni on kyllästynyt omaan kulttuuriimme ja sen parissa verettömäksi kuivatettuun järkeisoppiin, joka kulkee kristinuskon nimellä. Moni on lähtenyt hakemaan syvempää viisautta ja valaistumista kaukaa Idästä. Sieltä on nähty valon loistavan – ei kuitenkaan Beetlehemistä, vaan vielä paljon idempää.
Idän uskontojen ja filosofioiden valo paljastuu kuitenkin lopulta mitä syvimmäksi pimeydeksi. Se on sitä mustaa valoa, jota meissä on jäljellä vielä syntiinlankeemuksen jälkeenkin.
Ja kyllä me sen täällä länsimaissakin tunnemme. Meillä se vain pukeutuu ”järkevyyden” asuun. Me olemme järkeviä ja käytännöllisiä, mutta kylmiä ja pimeitä.
Yhteistä länsimaiselle käytännölliselle järjenkäytölle ja itämaiselle viisaudelle on, että ne ovat kumpikin langenneen ihmisen valoa ja viisautta.
Ihmiselle luontainen järjen valo riittää kyllä langenneenakin valaisemaan jossakin määrin niitä asioita, jotka kuuluvat maalliseen elämäämme. Muutenhan elämämme olisi mahdotonta. Järkikulta on Jumalan maallinen lahja, jota pitää käyttää niissä rajoissa, jotka sille on annettu.
Itse asiassa länsimainen kulttuurimme todistaa väkevästi vapaudesta, jonka se on saanut Kristuksen uskon kautta. Samalla se on kuitenkin osoitus jäätävästä kylmyydestä ja silkasta pahuudesta, johon tämä vapaus on meidän käsissämme johtanut. Olemme kehittyneet kulttuurimme ja koko elämämme tuhoutumisen partaalle.
Eivätkä asiat Idässäkään ole paremmin. Sielläkin se valo, joka meihin on luomisesta jäänyt jäljelle, on vääristynyt vastakohdakseen. Olemmehan langenneita ihmisiä niin idässä kuin lännessäkin. Niin siellä kuin täälläkin meissä oleva luonnollinen valo on hengellisessä mielessä pelkkää syvää pimeyttä, vaikka siitä arjen keskellä ja maallisissa asioissa onkin hyötyä.
4.
Niinpä ei vain länsimainen materialismi pidä tyhjää maljaa janoisen huulilla. Myös etsiessään idän uskonnoista ja filosofioista ”valaistusta” länsimainen etsijä löytää jotakin muuta. Hänelle käy, kuten kerrotaan eräästä islamilaisesta mystikosta:
Tämän sanotaan omin voimin ja uskonnollisten harjoitustensa avulla päässeen niin korkealle, että hän uskoi näkevänsä itsensä Jumalan. Jumalalla oli kuitenkin peite kasvoillaan. Niinpä mystikko rukoili Jumalaa ottamaan sen pois.
Jumala kuuli mystikon rukouksen. Hän otti peitteen kasvoiltaan. Mutta mitä mystikko näki? – Hän näki Jumalan sijasta omat kasvonsa.
Emme löydä Jumalaa emmekä elämän syvintä tarkoitusta, emme lopullista valoa pimeyteemme sen paremmin ”länsimaisin keinoin” kuin ”itämaisinkaan konstein”. Näemme kyllä Jumalan teot tai jotakin niistä. Sen tähden sekä tieteen tutkimustulokset että itäisen maailman uskonnot kertovat meille jotakin tästä luodusta maailmasta sellaisena, kuin se syntiinlankeemuksen jälkeen on tai jollaisena sen näemme.
Jumalaa emme kuitenkaan näe, emme myöskään sitä, että olemme Hänen edessään kadotettuja, syntisiä ihmisiä. Tiede ja uskonnot eivät kerro, että meidän pitäisi olla Jumalan kuva, tai eivät ainakaan, että olemme sitä enää vain suhteessa toisiimme ja tähän maailmaan, mutta silloinkin Jumalan kuva on meissä pahasti vääristynyt.
Tiede ja uskonnot eivät tiedä, että koska varsinainen, pelastava suhteemme Jumalaan on meissä kuollut, myös Jumalan kuva meissä on vääristynyt, joskus jopa vastakohdakseen. Sen tähden myös valo, joka meissä luonnostaan on, valaisee kyllä himmeästi ja lepattaen maailmaa, jossa elämme. Jumalan silmissä, Häntä ja omaa pelastustamme koskien se on kuitenkin pimeyttä. Se on syvää pimeyttä.
5.
Koettaessamme kaivautua syvälle olemassaolon salaisuuksiin hukumme pimeään syvyyteen. Kuitenkin myös koettaessamme kohottautua kohti valoa, jonka näemme ylhäällä, tuhoudumme sen paisteessa. Emme kestä Jumalan pyhyyden kirkkautta, kun se loistaa sen näkymättömän peitteen läpi, joka teräksenlujana lasisena kattona tai, kuten voimme kuvitella, maailmamme ylle laskettuna lasisena kupuna erottaa meidät Hänestä.
