Konfirmaatiosaarna
Kun Ellan, Vernin, Ella-Nooran, Kristan ja Aliinan kanssa pohdimme tätä tekstiä, niin ihan ensimmäiseksi nousi kysymys: ”Miks’ ihmeessä ne lähti Jeesuksen seuraan? Ihan tosta vaan, kun se kutsui, niin ne lähti sen mukaan. Aika harva varmaan lähtis tolleen. En mä ainakaan lähtis kenen tahansa mukaan tuolla tavalla.” Ja viisasta varmaan olisikin.
Jos luemme Matteuksen evankeliumia hieman ennen tätä kertomusta, huomaamme, että siellä sanotaan: ”Tästä lähtien Jeesus julisti: ’Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’” (jae 17), ja jos tämän kertomuksen lukee vanhimmasta evankeliumista, Markuksesta, huomaa että siellä asiasta puhutaan vielä monisanaisemmin. Siellä on juuri tässä edellä kaksi jaetta, joissa sanotaan: ”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ’Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!’” (1:14-15)
Jeesus siis julisti juuri tuolla Galileassa, kotiseudullaan ja näiden kalastajien kotiseudulla, hyvää sanomaa. Olisi kyllä ollut hauska kuulla vähän enemmänkin itsensä Jeesuksen julistamaa evankeliumia. Hyvä sanoma, evankeliumi, on mukana näissä jakeissa jopa kahdesti. Te opettelitte leirillä pienoisevankeliumin – se on hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta – Jumala antoi ainoan poikansa, jotta emme hukkuisi – hän on ikään kuin hukkuvalle avuksi heitetty pelastusrengas. Uskon, että Jeesuskin puhui rakastavasta Taivaan Isästä, niin kuin hän niin usein myöhemminkin opetti. Alkaahan opettelemamme Isä meidän -rukouskin sanoilla Isä meidän – meidän Isämme. Jumala ei ole kaukainen, vaan hän on isä, vähän niin kuin iskä, jota muotoa Paavali myöhemmin käyttää (abba).
Ajattelen, että on ihan oikein päätellä, että nämä ensimmäiset opetuslapset olivat kuulleet tuota hyvää sanomaa, Jeesuksen julistusta Jumalan rakkaudesta ja Jumalan valtakunnasta, siitä minkälaista olisi, jos keisarien ja kuninkaiden sijaan Jumala saisi hallita, ja kun Jeesus sitten lähestyi heitä pyytäen mukaansa, he olivat jo valmiita lähtemään. Jeesuksen sana oli jo saanut sijaa heidän sydämessään. Voimme sanoa, että Pyhä Henki oli valmistanut heitä – synnyttänyt heissä halun kuunnella lisää tuota ihmeellistä miestä ja jopa lähteä hänen seuraansa.
Näinhän kävi myös Lyydialle, joka oli purppurakankaiden myyjänä Filippissä. Kun Paavali saapui tähän roomalaiseen siirtokuntaan ja puhui siellä joen varteen kokoontuneille naisille ilosanomaa Jeesuksesta, tämä Lyydia otti sanan vastaan. Apostolien teoissa kerrotaan siitä näin: ”Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa
purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: ’Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni.’ Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan (Ap.t. 16:11-15).”
Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui. Voimme aivan yhtä hyvin sanoa, että Jumala, tai Jumalan Pyhä Henki, avasi Pietarin ja Andreaksen, sekä Jaakobin ja Johanneksen sydämet vastaanottamaan sen mitä Jeesus puhui, ja he lähtivät seuraamaan häntä. Se ei siis varmaankaan tapahtunut aivan niin yllättäen kuin tekstistä voisi päätellä.
Toinen teidän mielestänne hämmentävä asia tässä tekstissä oli se, että Jaakobin ja Johanneksen isä näyttäisi jäävän yksin veneeseen verkkojaan selvittelemään. Tekstissämmehän sanottiin: ”He jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.” Olikohan se nyt aivan oikein? Jättää isä-Sebedeus oman onnensa nojaan ja lähteä vieraan saarnaajan mukaan.
Kun taas katsomme vanhinta evankeliumia, sydämemme rauhoittuu. Siellä Sebedeus ei jääkään yksin veneeseen, sillä näin lukee vanhimmassa evankeliumissa: ”He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Mark.1:20). Sebedeus ei siis jää yksin, mutta miksi Matteus jättää pois nuo isän palkkalaiset, jättää kertomatta noin tärkeän yksityiskohdan? Me tiedämme, että hän kirjoittaa evankeliuminsa paljon Markuksen jälkeen, mutta aivan selvästi käyttää sitä lähteenään. Miksi hän haluaa jättää meille teillekin heti mieleen nousevan kysymyksen? Tämä ei jätä minua rauhaan. Eihän isää saa noin vain yksin jättää, vai saako?
