4.11.2012 23. shel Matt. 6:14-15

Tuo on kova sana:
”Jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi
teidän rikkomuksianne”

– Moni kristitty ihminen kamppailee tämän Jeesuksen opetuksen
kanssa:
”Kuinka on minun laitani?
Kun en edelleenkään pysty sydämestäni antamaan anteeksi sitä
ja sitä asiaa sille ihmiselle?
Aina uudelleen tulee mieleni katkeria ajatuksia häntä kohtaan?
Onko siis niin, että jos minä olen tällaisten vihaisten tunteiden
vallassa niin Jumalakin vihaa minua, eikä anna MINUN syntejäni
anteeksi?
Ja kun vielä Isä meidän –rukouksessakin sanotaan, että ”anna
meille meidän syntimme anteeksi, NIIN KUIN mekin anteeksi
annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”
– Onko taivas siis suljettu minulta,
jos en pysty antamaan lähimmäiselle anteeksi sydämestäni?”

Ystävä kallis:
Jos meidän pelastumisemme riippuisi meidän kyvystämme tai
halustamme antaa toisille anteeksi,
me olisimme kyllä hyvin heikoilla jokainen.
Eikä tällainen ajatus pelastumisesta ole edes Raamatun mukainen.
Eihän pelastuminen riipu meidän teoistamme tai sanoistamme
tai edes ajatuksistamme.
Vaan pelastuksen syy ja perusta on yksinomaan Kristuksen
ristintyössä.
Se työ ja ansio riittää maksamaan meille paikan taivaassa.

Mutta kuinka meidän sitten pitäisi ymmärtää nuo Jeesuksen
ehdottomat sanat?
Sen selvittämiseksi meidän täytyy ensin selvittää itsellemme,
mitä se anteeksiantaminen pohjimmiltaan on.

Kreikan kielessä anteeksiantamista tarkoittava sana on afieemi.
Sananmukaisesti tuo afieemi tarkoittaa ”lähettää tai laskea luotaan”,
”päästää pois”, ”vapauttaa” tai ”hylätä”
Se tarkoittaa myös ”jättää sikseen” tai ”olla välittämättä” tai ”luopua”.
Raamatussa sitä sanaa käytetään siis anteeksiantamisesta.

Mitä tämä voisi meille opettaa?
Jos joku rikkoo minua vastaan.
Vaikka haukkuu minua aiheettomasti muiden edessä.

Tällainen rikkoja tulee syylliseksi.
Hän on syyllistynyt johonkin vääryyteen minua kohtaan.
Hän on oikeutetun syytteen tai vaateen alainen.
Voin vaatia häneltä hyvitystä tai korvausta.
Tai pahimmassa tapauksessa voi vaatia että häntä rangaistaan.
Näin hän on sidottuna syytteisiin.
Hän ei ole enää vapaa tuon tekonsa jälkeen.
– Varsinkin jos hän itse tajuaa, että on rikkonut sinua vastaan.

Mehän tiedämme, miten joskus hyvinkin pieni rikkomus tai
laiminlyönti voi nousta muuriksi ihmisten väliin.
Teidän välinne eivät enää ole entisenlaiset.
Sellainen avoimuus ja huolettomuus on poissa.
Tulee takakireyttä, kun on selvittämätön asia.
Syyllisyys lepää toisen yllä – joskus toki myös molempien yllä.

Kuinka siitä päästään eteenpäin.
afieemi = päästää pois, vapauttaa, laskea luotaan, jättää sikseen.
– Juuri SITÄ anteeksiantaminen tarkoittaa.

Kun toinen pyytää anteeksi, minä vapautan hänet.
Päästän vapaaksi siitä syyllisyydestä ja huonosta omastatunnosta,
jota hän tuntee, kun on rikkonut minua vastaan.
”Saat anteeksi”.
Se tarkoittaa: olet vapaa.
Sinun ei tarvitse enää kantaa tuota rikkomisen aiheuttamaa taakkaa.
Minä luovun vapaaehtoisesti vaatimasta sinulle rangaistusta.
En halua kostaa sinulle.
En vaadi hyvitystä.
Saat mennä huojentunein mielin.
Meidän välillämme ei ole enää tuon teon aikaansaamaa säröä.

Tällainen anteeksiantaminen on mahdollista,
vaikka minun TUNTEENI sanoisivat toista.
Vaikka sisälläni ajattelisin, että tuo teko oli väärin ja olen edelleen
loukkaantunut, voin SILTI vapauttaa tuon toisen.
Minun sanojeni pitää riittää.
Ja tuo toinen voi aina vedota siihen, että sinähän SANOIT,
että tuo asia on annettu minulle anteeksi.

Aivan toinen asia on sitten se kamppailu, jota me käymme sisällämme.
On asioita, jotka lyövät meihin syviä haavoja.
Jotkut niistä eivät parane koko elämän aikana.
Joitakin meistä on loukattu niin karvaasti ja kovasti,
että sieluun on tullut vamma.
On hyväksikäyttämistä, pettämistä, laiminlyöntiä, haukkumista,
jopa väkivaltaa ja hylkäämistä.
– Ne ovat syntejä, joista aina jää jälki sydämeen.
Sekä teon tekijälle että kohteelle.

Elämän rankimpia asioita onkin juuri se taistelu,
jota me itsessämme käymme pahoja tunteita vastaan.
Katkeruutta, vihaa, kostonhalua, anteeksiantamattomuutta, kateutta,
pettymystä vastaan.
Se ei ole helppoa, ei todellakaan.