Tämän meitä ja Jumalaa erottavan ”kuvun” nimi on ”synti”. Voimme ajatella sen olevan puolipallon muotoinen, yhteen suuntaan valoa läpäisevä peili, joka samalla toimii vääristävänä linssinä. Jumalan rakkauden kirkkaus loistaa sen läpi muuttuen kuitenkin tämän synnin ”linssin” vaikutuksesta tuhoavaksi tuleksi meitä ja maailmaa kohtaan. Se kyllä lämmittää ja pitää elämää yllä, mutta lopulta hävittää kaiken.
Tämän Jumalasta käsin tulevan häikäisevaän valon näemme, kun katsomme oman järkemme ja oman uskonnollisuutemme varassa itsestämme ylöspäin. Jumalaa itseään emme kuitenkaan näe. Ja ikään kuin peilin läpi aurinkona loistavan valon lisäksi näemme siitä, puolipallon muotoisen lasikuvun sisäpinnasta, oman ja maailmamme kuvan. Sillä kupu ja siinä oleva synnin linssi päästää yhteen suuntaan läpi Jumalan valon vihaksi taittuvat säteet, mutta toisesta suunnasta katsoen heijastaa katsojan kasvoja ja sitä maailmaa, jossa hän elää.
Sen tähden meille käy, kuten edellä kerrotulle islamilaiselle mystikolle, jos lähdemme järkemme avulla selvittämään elämän salaisuutta tai etsimme valaistusta idän uskonnoista. Luulemme löytävämme ja ehkä sanomme löytöämme ”jumalaksi”. Todellisuudessa se on vain oman kuvamme.
6.
Idän tietäjät olivat varmasti perehtyneet siihen itäiseen viisauteen, jota moni tänäkin päivänä ihailee. He tunsivat tähtien liikkeet ja koettivat niistä lukea inhimillisiä ja jumalallisia asioita. Silti he lähtivät todellisen Valon perässä toiseen suuntaan – eivät itään, vaan länteen tai lounaaseen. He lähtivät seuraten sitä valoa, jonka Jumala itse oli sytyttänyt.
Beetlehemin tähti ei tosin itsessään kertonut mitään. Tähtitaivas ei ole Jumalan ajatusten tulkki. Horoskoopit ovat vaarallista hölynpölyä.
Sillä tähdet ja muut taivaankappaleet eivät ole jumalallisia olentoja, kuten Lähi-Idässä ajateltiin siihen aikaan, kun Raamatun Luomiskertomus kirjoitettiin. Tieto siitä, että ne olivat sittenkin vain luontokappaleita, oli Jumalan vallankumouksellinen ja vapauttava ilmoitus kansalleen. Sen hedelmistä myös länsimainen tiede on nauttinut.
On suuri asia tietää, että aine on ainetta ja että Jumala Jumala. Itämaan tietäjille tämä ei ollut vielä niin selvää, kuin sen pitäisi olla meille. Mutta Jumala rakasti heitä siitä huolimatta. Jumala käytti heidän tietämättömyyttään heidän omaksi hyväkseen.
Jumala puhui tietäjille heidän omaa kieltään ilmoittaessaan heille todellisen Valkeuden syntyneen maailmaan. Jumala puhui tähtitaivaan kieltä, jota Itämaan tietäjät lukivat. Se oli itsessään mykkää. Nyt se kuitenkin kertoi heille kuninkaallisen Lapsen syntymästä.
Tietäjät eivät olleet oman viisautensa eivätkä oman uskonsa varassa lähtiessään matkalle. He eivät koettaneet nousta korkeuksiin eivätkä tunkeutuneet syvyyksiin oman järkensä tai ihmisperäisen uskonnollisen viisauden avulla. Se, mitä he näkivät, ei ollut heijastusta heistä itsestään kylmälle tähtitaivaalle, vaan Jumalan antama merkki, joka viittasi ja oli suhteessa Häneen itseensä – ja Hänen sanaansa.
Beetlehemin tähti ei ollut säde Jumalan polttavasta kirkkaudesta. Sen sijaan se osoitti Valoa, joka oli Jeesus-lapsessa syntynyt ihmiseksi. Se osoitti Jumalaan, joka ei vihassaan polttanut pimeää maailmaa, vaan tuli rakkaudessaan itse siihen, ihmisenä oman hehkunsa poltteeseen. Siinä Hän palaisi pyhyytensä tulessa niiden ihmisten puolesta, jotka turhaan etsivät Häntä korkeuksista tai syvvyyksistä. Sillä tavoin Hän valaisisi todellisella, pelastavalla Valkeudellaan syntiset ja tuhoon tuomitun maailman.
7.
Tähti, joka ilmestyi taivaalle, oli siis Jumalan itsensä antama merkki lihaksi tulleesta Sanasta, joka avuttomana vauvana lepäsi Marian sylissä Beetlehemin kaupungissa. Se oli merkki Jumalan ja Marian Pojasta, joka kuolisi ristillä viattoman kuoleman syntisten puolesta ja nousisi synnin ja kuoleman Voittajana haudasta. Se osoitti ihmislasta ja Ihmisen Poikaa, jonka kasvoissa syntinen voisi nähdä Jumalan itsensä kasvot, ei vain heijastusta niistä, vaan Hänet itsensä, mutta silti pelastua. Syntinen saisi säilyä hengissä ja suorastaan herätä henkiin Jumalan Pojan kasvojen valkeudessa.