Tuossa jo aiemmin minua pisti silmään se, että Matteuksen Jeesus ei puhunut mitään hyvästä sanomasta, ainoastaan parannuksen tekemisestä. Ja nyt tässä hän ei näytä arvostavan perhesiteitä. Jeesuksen seuraaminen näytti kehittyvän myöhemmin sellaisiin mittoihin, että se jakoi perheitä, ja silloin kysyttiin todellista rohkeutta. Olisiko tässä kaikuja seuraavista Uuden testamentin sanoista: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle” (Matt.10:37). TAI: ”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:26).
Muistan, kuinka Senegalissa nämä sanat aiheuttivat todellista hämmennystä kristittyjen kesken. Kuinka Jeesus saattoi sanoa jotakin, joka kumoaa ihan rakkauden perussäännöt? Rippileirillä kerroin teille, että Raamatussa käydään keskustelua erilaisten ajatusten välillä. Näiden kovilta kuulostavien jakeiden äärellä on lohdullista tietää, että myöhemmin sanotaan jotakin ihan päinvastaista ja jopa näin lujasti: ”Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi” (1.Tim. 5:8).
Tiedämme, että Matteuksen kirjoittamisen aikoihin kristittyjä vainottiin. Silloin oli tärkeää, että uskovat pitivät yhtä, eikä oman perheen jäseniinkään saattanut luottaa. Jeesusta tuli rakastaa enemmän kuin mitään/ketään muuta. Matteukselta jäivät siis varmaan ihan tarkoituksella pois nuo isän palkkalaiset. Näytti traagisemmalta, kun Jaakob ja Johanneskin vähän niin kuin esimerkillisesti jättivät isänsä. Kun Timoteuskirje kirjoitettiin, oli tilanne jo toinen. Hyvän matkaa toisella vuosisadalla vainot olivat jo hellittäneet.
Kolmas asia, joka teitä siinä ryhmässä hämmensi, olivat nuo Jeesuksen sanat siitä, että näistä miehistä tulisi ihmisten kalastajia. ”Ovatko he sellaisia, jotka käännyttävät ihmisiä uskoon?” Käännyttäminen on aina pahasta. Sitä on kristinuskon piirissäkin valitettavasti tapahtunut ja tapahtuu varmaan joissakin piireissä edelleenkin. Jeesuskin varoittaa käännyttämisen vaaroista. ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette” (Matt.23:15). On syytä varoa, ettei joudu käännyttämisen tai aivopesun uhriksi. On myös hyvä muistaa olla itse käännyttämättä muita.
Pietarista todella tuli ihmisten kalastaja. Kun Pyhä Henki helluntaina annettiin, ja alkuseurakunta syntyi, piti Pietari puheen. Se on pisimpiä puheita Raamatussa, yhteensä 27 jaetta. Hän perustelee helluntain tapahtumia Vanhan testamentin profetioilla, sen jälkeen hän alkaa puhua Jeesuksesta, hänen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan, siitä kuinka kaikessa tässä toteutui Jumalan suunnitelma. Jumala herätti hänet kuolleista, ja on korottanut Jeesuksen oikealle puolelleen taivaisiin. Näin Jeesuksesta on tullut Herra ja Messias. Kuultuaan tätä puhetta ihmiset alkoivat kysellä mitä heidän tulisi tehdä. Siihen Pietarilla oli selkeä vastaus: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä — keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu” (Ap.t. 2:38-39).
Tässä Pietari kalastaa ihmisiä. Hän kertoo evankeliumia Jeesuksesta, siitä mistä itse on vakuuttunut. Hän vetoaa ja kehottaa, mutta ei pakota ketään. Ihmeellistä on, että nuo sanat vaikuttavat. Kertomus jatkuu: ”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä” (jae 41). Pietarista oli todellakin tullut ihmisten kalastaja, kuten Jeesus lupasi.
Jeesus sanoo meille täällä tämän päivän Suomessakin: ”Seuraa minua.” Mitä se mahtaa tarkoittaa? Te sanoitte, että Jeesuksen seuraaminen on uskomista Jeesukseen. Ja se taas on sitä, että seurataan Jeesuksen ohjeita ja opetuksia ja kerrotaan niistä muillekin, vaikkapa somessa tai jossain muualla.
Näin se juuri on. Jeesus on siinä keskellä. Me muistamme, että uskominen ei ole vain asioiden tietämistä täällä päässä, sitä, että meillä olisi kaikesta oikeat ajatukset, vaan se on pikemminkin sitä, että sydän on kohdallaan. Hän käski meidän rakastaa kaikkia, jopa vihollista. Ketään ei saa sulkea ulos. Kaikki me olemme yhtä perhettä. Pidetään tästä ääntä, sillä se ei näytä olevan kaikille itsestään selvää. Tuodaan esille myös se, että tulevillekin sukupolville pitää jättää. Ollaan myös rauhan tekijöitä kaikessa siinä mitä teemme. Ei me osata näitä juttuja ihan heti, mutta on hyvä muistaa se Jeesuksen toiminnan alku. Meillä on hyvä sanoma, evankeliumi. Jumala rakastaa meitä, eikä hylkää meitä, vaikka emme aina osaisikaan ja jaksaisikaan.