5. sunnuntai loppiaisesta, Mark. 9: 38-41, Martti Vaahtoranta

1.
Muuan mies ajaa Jeesuksen nimessä ulos riivaajia. Mutta hän ei kuulu siihen joukkoon, joka seuraa Jeesusta. Mies kulkee omia teitään.
Ei ihme, että opetuslapset ovat pöyristyneitä. He yrittävät kieltää miestä. Eihän tuollainen sovi! Joko kuulut meidän joukkoomme, tai sitten olet hiljaa!
Mutta mitä Jeesus sanoo, kun Johannes kertoo asiasta Hänelle? Jeesus sanoo: Älkää häntä kieltäkö!
2.
Miksi Jeesus sanoo näin? Muualla Raamatussa Hän näyttää olevan toista mieltä. Näin Hän sanoo Matteuksen evankeliumin mukaan: Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. (Matt. 12:30)
Muistamme myös tietyn Apostolien tekojen kertomuksen. Näin se kuuluu:
Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette? Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta. (Apt. 19:13-16)
3.
Eihän Jeesus, meidän Herramme ja Vapahtajamme, ole mikään lepsuilija, jolle kaikki käy. Haetanneeko tuo mittee – sellainen lause ei sovi Jeesuksen suuhun. Jeesus ei anna kaikkien kukkien kukkia eikä opeta, että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, nimittäin, mitä uskon sisältöön tulee.
Jeesus, joka ei halveksi kenenkään seuraa ja joka rakastaa myös niitä, jotka meidän silmissämme eivät ansaitse sitä, Jeesus, joka on publikaanien ja syntisten ystävä, ei ole silloin ollenkaan salliva eikä suvaitsevainen, kun on puhe maailman monista erilaisista uskonnoista. Hänelle hindulaisuus, buddhalaisuus tai islam eivät ole kukin oma tiensä pelastukseen tai edes kohti sitä, vaan kokonaan toiseen suuntaan.
Jeesus kyllä rakastaa, rakastaa kovasti hinduja, buddhalaisia ja muslimeja. Niin meidänkin tulee tehdä. Yhtä selvää meille kuitenkin pitää olla, että nämä ihmislähtöiset uskonnolliset tiet eivät johda taivaaseen, vaan kadotukseen. Sillä Taivaaseen johtaa vain yksi Tie, Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme, ei mikään eikä kukaan muu.
4.
Sille Tielle meidätkin on pyhässä kasteessamme asetettu ja kutsuttu kulkemaan sitä myöten taivasta kohti. Meidät on liitetty siihen lammasten laumaan, joka kuulee Hyvän Paimenen äänen ja joka seuraa Häntä ja jota Paimen ruokkii omalla ruumiillaan ja verellään. Olemme astuneet syntiemme anteeksiantamuksen Ovesta sisälle pelastuksen valtakuntaan Hänessä, joka on myös Tie, jota kuljemme meidän Herramme Jeesus Kristus.
Ja jos olemme poikenneet tältä Tieltä synnin ja kadotuksen poluille, Jumala on katumuksen ja parannuksen kautta kääntymyksessä tuonut meidät sille takaisin. Jeesus-ovi on auki myös sinulle, joka ehkä juuri nyt tunnet piston sydämessäsi ja haluaisit ojan pohjasta takaisin Tielle! Saat tulla takaisin. Saat uskoa syntisi anteeksi ja liittyä Jeesuksen lampaiden seuraan.
Tällä tavoin ojasta Tielle nostettuina me myös pysymme sillä, jos kuljemme lähellä Jeesusta ja toinen toisiamme. Niin tapahtuu, kun kastettuina kristittyinä kokoonnumme yhteen, tunnustamme alituiset poikkeamisemme suoralta tieltä ja rikkomuksemme niitä kohtaan, jotka kulkevat sitä kanssamme tai jotka tien sivusta katselevat meitä. Uskomme sen, minkä saimme jo Kasteessa lahjaksi: että Hyvä Paimen on itse pienimmäksi Karitsaksi asettuen sovittanut meidän kaikki syntimme ja että antaa Hän ne meille aina uudelleen anteeksi. Kuulemme Hänen suolaista ja suloista puhettaan ja kokoonnumme juhla-aterialle, jolla Hän on sekä Isäntä että ruoka ja juoma.
5.
Olemme siis silloin taivaan Tiellä, kun kuulumme sydämen uskolla, mutta myös ulkonaisesti siihen joukkoon, joka lähellä Herraa seuraa Häntä Hänen matkallaan. Eikä tämä seuraaminen ole pelkkää tunnetta eikä omien lempiajatusten hellimistä omassa yksityisessä elämässä ja sisäisissä mielikuvissa. Se on myös näkyvän Jumalan kansan sitoutumista Kristukseen sellaisena, kuin Hän todella on, ja Hänen opetuksiinsa sellaisina kuin Hän on ne puhunut ja edelleen puhuu. Se on yhteistä kuuliaisuutta sille opin muodolle, jonka johtoon meidät on annettu ja Kasteessa liitetty, kuten P. Paavali Roomalaiskirjeessään (Room. 6:17) opettaa.
