13.10.2013 21. shel Matt. 22:1-14
Me olemme tottuneet kuulemaan tätä Jeesuksen vertausta
lapsesta lähtien. Mutta miltä se kuulostaisi, jos nyt kuulisimme
sen ensimmäistä kertaa?
Eikö se ainakin kuulostaisi melkoiselta liioittelulta.
Eihän oikeassa elämässä voi tapahtua niin,
että joku tappaa ihmiset ja polttaa heidän kaupunkinsa,
jos ihmiset eivät suvaitse tulla mukaan joihinkin juhliin.
Korkeintaan voi tuntea mielipahaa siitä,
että kutsutut eivät saapuneetkaan.
Eikä ketään varmaan sidota käsistä ja jaloista ja heitetä ulos
pimeyteen, jos on vääränlaiset vaatteet päällä hääjuhlissa.
Varsinkaan nykyaikana,
jolloin ei ole niin noponuukaa, mitä päälleen laittaa.
Mutta juuri tästä liioittelusta me ymmärrämme,
mitä Jeesus ajaa takaa.
Hän korostaa joitakin asioita viemällä ne ihan äärimmäisyyksiin saakka.
No mitä Jeesus tässä vertauksessaan korostaa?
Ensinnäkin sitä, että Jumala järjestää kerran suuret hääjuhlat taivaassa.
Ne ovat Jumalan Pojan ja Hänen morsiamensa eli seurakunnan
suuret juhlat. Ilmestyskirjassa puhutaan Karitsan häistä.
Jumala ottaa kuninkuuden ja tuhoaa kaikki pahan voimat.
Sitten sanotaan:
Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme Hänelle kunnia!
Nyt on tullut Karitsan häiden aika.
Hänen morsiamensa on valmiina,
hänen ylleen on puettu hääpuku,
hohtavan valkea pellavapuku.
Se pellavapuku tarkoittaa pyhien
vanhurskautta (Ilm. 19:6-8).
Nämä häät ovat siis Jeesuksen mielessä, kun Hän kertoo tuota
vertaustaan. On kysymys Hänen OMISTA häistään,
jolloin seurakuntamorsian ja Hän, Kristus, viettävät juhlaansa.
Tuohon suureen juhlaan kutsutaan ihmisiä JO NYT.
Ja kutsuttiin jo Jeesuksenkin aikana, 2000 vuotta sitten.
Hääkutsu tarkoittaa evankeliumin julistamista:
Tulkaa, kaikki on jo valmiina.
Lähtekää Kuninkaan Pojan hääjuhliin.
Hän on valmistanut nuo juhlat antamalla oman ruumiinsa ja verensä.
Saat viettää juhlaa ikuisessa rauhassa ja ilossa
Kutsu on tarkoitettu aivan kaikille.
Ensin kutsuttiin juutalaisia, mutta suuri osa heistä ei ottanut
tuota Jeesuksen kutsua vastaan vaan torjui hänet.
Heidän kaupunkinsa, Jerusalem, tuhottiin vuonna 70 ja
juutalaiset hajotettiin ympäri maailmaa.
Mutta sen jälkeen lähti kutsun esittäjiä teille ja teiden risteyksiin,
niin kuin vertauksessa sananmukaisesti sanotaan.
Siis kaikkialle maailmaan mihin tiet vain vievät.
Kutsukaa häihin keitä vain tapaatte, sanoi Kuningas.
Ja niin on koetettu evankeliumin kutsua viedä eteenpäin
tämän ihmiskunnan jokaiselle jäsenelle.
Mitään rajoituksia ei tunneta: kaikista kielistä, kansoista ja
kulttuureista pyydetään ihmisiä mukaan juhliin.
Kutsujien kohtalo on kuitenkin usein ollut raaka.
Kuninkaat palvelijoita on otettu kiinni, piesty ja lyöty hengiltä
– juuri niin kuin tuossa vertauksessa kerrotaan.
Tuhannet ja tuhannet Jeesuksen palvelijat ovat hengellään
maksaneet sen, että ovat pitäneet esillä tuota hääkutsua.
Vaikkapa siellä Turkia Malatiassa, jossa lähetystyöntekijöitä
surmattiin vuonna 2007 hyvin raaalla tavalla. Heistä yksi oli
saksalainen ja kaksi turkkilaista kristittyä, jotka olivat töissä
kristillisessä kirjapainossa.
