3.11.2013 24. shel Matt. 22:15-22
Sisäministeri Päivi Räsänen piti viime kesän Kansanlähetyspäivillä puheen, joka herätti paljon keskustelua. Mutta mitä hän tarkalleen ottaen sanoi tuossa puheessaan. Luen siitä pätkän:
Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana. Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella.
Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat:
”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.
Martti Luther selitti huonepostillassa Jeesuksen opetusta siitä, että keisarille tulee antaa se mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä Jumalan on: Keisari ja maallinen esivalta on tosin meidän hallitsijamme, mutta se ei ole ainoa herramme; meillä on toinenkin Herra, joka on suurempi, nimittäin Herra Jumalamme taivaissa. Jos siis jompikumpi näistä herroista on vihoitettava, jos on oltava tottelematon joko Jumalalle taikka keisarille, niin on parempi, että keisari vihastuu tottelemattomuuteemme, kuin että Jumala meihin vihastuu. Keisarilla en tässä tarkoita erikoista henkilöä, vaan yleensä kaikkea esivaltaa. Näin siis Luther. Ja näin siis Päivi Räsänen puhui.
Ja puheen seuraukset me muistamme:
Mediassa syntyi valtava närkästys: Kehottaako ministeri toimimaan vastoin lakia. Siihenhän tässä puheessa nimenomaan puututtiin.
Saniomalehdet vaativat Räsäsen erottamista ministerin tehtävistä.
Arkkipiispa kiirehti irtisanoutumaan puheesta ja sanoi, ettei se ole kirkon kannanotto.
Tuhannet ihmiset erosivat suuttuneena kirkosta.
Puheesta tehtiin myös kaksi kantelua oikeuskanslerille.
Mutta oliko tuossa puheessa jotain sellaista, jota Raamattu ei opeta tai mitä kristillinen kirkko ei aina ole pitänyt oikeana.
EI OLE!
Kaikki siinä on täysin linjassa kristillisen opetuksen kanssa.
Kristityt ovat aina pitäneet Jumalaa ja Raamattua ylimpänä auktoriteettina.
Vasta sen jälkeen tulevat muut hallitsijat ja lait.
Mutta juuri tämähän se onkin mikä tätä maailmaa ja sen ihmisiä ärsyttää.
Kristityillä on jotain enemmän kuin muilla.
Heidän todellinen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta vaan se on taivaasta.
Me uskovat olemme taivaan kansalaisia maailmassa:
Ensi sijassa taivaan kansalaisia ja vasta sitten maallisten valtioiden kansalaisia.
Tällä on vaikutusta meidän kuuliaisuuteemme.
Me olemme ensi sijassa kuuliaisia Jumalan sanalle. Se on meidän ylin lakimme, koska se ei ole ihmisten laatima ja muuttuva vaan Jumalan antama ja ikuinen.
Me kyllä tahdomme olla kaikessa kuuliaisia myös maallisille laeille ja vallanpitäjille niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Mutta joskus voi raja tulla vastaan.
Ja juuri näistä rajoista Päivi Räsänen puheessaan otti esimerkkejä.
Jo nyt on Suomessa lainsäädännöllä hyväksytty asioita,
jotka ovat syvässä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa:
– On mm hyväksytty lähes rajoittamaton lasten abortoiminen
– On hyväksytty samaa sukupuolta olevien parisuhde ja sen rekisteröiminen
– On hyväksytty sikiöseulonnat, joilla pyritään pääsemään eroon vammaisena syntyvistä lapsista
– On hyväksytty avoliitto normaalina parisuhteen muotona
– Ja ollaan kulkemassa kohti yhä sallivampaa eutanasiaa, eli elämän lopettamista.
Räsänen sanoi puheessaan, että
Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja.
Kristittykin ihminen on siis pakotettu suorittamaan abortteja,
jos on töissä sellaisella alalla missä niitä tehdään.
Juuri nämä ovat niitä kysymyksiä, joissa Raamattu ja maallinen laki joutuvat ristiriitaan. Tottelenko enemmän Jumalaa vai ihmisiä?
Kristitylle vastauksen PITÄISI olla selvä,
mutta moni joutuu näiden kysymysten kanssa suuriin vaikeuksiin,
jos kyse on toimeentulosta ja työstä.
