Jeesus on tehnyt jotakin hyvin tavatonta. Hän ei kulkenut niitä ylimääräisiä kilometrejä, jotka kunnon juutalainen olisi kulkenut kiertääkseen Samarian. Hän kulki suoraan Samarian halki. Lisäksi hän antautui keskusteluun naisen kanssa kaivolla ja pyysi tältä vettä. Se ei juutalaiselle miehelle ollut mitenkään mahdollista. Oli siinä opetuslapsilla ihmettelemistä.
Elämme monenlaisten rajoitusten alaisina. Ajattelemme mikä on sopivaa. Mitä on lupa tehdä, mitä ei. Jeesuksella ei näyttänyt tuollaisia rajoituksia olleen. Eipä siis ihme, että Johanneksen evankeliumin kohdalla mietittiin pitkään, voidaanko sitä ottaa mukaan pyhien kirjoitusten joukkoon.
Tuo kohtaaminen kaivolla oli niin merkittävä tuolle naiselle, että hänen oli aivan pakko kertoa siitä muille. Oli tapahtunut jotakin niin mullistavaa, että sitä ei voinut jättää vain omaksi tiedoksi. Me emme tiedä edes tuon naisen nimeä, vaikka hänestä tulee ensimmäinen evankelista. Jonkun perimätiedon mukaan nimi olisi ollut Svetlana. Hän todisti kylänsä asukkaille: ”Tuo Jeesus kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Nuo sanat puhuvat näkemisestä ja siitä, että on tultu kohdatuksi. Tuo nainen tuli kohdatuksi. Jeesus ei vain jutellut niitä näitä hänen kanssaan, vaan oli läsnä arvostaen häntä tasavertaisena ihmisenä, ja tuo nainen tuli kohdatuksi.
Emme me aina halua kohdata ihmisiä. Pelkäämme, että joudumme johonkin, jota emme halua. Meillä on omat ennakkoluulomme; on ihmisiä, joita kartamme, joihin pidämme välimatkaa. On ihmisiä, joihin pidämme yhteyttä vain tietyllä tasolla, päästämättä heitä ihon alle; ihmisiä, joita voimme jopa auttaa, mutta joita emme päästä lähelle. Emme halua riippuvuutta, emme halua, että elämässämme mikään muuttuu, emme halua joutua tilanteisiin, joita emme voi hallita.
Jeesus ei ollut sellainen. Hän meni suoraan kohti. Hän ei vältellyt ketään. Olen joskus miettinyt sitäkin, kuinka hän uskalsi kerran kohdata sen miehen, joka asui haudoissa ja runteli kivillä itseään. Muut eivät uskaltaneet edes kulkea sitä tietä tuon miehen takia, mutta Jeesus ei pelännyt. Ja tuo mies sai häneltä avun. Jeesus kohtasi hänet, ja se kohtaaminen paransi hänet. Hänet kohdattiin ihmisenä, tasavertaisena, ja se kosketti. Jeesus lähetti muuttuneen miehen takaisin kotiväkensä luokse.
Muistan Senegalissa kuulleeni tuntemastani norjalaisesta lähetystyöntekijästä, Anettesta, kerrottavan, että hän ei pelännyt henkisesti järkkynyttä naista, vaan meni hänen luokseen ja kävi usein tapaamassa häntä huoneessa, johon hänet oli teljetty, ja aina siihen määrään asti, että tuo nainen koki tulleensa kohdatuksi, parani henkisistä haavoistaan ja pystyi palaamaan toisten joukkoon normaaliin elämään.
Emme me useinkaan uskalla. Saarnaa valmistaessani törmäsin runoon, joka kuvaa meitä hyvin. Sen nimi on: ”Olkaamme rakkautena maailmassa.”
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Mutta ei kaikille.
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Mutta ei juuri nyt.
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Mutta vain siten kuin me itse haluamme.
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Mutta vain, mikäli he osoittavat kiitollisuutta ja parantavat tapansa.
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Mutta ei, jos se merkitsee sitä, että meidän pitäisi tehdä jotakin.
Nämä mutta-lauseet ja ehdot, joita me asetamme estävät Jumalaa toimimasta. Ei sillä tavalla voi olla rakkautena maailmassa, vaikka haluaisikin. Ne ehdot estävät todellisen rakkauden ja aidot kohtaamiset, joihin Jeesus haluaisi meidät mukaansa. Ei Jeesus tehnyt niin vain siksi, että me ihailisimme häntä ja ylpeinä sanoisimme: ”Katsokaapa, miten hieno Jeesus meillä on.” Kyllä hän teki niin, jotta seuraisimme häntä ja oppisimme häneltä todellista elämää.
Elävä vesi, jota Jeesus antaa, on juuri sitä todellista elämää, vettä, joka ei vain seiso jossain, vaan, joka kulkee ehkä jopa yllättäviinkin paikkoihin. Pyhä Henki saa meidätkin tekemään yllättäviä asioita. Ei siis olla altaita, joissa vesi seisoo ja ummehtuu, vaan ollaan elävän veden lähteitä, joiksi meidät on tarkoitettu. Ei pelätä – ei aseteta ehtoja Jumalan työlle. Muutetaan tuo runo toiseksi:
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Olkaamme Kristuksen kädet.
Olkaamme Hengen henkäys.
Olkaamme Jumalan rakkaus.
Tässä ja nyt.
Yhtä hyvin pimeissä paikoissa kuin myös siellä missä on mukavaa.
Yhtä hyvin hyvissä tilanteissa kuin myös pahoissa.
Olkaamme rakkautena maailmassa.
Olkoon niin. Aamen.