Niin – meidät on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja asetettu seuraamaan Häntä kuuliaisina oikealle opille. Sen tähden ei ole mitään väärää siinä, että sanomme meidän olevan oikeauskoinen seurakunta. Niin kuin luterilaisuutta on sanottu oikeaksi katolisuudeksi, samoin sitä pitää nimittää ortodoksiaksi eli oikeaksi uskoksi. Me luterilaiset olemme ortodoksisia katolisia, koska meidän seurakunnissamme tunnustetaan yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen Kirkon oikeaa uskoa. Muuten emme edes voi nimittää itseämme Jumalan seurakunnaksi emmekä laumaksi, joka Hyvän Paimenen jalanjäljissä kulkien seuraa Häntä.
6.
Toista kuvaa käyttääkseni me luterilaiset polvistumme aivan Herran ristin juurelle ja siitä lujasti kiinni pitäen. Emme uskalla astua askeltakaan taaksepäin, sillä Golgata on jyrkkä vuori, jolta ei parane pudota. Tai voimme ajatella, että se on saari, jota ympäröivät syksyisen kylmä, myrskyävä meri ja rannan tappavat tyrskyt.
Mutta olemmeko luterilaisina Golgatalla yksin? Vai seisooko siellä muitakin, vähän kauempana rististä, mutta siellä silti? Olemmeko me, Sakkeuksen seurakunta ja Suomen evankelis-luterilainen lähetyshiippakunta tai edes koko maailmanlaaja luterilaisuus ainoa lauma, joka kulkee Hyvän Paimenen jalanjäljissä? Olemmeko me, jotka yhdessä polvistumme ehtoollispöytään tunnustaen samaa uskoa ja oppia, ainoat lampaat, joita Jeesus ruokkii? Vai onko laumassa muitakin?
7.
Tästä on kyse päivän evankeliumissa. Siinä eteemme piirtyy kuva Jeesuksen seuraajien joukosta, joka ei ole vain sielujen salattuja tunteita ja ailahtelua, vaan todellinen, näkyvä maailmasta kokoon kutsuttu ja eteenpäin vaeltava Jeesuksen seurue. Kaikki näkyvästä joukosta eivät tosin pääse perille. Mukana on myös epäuskoisia. Pohjimmiltaan Jeesuksen oikeita seuraajia näkyvässä matkalaisten joukossa ovat ne, jotka myös uskovat Häneen.
Silti puhutaan näkyvästä joukosta, johon kuulumisella on vissit ehdot. Niin on myös sillä Kirkolla, jonka Herra kärsittyään, kuoltuaan ja ylösnoustuaan lähetti apostolien johdolla kaikkeen maailmaan. Kirkollakin on omat edellytyksensä, joiden täyttyessä se on Kristukselle kuuluva lauma.
Näitä ehtoja ovat kaste ja ehtoollinen, puhdas evankeliumi ja opin muoto, josta ei tingitä edes rakkauden nimissä. Jumalan seurakunnassa eivät opin asiat ole yhdentekevää saivartelua. Rakkaus ei tee tyhjäksi sitä, minkä Herra on kastekäskyssään asettanut, eikä niitä rajoja, jotka nousevat erottamaan erilaisia ehtoolliskäsityksiä toisistaan.
Emme voi viettää ehtoollista yhtäältä tunnustaen, että nautimme siinä Herran totisen ruumiin ja veren syntiemme anteeksiantamiseksi, mutta toisaalta kieltäen sen kaiken ja puhuen vain vertauskuvallisesta yhteysateriasta. Emme voi myöskään yhtaikaa opettaa vauvan uudestisyntymistä kasteessa ja samalla kieltää sen. Emme voi pitää kastetta armonvälineenä, mutta silti opettaa sen olevan vain merkki aikuisen ihmisen uskoontulosta.
8.
Oikea oppi siis sulkee väärän opin ulkopuolelleen ja asettaa rajat kristittyjen yhteydelle. Seurakunnassa ei voi kukkia kaikkien mahdollisten käsitysten paljous. Eikä opitonta kristillisyyttä ole olemassakaan..
Mutta eikö juuri tätä taustaa vasten ole merkillistä se, mitä Herra sanoo päivän evankeliumissa miehestä, joka ei kuulunut Hänen seurueeseensa, mutta ajoi silti Hänen nimissään ulos riivaajia: Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.