Aivan samoin kuin kirkossa monet ovat joutuneet venyttämään omaatuntoaan naispappeuskysymyksessa.
***
On mielenkiintoista, missä tilanteessa Jeesukselta tultiin kysymään, pitääkö keisarille maksaa veroa vai ei.
Jeesushan oli juuri edellä kertonut vertauksen kuninkaanpojan häistä,
joka oli meillä tekstinä täällä muutama viikko sitten.
Kuulijat ymmärsivät, että Jeesukselle kuningas tarkoitti Jumalaa.
Kuuliaisuus Jumalan kutsulle oli vertauksessa elämän tärkein asia.
Se ylitti kaikki maalliset velvollisuudet.
Jumalaa pitää totella yli kaiken muuten käy lopulta huonosti.
Matteus kertoo tuon vertauksen vaikutuksesta:
SILLOIN fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään,
miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan.
Pyysivätpä vielä Herodeksen kannattajia eli pahimpia vihollisiaan
mukaan hyökkäämään Jeesusta vastaan.
Juuri puhe Jumala valtakunnasta ja sen vallasta oli se asia,
joka siis herätti suuttumusta.
Eikö Jeesus alistukaan maallisten vallanpitäjien tahtoon?
Kapinoiko hän keisaria vastaan vetoamalla Jumalan kutsuun?
Jos Jeesus sanoisi: Ei keisarille tarvitse maksaa veroa,
hän olisi rikollinen, joka voitaisiin heti luovuttaa roomalaisten käsiin
tapettavaksi. Keisaria pidettiin kaikkein korkeimpana auktoriteettina.
Hänhän oli Ylistetyn Jumalan poika, niin kuin Tiberiuksen kolikossa luki.
Jos Jeesus taas sanoisi: Kyllä keisarille pitää maksaa veroa,
häntä voitaisiin pitää oman kansansa pettäjänä,
joka on asettunut miehittäjien puolelle.
Silloin juutalaiset kiivailijat kävisivät hänen kimppuunsa.
***
Näin Jeesus tahtoi osoittaa meillekin, mikä EI OLE kristityn asema tässä maailmassa.
Toisaalta me emme ole kapinoitsijoita tai vallankumouksellisia.
Meitä on turha yrittää värvätä laillisten vallanpitäjien kaatajiksi.
Yksikään kristitty ei lähde mukaan aseelliseen kapinaan.
– Vaikka esim. Dietrich Bonhoeffer joutui miettimään tätäkin vaihtoehtoa
Hitlerin Saksassa.
Mutta toisaalta kristitty ei myöskään nuoleskele tai hännystele
maallisia vallanpitäjiä.
Me voimme kyllä toimia monissa yhteiskunnan tehtävissä,
niin kuin Päivi Räsänenkin toimii ministerin tehtävässä.
Mutta kristittyinä meidän tulee aina säilyttää tietty kriittinen
välimatka tähän maailmaan ja sen hallitsijoihin.
Meidän tulee koko ajan pystyä arvioimaan, toimivatko tämän
maailman valtiaat Jumalan sanan ja Jumalan tahdon mukaan vai eivät.
– Ja jos eivät toimi, me emme saa mennä sellaiseen mukaan
– Vaan meillä on oikeus ja jopa velvollisuus ilmaista,
että tämä tai tuo asia on ristiriidassa Raamatun kanssa.
***
Meidän tulee antaa keisarille, mikä keisarille kuuluu.
Hänelle kuuluu kunnioitus, alamaisuus, arvonanto.
Hänelle kuuluvat verot, maksut, suoritukset.
Meidän tulee antaa työpanoksemme maallisen vallan hyväksi.
Mutta on monia asioita, jotka EIVÄT kuulu keisarille.
Me emme esimerkiksi saa luovuttaa hänelle minkäänlaista
hengellistä valtaa, emme kirkossa emmekä yhteiskunnassa.
Keisarin tehtävä ei ole johtaa kirkkoa vaan valtiota.
Aina kun maalliset vallanpitäjät ovat lähteneet ohjaamaan
kirkon asioita, on menty pieleen.
Tälläkin hetkellä kohdistetaan kirkkoon kovia paineita siitä,
että sen pitäisi mukautua yhteiskunnan päätöksiin.