Mutta se kuuluu meidän KILVOITTELUUMME.
Se kuuluu siihen kristittynä elämiseen ja kasvamiseen,
johon meidät on kutsuttu.
Voi kulua vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin pystyy sydämestään
antamaan anteeksi.
Joidenkin rikkomusten kohdalla täydellinen anteeksiantaminen ja
unohtaminen ei onnistu edes yhden ihmisiän aikana.

Ystävät kalliit!
On tavattoman tärkeä osata erottaa tämä sisäinen taistelu siitä
ulkonaisesta anteeksiantamisesta, johon meitä kehotetaan.
On tärkeä, että vapautamme ensi tuon toisen.
Sitten alkaa vapaustaistelu meidän omassa sisimmässämme.

Mutta entä jos tuo toinen ei PYYDÄ meiltä anteeksi?
Tai ei edes huomaa, että on rikkonut meitä vastaan?
– Silloin voimme vain Jumalan edessä selvittää tämän asian.
”Minä annan anteeksi tuolle ihmiselle, vaikka hän ei edes
huomaa rikkomustaan:
Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä ovat tehneet.
Minä haluan vapauttaa tuon toisen.
Minä en syytä enkä tuomitse häntä.
Jätän tuomiovallan yksin sinulle, Jumala.
Armahda tuota ihmistä”
– Jotenkin näin kun pyydämme, silloin teemme palveluksen
myös itsellemme. Mekin olemme silloin vapaat siitä
syyllisyyden siteestä, jonka synti tuo kahden ihmisen väliin.

****

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huomata se,
kuinka JEESUS suhtautuu anteeksiantamiseen.

Me ihmiset voimme täräyttää toisillemme:
”Anna anteeksi! Jos et anna, ei Jumalakaan anna sinulle!”

Mutta Jeesus lähestyy tätä asiaa toisella tavoin.
Hän tietää, ettei meitä ihmisiä saa muuttumaan vaatimalla ja
käskemällä.
Sillä tavoin me voimme ehkä hetken näytellä jotakin tai
teeskennellä kilttiä ja kunnollista.

Jeesus sen sijaan kertoi tarinan.
Sen tutun tarinan, jonka hyvin tunnemme Matt. 18. luvussa:

”Kuningas vaati palvelijoiltaan tilityksiä.
Yksi palvelija oli hänelle velkaa 10.000 talenttia.
Miehellä ei ollut millä maksaa ja niin kuningas määräsi
että hänet ja hänen perheensä myytäisiin orjiksi.
Palvelija alkoi hädissään pyytää lisää maksuaikaa,
vaikka hyvin tiesi, että tuollaisen summan maksamiseen
kuluisi senaikaisilla palkoilla noin 165.000 vuotta!!!

Kuninkaan tuli sääli miestä ja hän ”päästi miehen
menemään ja antoi velan anteeksi”.
Huomatkaa: ”päästi menemään – antoi anteeksi”.
Mitä tuo palvelija teki?
Hän oli saanut tähtitieteellisen summan anteeksi.

Hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa
100 denaaria. Summan, jonka pystyisi maksamaan
kolmen kuukauden työllä.

Tämäkin palvelija pyysi maksuaikaa.
Mutta armahdettu palvelija ei päästänyt häntä lähtemään
eikä antanut velkaa anteeksi.
Päinvastoin hän toimitti miehen vankilaan.
Hän otti tuomiovallan itselleen.

Kertomuksen loppu on karu:
Kun kuningas kuulee tästä, hän peruu velan anteeksiannon
ja määrää armottoman palvelijan itsensä vankilaan.

Jeesuksen varsinainen opetus tulee kuninkaan sanoissa
palvelijalle: ”Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa
työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?” (Matt. 18:33).

Huikea vertaus,
jonka jokainen ymmärtää.
Huomatkaa kuinka Jeesus lähestyy meitä armottomia ja
anteeksiantamattomia ihmisiä.
Ei suoraan käskemällä vaan mutkan kautta, tarinan avulla.
Jokainen saa itse hoksata oman tilansa
ja sijoittaa itsensä tuohon kertomukseen.
Kuinka on MINUN laitani?

***

Lääke anteeksiantamattomuuteen ei ole siinä, että jään
voivottelemaan omaa anteeksiantamattomuuttani.
Ja pahimmillaan epäilen, voiko Jumalakaan minulle antaa
enää anteeksi.

Ei, Jeesus kääntää huomion suureen kuninkaaseen,
Häneen itseensä.
Vain SÄÄLISTÄ meitä ihmisiä kohtaan hän otti kaikki meidän
velkamme hoitaakseen.
Hän maksoi kaikki velat omalla ruumiillaan ja verellään ristinpuussa.
Meidät on ostettu vapaiksi Jeesuksen hengen hinnalla.

Vaikka meidän syntimme ja laiminlyöntimme ovat suuria,
emmekä me koskaan pysty niitä korvaamaan tai hyvittämään,
Jeesus antoi ne kertaheitolla anteeksi.
”Oot vappaa”, niin kuin piispa Rimpiläinen sanoo.

Saat lähteä iloisin ja huojentunein sydämin jatkamaan
Jumalan lapsen matkaa.
Minä en sinua enää syytä enkä rankaise.
Sinun syntisi on anteeksiannettu ja sinun velkasi on pyyhitty pois.

Ja kun matkalla tapaat muita,
muista kuinka paljon olet saanut anteeksi.
Armahdettuna sinut lähetetään armahtamaan muita.
Vapautettuna saat vapauttaa muita.
Anteeksi saaneena sinäkin saat antaa anteeksi.