Jeesus ei kutsu meitä ihmetekojensa ja opetustensa yleisöksi, vaan seuraajikseen. Sellainen, joka vain kiinnostuneena katselee vierestä, mitä Jeesus tekee ja kuuntelee Häntä kohteliaasti nyökkäillen, mutta jää paikoilleen, kun kutsu kuuluu ja Jumalan matkaväki lähtee eteenpäin, sellainen sivullinen on kaikessa puolueettomuudessaan lopulta Jeesusta vastaan. Antaessaan kaiken olla ennallaan hän onkin sen puolella, joka ei kokoa vaan hajottaa ja jota sen tähden sanotaan erillleen heittäjäksi. Joka ei Jeesuksen kanssa kokoa, Hän hajottaa yhdessä Perkeleen kanssa.
Mies, jota opetuslapset päivän evankeliumissa moittivat, ei kuitenkaan ollut puolueeton tarkkailija. Ei hän kuulunut niihin, joista Jeesus Matteuksen evankeliumin mukaan sanoo: Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Mies ei ole neutraali tarkkailija eikä sen tähden Jeesusta vastaan. Hän toimii Jeesuksen nimissä. Hän on Jeesuksen puolella.
Sen tähden Jeesus sanoo opetuslapsilleen, jotka tahtovat kieltää miestä: Ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. Ja edelleen Jeesus sanoo rohkaisten niitä, jotka uskaltavat auttaa väsyneitä ja vainottuja kristittyjä ja asettua sillä tavoin heidän puolelleen: Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.
9.
P. Johannes kirjoittaa 1. kirjeessään näin:
Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta. Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. (1. Joh. 2:18-24)
Ja edelleen Johannes kirjoittaa:
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. (1 Joh. 4:1-3)
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. (1 Joh. 4:12-15)
10.
Tästä on kysymys. Kun P. Paavali tämän päivän epistolassa ei pane pahakseen edes sitä, että jotkut julistavat Kristusta kateudesta ja riidanhalusta, meidän on sitäkin selvemmin nähtävä ja tunnistettava Pyhän Hengen työ myös siellä, missä ollaan kaukana puhtaasta luterilaisesta opista, mutta missä silti on jotakin Sanasta ja sakramenteista jäljellä ja missä tunnustaudutaan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, Häneen, joka syntyi iankaikkisuudessa Isästä ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja joka syntyi ihmiseksi pelastaakseen meidät synnin ja kuoleman vallasta. Vaikka emme jaa näiden kristiveljien ja -sisarten kanssa ehtoollispöytää ja vaikka riitelemme heidän kanssaan monista opinkohdista, kuljemme silti, vaikka pahastikin rämpien, samaan suuntaan ja haluamme olla saman ylösnousseen Vapahtajan todistajia ja opetuslapsia.
Näin ei ole muslimien, hindujen ja buddhalaisten, ei myöskään esimerkiksi Jehovan todistajien laita. He kaikki kieltävät Jeesuksen lihaan tulleena Jumalan Poikana ja synnin ja kuoleman Voittajana. Meistä erossa olevat kristityt veljemme sen sijaan jakavat kanssamme uskon Jeesukseen ja myös vaivalloisen matkamme vihollisen tulta väistellen kohti taivaallista Isänmaata. Vaikka emme taukopaikalla syökään heidän kanssaan yhteisiä eväitä ja vaikka hekin pitävät välimatkaa meihin, me pidämme heitä silti silmällä. Jos he uhkaavat uhmapäissään tai ymmärtämättömyyttään jäädä kokonaan matkasta, me ainakin yritämme tarttua heitä käteen ja vetää heitä takaisin Tielle, lähemmäs Ristiä turvaan tyrskyiltä, jotka uhkaavat heitä Golgatan kallion reunamilla.
Meidän rukouksemme on, että olisi jo tässä ajassa yksi lauma ja yksi Paimen myös näkyvällä tavalla eikä vain uskon salaisuutena. Me pyydämme, että kaikki Jeesuksen nimeen uskovat voisivat yksimielisinä oikeasta opista kokoontua saman alttarin ääreen.
Väkivalloin emme kuitenkaan voi emmekä saa pakottaa ketään yhteyteemme. Emme myöskään itse saa yhteyden nimissä luopua mistään, mikä ei ole myytävissä, tapahtuu se sitten ekumenian tai yhteiskristillisyyden nimissä. Pyhät asiat eivät ole kauppatavaraa!
Silti me todistamme erossa oleville veljille sydämellisellä rakkaudella siitä sanan ja sakramenttien rikkaudesta, joka on meille annettu, ja siinä uskossa, että jos Herra niin tahtoo, tämä todistus avaa heidän silmänsä ja sydämet puhtaan opin täyteydelle. Ja vaikka niin ei kävisikään, me emme silti unohda heitä, vaan autamme heitä kaikessa siinä, missä voimme, ja otamme myös itse vastaan sen avun, jota kristityt ovat keskinäisistä riidoistaan ja erimielisyyksistään huolimatta kutsutut antamaan toisilleen, kun etsimme yhteistä todistusta matkallamme kohti Taivaan kotia ja siellä vihdoin toteutuvaa kaikkien uskovien näkyvää yhteyttä. Amen.