Mitä elämän alueita Jeesuksen opetuksessa tulee esille? Missä siinä liikutaan? Siinä tulee esille useampikin elämänpiiri, mutta otan esille vain kaksi. Oikeudenkäynti ja kaupankäynti.
Oikeudessa julistetaan syylliseksi ja tuomitaan. Ja lopuksi tuomittu vangitaan. Sitten olemme käymässä kauppaa torilla, missä torimyyjän mittakulhoon laitetaan mausteita, hedelmiä, pähkinöitä tms.
Molemmissa paikoissa tiivistyy kuva elämän perustilanteesta. Kummassakin paikassa punnitaan. Tunnettu tosiasia lienee, että oikeuslaitoksen tunnus on vaaka. Oikeudessa punnitaan tekoja ja sanoja. Punnuksina ovat todisteet ja todistukset. Torilla on toinen puntari, jolla saadaan mitattua oikea määrä tavaraa. Vielä tavallisempi mittaväline torilla lienee kappa, jolla ne uudet perunat mitataan.
Evankeliumin esimerkeissä kuulija on oikeudessa tuomarin tai syyttäjän asemassa. Torilla hän on kauppias, joka punnitsee tavaraa muille. Tässä asemassa ihmisellä on kiusaus unohtaa rehellisyys ja ajaa omaa etuaan ihmisten hyväuskoisuuden kustannuksella.
Se, että evankeliumin tapahtumat sijoittuvat oikeussaliin ja torille sen ajan kaupan käynnin keskukseen sopii varsin hyvin näyttämöksi myös tähän päivään, kun mietimme aikamme ongelmia ja oikeaa tapaa elää, oikeata tapaa toimia.
Molemmista näyttämöistä on tullut päivittäisten uutisten tapahtumapaikkoja: Pörssi, joka on tämän ajan kauppapaikka, saa paljon huomiota osakseen samoin seurataan, miten suuret firmat ja heidän johtajansa joutuvat oikeuteen talousrikoksista. Molemmilta näyttämöiltä käy ilmi kuinka ahneus on riistäytynyt käsistä. Puntarit on viritetty äärimmilleen tuottamaan voittoa itsellemme. Toisinaan käy sitten niin, että puntareita mittaillaan oikeussalissa. Tarkistetaan, onko toimintamme ollut laillista vai ei.
Tämä on samalla merkki siitä, että maassamme yhä selvemmin on etäännytty kristillisestä perinteestä. Kun iankaikkisuusnäköala on elämästä hävinnyt, päämääräksi tulee etsiä mahdollisimman suurta onnea ja nautintoa tässä elämässä. Karkkipussien koko kasvaa suuremmaksi.
Kun oikeutta käydään olemme vaatimassa kovia tuomioita. Siitä huolimatta, että meillä on ollut ihan samanlainen puntari käytössä, mutta vain pienemmät markkinat.
Evankeliumissa Jeesus antaa yksinkertaisen ja selvän ohjeen. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. Toisin sanoen, sitä mittaa jota käytämme, käytetään myös meidän mittaamisessamme. Tämä on oikeudenmukaisuuden periaate
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin itse valita moraaliperiaatteet. Se on minun vallassani. Voin siis itse valita mitan. Ennenaikaista riemastumista hillitsee se, että tämä vapaus on kaksiteräinen miekka.
Jos itse määrittelemämme moraali leikkaa hyvin suhteessa muihin, se leikkaa hyvin myös meidät. Jeesus sanoo, että samaa leikkuria käytetään meihin. Samaa mittaria sovelletaan meihin. Mittaa käyttäessäni, minä itse olen aina myös punnittavana. Meidät punnitsee hän, joka kerran vaatii meidät tilille teoistamme. Moraali ja omatunto eivät ole vain tätä elämää ja ihmisten välisiä asioita varten. Jumala mittaa meitä omilla mittareillamme. Täytämmekö omat mittamme ja laatuvaatimuksemme, standardimme, vai vaadimmeko niitä vain muilta. Me emme aina ole tuomareina, emme aina ole kauppiaita. Elävässä elämässä osapuolet vaihtuvat.
Jos samaa mittaria käytetään meihinkin niin luulisi sen hillitsevän haluamme tuomita muita. Mutta oikeudenmukaisuus kiinnostaa meitä yleensä vasta silloin, kun itse olemme jääneet sitä vaille. Haluamme mittamme täytenä. Haluamme sen, mikä meille kuuluu. Haluamme oikeudenmukaista kohtelua jos siitä on meille jotakin hyötyä.
Jeesuksen esittämä rakkauden laki tähtää pidemmälle kuin siihen, miten oikeudenmukaisuus toteutuu omalla kohdallamme. Rakkauden laki poikkeaa oikeudenmukaisuuden periaatteesta.
Jeesuksen tarkoitus ei ole hylätä oikeudenmukaisuutta tai kumota oikeuslaitosta, kun hän sanoo älkää tuomitko tai älkää julistako syylliseksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö oikeudenmukaisuuteen tule pyrkiä. Rakkauden laki ei yritä kumota oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden lakia. Vaan se haluaa tulla oikeuden jakamisen rinnalle. Meidän on oltava valmiita puolustamaan toistenkin oikeuksia, tarvittaessa omalla kustannuksellamme. On hyvin ollut tiedossa, että toiset pystyvät käyttämään oikeuslaitosta omien itsekkäiden tarkoitusperiensä ajamiseen. Vanha roomalainen sananlasku sanookin, että suurin mahdollinen oikeus on suurin vääryys.
Mikään laki ei ole aukoton. Toiset tuntevat sen porsaanreiät ja saavat ne porsaat siitä sitten kulkemaan. Näin he voivat lihottaa omaa tilipussiaan. Nuo pikkuporsaat tulevat kuitenkin usein sellaisen köyhän aitauksesta, joka on tuosta porsaanreiästä tietämätön.
Koska porsaanreikä on itse laissa, porsaansa menettänyt häviää jutun, jos siitä oikeusprosessi nostetaan.
Rakkauden laki kehottaa meitä asettumaan toisen asemaan. Rakkaus on rajat murtavaa. Se on myötäelämistä ja eläytymistä toisen tarpeisiin, jolloin niitä pidetään kuin omina. Rakkaus ei etsi omaa etuaan, ei vaadi mitään, ei palkitse pahaa hyvällä, se kestää kaiken, antaa anteeksi ja uhrautuu. Se kysyy, miltä sinusta tuntuisi tuossa tilanteessa.
Rakkaus toimii toisin kuin oikeudenmukaisuus. Siinä ei käytetä puntaria. Emme voi laskelmoida tai mitata hyvyyden määrää. Jumalan laki ja tahto ei ole jotakin sellaista, että meidän pitää täyttää sitä tietty määrä päivässä. Kysymys ei ole siitä, että keräämme hyviä tekoja kuin suorituspisteitä. Ja kun riittävä määrä on saavutettu kokoon, voi ottaa vähän rennommin ja pitää vapaata, ajatellen, että nyt olen tehnyt oman osuuteni. Tarvitaan sisäinen vallankumous. Asenteiden muuttuminen.
Meidän on osoittauduttava korkeimman lapsiksi.
Virressä sanotaan: Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman. me kristityt olemme tässä maailmassa tuo toisen maailman ääni. Meidän on pidettävä yllä sitä ääntä. Miten se tapahtuu. Elämällä itse anteeksiantamuksessa, Jumalan suuren lahjan vastaanottajina. Tiedostaen oman lahjan suuruuden ja oman pimeyden.