Beetlehemin tähti oli Jumalan ilmoitus. Se oli Jumalan sana tietäjille sillä kielellä, jota he puhuivat. Tähdenkin kautta Hän puhui ihmisten kielellä, sillä Hän oli tullut ihmiseksi ja halusi ihmisten tietävän sen ja löytävän Hänet ja kohtaavan Hänessä todellisen, pelastavan Valon – ei korkealta, ei syvyyksistä, vaan Beetlehemin lapsen kasvoista.
Mutta lopulta vasta Jumalan profeetallinen, kirjoitettu sana näytti tien Jerusalemista sinne, mistä tietäjät eivät ikinä olisi osanneet etsiä Kuninkaan Poikaa. Tarvittiin vielä pyhä Raamattu. Tarvittiin kirjanoppineita ja pappeja julistamaan se kaukaa tulleille vieraille. Vasta sitten tähti opasti heidät Beetlehemiin, Jeesuksen luo.
8.
Kristuksessa todellinen Valkeus, joka valistaa maailman, on tullut myös meidän luoksemme. Meilläkin on tähti, joka loistaa kirkkaasti osoittaen Jeesuksen seimeä, ristiä ja tyhjää hautaa: pyhä Raamattu. Me emme tarvitse taivaan tähtien kieltä.
Pyhästä Raamatusta me opimme myös, missä seimi, risti ja tyhjä hauta nyt ovat meille. Ne ovat siellä, missä pyhää evankeliumia luetaan ja julistetaan. Ne ovat siellä, missä Herra itse sanoo leivästä ja viinistä: ”Tämä on minun ruumiini, tämä on uuden liiton veri.” Ne ovat siellä, missä synnit hukutetaan kasteen veteen ja julistetaan anteeksi.
Idästä meille koittaa valo. Tähti loistaa Beetlehemin kaupungin yllä. Herodekset nousevat tänäkin päivänä vastustamaan ”äsken syntynyttä juutalaisten Kuningasta”. Jumalan rakkaus on kuitenkin väkevämpi kuin ihmisten viha. Armossaan Hän anta sanassa ja sakramenteissaa Valonsa loistaa meillekin.
Älä siis katso siihen pimeyteen, joka tähän vuodenaikaan ympäröi meitä, älä siihen pimeyteen, joka maassamme ja kulttuurissamme on alkanut voittaa alaa, äläkä varsinkaan siihen pimeyteen, joka sinulla on sydämessäsi! Tuo se kaikki rohkeasti Jumalan armon valkeuteen! Tunnusta syntisi, epäuskosi, epäilyksesi, rakkaudettomuutesi ja kaikki se paha, mitä yrität huolellisesti itseltäsikin piilottaa! Jumalan kirkkauden valossa se kaikki palaa kerran poroksi, mutta nytkään se ei sinua kadota, sillä se valo, joka Kristuksesta loistaa, on vielä nyt pelastavaa ja parantavaa kirkkautta. Ota se uskossa vastaan, niin pelastut Jumalan vihan hehkulta!
Älä kaivaudu syvyyden pimeyteen äläkä yritä omin voimin nousta sinne, missä siipesi palaisivat auringon hehkussa! Polvistu sen sijaan Jeesuksen seimen äärelle ja tuo Hänelle tyhjä ja syyllinen sydämesi! Hän armahtaa sinua ristinsä uhrin tähden. Hän nostaa sinut kuoleman yöstä oman ylösnousemuksensa valkeuteen.
Tule Jeesuksen, rakkaan Vapahtajamme luo kuin Itämaan tietäjät! Anna Hänen myös näyttää sinulle uusi tie ohi Herodeksen vihan, pois synnistä ja pahuudesta, Hänen pilkkaansa kantaen, mutta silti kaidalla polulla Hänen jalanjäljissään kulkien ja suostuen uudessa elämässä Hänen valonsa kantajaksi.
9.
Valo loistaa idästä, Beetlehemistä ja Jerusalemista myös sinulle. Tule kantamaan sitä edelleen siellä, missä elät ja olet ja sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta! Itämaan tietäjät veivät varmasti mukanaan viestin Juutalaisten Kuninkaasta. Vie sinäkin se mukanasi kotiin, työhön ja maan ääriin saakka!
Ja jos et osaa puhua siitä, mitä olet Hänessä saanut, ole pieni tähti, joka esimerkillään tai vain pelkällä olemassaolollaan osoittaa tietä Beetlehemin seimen ääreen, Golgatalle ja tyhjälle haudalle! Ole pieni tähti, joka valaisee muillekin tietä Kirkkoon, Jeesuksen seimen äärelle ja Hänen armonsa osallisuuteen! Anna Kristuksen valon uskon kautta ja syntien anteeksiantamuksen osallisuudessa loistaa kauttasi! Se tapahtuu, kun itse lepäät Hänen valossaan ja lämmössään. Amen.