Viisi nuorta otettiin kiinni näistä murhista, mutta heitä ei
vieläkään ole tuomittu rikoksistaan.
Ei edes vaikka he ovat itse tunnustaneet tappaneensa nuo
hääkutsun esittäjät.
****
Jumalan suuri halu olisi, että hänen häähuoneensa tulisi täyteen.
Ettei yksikään Hänen luomansa ihminen jäisi pois taivaan
suurista juhlista.
Vaan Kristuksen sovitustyö saisi kosketa jokaista tämän maailman
ihmistä.
Jumalan sydän itkee, jos ihminen torjuu tuon ilmaisen kutsun.
Siksi Jeesus esittää vertauksensa niin kärjistetyssä muodossa.
Juhlasta kieltäytyneet surmataan ja tuhotaan.
Se on kuin epätoivoinen huuto:
Älkää missään tapauksessa torjua evankeliumin kutsua, kun sen
kuulette. Se ratkaisee koko teidän ikuisen kohtalonne, kuinka
suhtaudutte tuohon kutsuun. Te voitte kyllä torjua sen siihen
teillä on valta mutta sen seuraukset ovat hirvittävät.
***
Kuninkaan kutsussa on yksi mielenkiintoinen piirre:
Hän käskee kerätä kaikki, jotka palvelijat tapaavat,
NIIN PAHAT KUIN HYVÄT (jae 10).
Tämä oli siihen aikaan jotain täysin uutta.
Maallinen kuningas ei varmasti kutsunut eikä edelleenkään kutsu
juhliinsa ketään, jonka tietää olevan paha ihminen.
Tuskin Sauli Niinistökään kutsuu itsenäisyyspäivän juhliin
Tampere-taloon ketään rikollisia tai murhaajia tai muita, joiden
tietää tehneen pahuuksia.
Eivätkä Jeesuksen ajan juutalaiset voineet kuvitellakaan kutsuvansa
kotiinsa saati sitten juhliinsa ketään syntistä tai porttoa tai
publikaania. Juhliin kutsuttiin vain arvovieraita, jotka olivat yhtä
hyviä kuin itse koki olevansa, tai vielä parempia.
Mutta Jeesus kutsuu hääjuhliinsa sekä hyvät että pahat.
Ei ole toisin sanoen väliä sillä, mitä ihminen itsessään on.
Meitä ei kutsuta noihin juhliin meidän hyvyytemme vuoksi.
Ei, vaan evankeliumin kutsu koskee myös syntisiä ja pahoja
– ja varsinkin heitä.
***
Ilmestyskirjan 5. luvun näyssä on enkeli, joka kuulutti
kovalla äänellä: Kuka on arvollinen (tässä puhutaan
kirjakäärön avaamisesta).
Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla,
joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen.
– Tuohon kirjaan sisältyi Jumalan salattu suunnitelma.
Näyn saaja, Johannes, itki katkerasti, koska ei löytynyt ketään,
joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan ja katsomaan siihen.
Mutta silloin yksi vanhimmista sanoi Johannekselle:
Älä itke, Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso on saanut voiton!
Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.
Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä
vanhinten keskellä seisoi KARITSA.
Se oli kuin teurastettu…
Ja enkelit aloittivat laulunsa:
Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaaman sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista
Tässä on meillä avain tuohon Jeesuksen vertaukseen Kuninkaan
Pojan häistä. Tuossa vertauksessa käytetään aivan samaa kreikan
kielen sanaa kuin tuossa Ilmestyskirjan näyssä, nimittäin
arvollinen. Jeesuksen mukaan juhlaan tulemattomat eivät olleet
arvollisia, kreikaksi axioos.
Mutta kuka sitten on arvollinen.
Ilmestyskirjan näyn mukaan EI KUKAAN.
Ei yksikään luotu maan alla, maan päällä eikä edes taivaassa.
Kaikki ovat itsessään arvottomia sekä avaamaan tuon kirjan
että pääsemään Kuninkaan juhliin.
Mutta on yksi Arvollinen, Kristus itse.
Hän on arvollinen SIKSI, että Hän suostui teurastettavaksi.