Jos eduskunta hyväksyy kahden miehen tai naisen avioliiton,
silloin kirkonkin pitää alkaa vihkiä homopareja.
– Näinhän on jo vaadittu.
Mutta keisarilla on omat asiansa, joista hänen tulisi huolehtia.
Eikä keisarille saa antaa valtaa päättää kirkon asioista tai
ylipäätään hengellisistä kysymyksistä. Ne ovat Jumalan asioita.
Jos Jeesus sanoisi vain, että tulee antaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, silloin häntä voitaisiin syyttää nöyristelystä.
Mutta Jeesus ei jätä asiaa tähän.
Hän lisää sen olennaisen säännön, jonka tulisi ohjata jokaisen
kristityn elämää:
Antakaa Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu
Vastaus oli niin iskevä, että se vaimensi fariseukset, Herodeksen
kannattajat ja kaikki muutkin. He joutuivat jättämään Jeesuksen rauhaan.
Miksi?
Koska Jeesus sanoi jotain sellaista, minkä jokainen tietää syvällä
sisällään todeksi, ja josta myös koko Raamattu todistaa.
JUMALALLE KUULUU KAIKKI.
Koska Hän on kaiken luonut, Hän myös omistaa kaiken.
Jumalan ovat kaikki valtakunnat, kaikki keisarit, kaikki rikkaudet,
kaikki ihmiset, eläimet, kasvit itse asiassa koko maailma.
Tämä on niin tyrmäävä tieto, että sen rinnalla kaatuu kaikki ihmisten
viisastelu siitä, kenelle mitäkin pitäisi antaa.
Jokainen juutalainen ymmärsi, että Jumala on jotain paljon enemmän
kuin keisari. Ja kyllä jokainen roomalainenkin sen tiesi,
vaikka keisarit kutsuivatkin itseään Jumalan pojiksi ja jopa Jumalaksi.
– Ihmisiä he vain ovat. Samanlaisia kuolevaisia kuin me muutkin.
Heidän elämällään on alku ja loppu toisin kuin Jumalalla.
Siksi kukaan maallinen vallanpitäjä ei voi vaatia itselleen rajatonta
valtaa. Eikä yksikään maallinen valtio.
Sitä on kyllä yritetty Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa ja nykypäivän
Pohjois-Koreassa. Mutta jokainen joutuu myöntämään,
mihin johtaa tällainen ihmisen asettaminen Jumalan paikalle.
Se johtaa tuhoon, ruumiskasoihin, keskitysleireihin, vainoihin, sotiin ja
julmuuteen.
Pienessä määrin me olemme jopa täällä koto-Suomessa kulkemassa
kohti tällaista valtaa. Niitä, jotka eivät hyväksy uusi lakeja ja
uutta moraalia, aletaan syrjiä ja vainota.
– Jumalan sana ja kristilliset arvot eivät enää ohjaa tätä maata.
***
Jeesuksen vastauksessa on yksi mielenkiintoinen piirre:
Hänhän jättää kokonaan selittämättä,
MITÄ ihmisen pitäisi antaa Jumalalle.
– Ja Hän varmaan tekee näin tahallisesti.
Jokainen joutuu omalla kohdallaan miettimään,
mitä se on, jota minun olisi annettava Jumalalle.
Kristitty alkaa miettiä, olisiko se rahaa tai omaisuutta,
olisiko minun annettava voimani ja aikani hänelle?
Vai mitä voisin antaa.
Ja lopputulokseksi tulee, että kaiken sen, mitä minulla on,
olen saanut Jumalalta. Mikään ei viime kädessä edes kuulu minulle.
Kaikki on Jumalan. Ja sellaisena minun pitäisi ajatella rahojani
tai aikaani tai voimiani tai taitojani.
Tee Jumala näille mitä hyväksi näet tehdä
Ne kuuluvat sinulle, eivät minulle.
En mina edes voi antaa niitä sinulle, sillä eiväthän ne edes ole minun
***
Viime kädessä me näemme tuon Jumalalle antamisen Jeesuksen
elämästä. Mitä se oli?
Isä, sinun käsiisi mina annan henkeni
Sinä olet antanut minulle hengen.
Sinä myös kerran otat sen takaisin.
Olkoon minun henkeni siis aina sinun hallussasi.
Silloin on minun elämäni turvassa
ja silloin on minun aarteeni Sinussa.
Amen