Sillä tavoin Hän osti itselleen ihmisiä kaikista kansoista.
Veri on tuon kaupan hinta.
Yksikään hääjuhliin kutsuttu ei siis ole itsessään arvollinen
sinne pääsemään. Mutta Kristuksen uhri tekee hänestä
arvollisen sinne tulemaan. Ja vain tuon uhrin ansiosta me
saamme kerran astua tuohon suureen hääsaliin.
Tuota arvollisuutta kuvaa hyvin vertauksen häävaatteesta.
Kuninkaan palvelijat jakoivat ovella kaikille hääjuhlaan tulijoille
häävaatteet. Tämän itämaisen tavan me tunnemme vaikkapa
Tuomarien kirjasta, jossa Simson hankkii hääjuhliin tulijoille
30 pellavapaitaa ja 30 juhlapukua (luku 14).
Kun Kuningas sitten tuli tapaamaan häävieraita, yhdellä ei
ollutkaan päällä tällaista Kuninkaan antamaa hääpukua.
Kuningas kysyy: Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman
häävaatteita
On siis mahdollista, että joku lähtee muiden mukana seurakunnan
toimintaan. Hän esiintyy kristittynä ja muutkin saattavat ajatella,
että tuossapa on uskovainen mies tai nainen.
Mutta silti häntä ei tosiasiassa ole puettu Kristuksen vaatteeseen.
Siihen lahjavanhurskauteen, jonka Jeesus ansaitsi meille, kun
suostui teurastettavaksi.
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.
Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette pukeneet Kristuksen
yllenne, sanoo Paavali (Gal 4:26-27).
Vain kastettu uskova kestää Kuninkaan katsetta.
Hän ei ole oman arvollisuutensa varassa, toisin sanoen arvoton.
Vaan hän elää Kristuksen arvollisuuden varassa ja on siksi arvollinen.
****
Entäs sinä?
Jos alatkin epäillä, että kuulunko minä sittenkään joukkoon?
Olenko minä oikeasti uskossa vai näyttelenkö vain?
Pääsenkö sittenkään hääjuhliin vai joutuuko Kuningas sanomaan
minulle nuo kovat sanansa: Mene pois, pimeyteen
Jos ja kun epäilet, tarkkaile KOLMEA asiaa: kutsua, vaatetta ja ateriaa.
Kutsua, vaatetta ja ateriaa.
Onko minut kutsuttu häihin?
Olenko minä niiden hyvien ja pahojen ulkopuolella,
joita Kuningas lähetti kutsumaan.
Enkö kuulu niihin keihin tahansa, jotka kutsutaan mukaan.
Eikö evankeliumin kutsu ole kaikunut minunkin korviini.
Joudun vastaamaan: kyllä on!
Entä se toinen, vaatteet.
Eikö kuningas ole minullekin varannut häävaatteet?
Eikö Kristuksen lahjavanhurskaus koske minuakin.
Eikö Hän ristillä antanut henkeään kaikkien ihmisten puolesta.
Voinko väittää etten kuulu heihin.
Ja onko sinut kastettu?
Jos on, sinun päällesi ON puettu Kristus.
Hänen arvollisuutensa, Hänen puhtautensa, Hänen vanhurskautensa,
Hänen pyhyytensä.
Muista aina se virren säe: Itsessäni olen kyllä kurja, köyhä, syntinen,
mutta Yljän puku yllä olen lumivalkoinen
Entä se kolmas, ateria.
Voitko väittää, ettei sinuakin varten ole katettu juhlapöytää.
Voitko sanoa, että se taivaan juhla-ateria, jota me tänäänkin
nautimme tässä ehtoollispöydässä,
on täysin sinun ulottumattomissasi.
Tämä Karitsan ateria vakuuttaa sinulle, että myös taivaan
pitopöydässä on sinua varmasti odottamassa valioviinien juhla.
Muista siis epäilystesi keskellä näitä kolmea:
kutsua, vaatteita ja ateriaa.
Ne kaikki kertovat sinulle, että kaikki on sinun kohdallasi valmiina.
Ei siksi että sinä olet hyvä
vaan siksi että Kuningas tahtoo myös sinut Poikansa hääjuhlaan.