6.10.2013 20. shel Mk 2:1-12

Miltä sinusta tuntuisi olla halvaantunut?
Halvaantunuthan on ihminen, joka pahimmillaan ei
pysty ollenkaan liikuttamaan itseään.
Hän vain makaa paikallaan ja muiden täytyy tehdä
kaikki asiat hänen puolestaan.

Jeesuksen aikaan halvaantuneiden ja sairaiden asemaa
huononsi lisäksi se, että ajateltiin yleisesti,
että jokin synti oli aiheuttanut tuon vaivan.

He olivat siis kaksinkertaisen ahdistuneita.
Sairauden lisäksi heillä oli syyllisyys.
Muiden ihmisen epäily heidän syntisyydestään.

Siksi tällaiset ihmiset olivat usein koko yhteisön pohjasakkaa.
He eivät pystyneet elättämään itseään
eivätkä kelvanneet edes harjoittamaan uskontoa.
Monet sairaat ja vammaiset joutuivat elämään jatkuvassa
häpeässä, halveksunnassa ja eristyksissä.

***

Tuon miehen pelastukseksi koitui se, että hänellä kuitenkin oli
ystäviä. Kaikki eivät olleet jättäneet häntä.
Sitä ei kerrota, olivatko ystävät sukulaisia, naapureita,
entisiä työtovereita vai keitä. Eikä sillä olekaan väliä.
– Tärkeää on, että on JOKU tai JOITAKIN, jotka haluavat auttaa.

Meidänkään ei ole syytä miettiä, mikä on meidän suhteemme johonkin
hädässä olevaan ihmiseen. Olemmeko läheisiä vai etäisiä.
Riittää, kun me huomaamme, että joku tarvitsee lähimmäistä.
– Sitten vain rohkeasti kysymään, tarvitseeko hän apua.

Halvaantunut mies ei kertomuksessa sano yhtään sanaa.
Hän on vain avun kohteena – ensin ystävien ja sitten Jeesuksen.
– Kunpa jokainen saisi kokea tällaista kannettuna olemista.

***

Kaikki olivat kuulleet, että Jeesus oli tullut kotiin.
Itse asiassa se paikka ei ollut Jeesuksen oma koti.
Hänhän itse sanoi, että ”ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla
pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi” (Mt 8)
– Vapahtajalla ei ollut omaa kotia.

Hän majaili Pietarin talossa, jossa myös Pietarin vaimo ja anoppi ja
mahdollisesti muitakin oli asumassa.
Huoneet olivat pieniä ja pimeitä, sen me tiedämme Kapernaumin
arkeologisista kaivauksista.
Tyypillinen huone oli kooltaan sellainen 2 x 2 metriä.

Talo ei siis ollut mikään ruhtinaan linna, mutta se sai majoittaa
Kuninkaitten Kuninkaan.

Näin me saamme ajatella myös omasta kodistamme.
Onpa sinulla pieni tai suuri asunto, linna tai läävä,
sinunkin kotisi voi olla Jeesuksen asuinpaikka.

Kun me luemme Jumalan sanaa ja rukoilemme kodissamme,
Jeesus Kristus on varmasti siellä meidän kanssamme,
niin kuin Hän kerran oli Pietarin kodissa.

***
Kerran Pietarin taloon kerääntyi suuri joukko ihmisiä.
Kapernaumin kujat olivat ahtaita, vain parin metrin levyisiä.
Sinne muodostui helposti ruuhkia, kun kansa lähti liikkeelle.
Tuon ajan Kapernaumissa arvellaan olleen noin 1500 asukasta.

Kaikki halusivat nähdä Jeesuksen.
He olivat kuulleet, miten tuossa samassa talossa Vapahtaja oli
vähän aikaisemmin parantanut Pietarin anopin.
Vielä samana päivänä oli oven eteen kerääntynyt ”koko kaupunki”,
niin kuin Markus tietää kertoa.
Jeesus paransi silloin useita erilaisten tautien vaivaamia ja
ajoi ulos riivaajia.

Ja nyt tämä ihmeellinen Parantaja oli taas tullut Pietarin taloon.

Ei ihme, että halvaantunut, joka ei edellisellä kerralla päässyt
Jeesuksen luo, tahtoi mielellään sinne lähteä.

Mutta voi!
Mies ei nähnyt mitään muuta kuin toisten selkiä.
Väkeä riitti koko kujan täydeltä.
Sisään huoneeseen, jossa Jeesus majoittui, mahtui kerrallaan
korkeintaan 10 henkeä, jos sitäkään.
Kaikki katsoivat Jeesuksen suuntaan, eivätkä kiinnittäneet
mitään huomiota tähän vammaiseen ressukkaan.
Selkiä, selkiä.

Tämä on kyllä tärkeä opetus meille.
Vaikka me kuinka herkeämättä katselemme Jeesusta,
emme myöskään saa kääntyy selkäämme hädässä oleville.
Päinvastoin juuri Jeesuksen näkemisen tulisi saada meidät
kääntymään puutteessa olevien puoleen.
Jonkun olisi pitänyt nähdä halvaantunut mies ja raivata
hänelle tie Jeesuksen luo.
– Mutta sellaisia ihmisiä ei löytynyt.
Jokainen ajatteli vain omaa asiaansa, omaa tarvettaan,
omaa sairauttaan tai vaivaansa.
– Näin ei saisi olla!

***
Halvaantuneen ystävät olivat kuitenkin neuvokkaita.
He kiersivät korttelin ympäri. Siellä oli väljempää.
Jostakin johti portaat talojen katoille.
Ja sieltä kattoja myöten miesten onnistui vaivoin hivuttaa
halvaantuneen vuode Jeesuksen huoneen yläpuolelle.
– Kyllä hätä keinot keksii!
– Aito lähimmäisenrakkaus pisti miehet toimimaan.

Vähän oksia sivuun katolta, ja niin mies voitiin laskea
köysillä alas suoraan Jeesuksen eteen.

***
Ajattelepa miltä halvaantuneesta mahtoi tuntua.
Ensin katsella pelkkiä selkiä ja luulla jäävänsä vaille apua.

Sitten vaivalloinen matka talojen katoille.
Ehkäpä hän oli halvaantunut juuri siksi, että oli ollut
varomaton jonkun talon katolla ja tippunut sieltä alas.

Sitten köysillä alas ahtaaseen huoneeseen.
Mikä valtava jännitys ja pelko miehellä on täytynyt olla mielessä.
Entä jos tämä ei onnistukaan?
Entä jos kaikki tämä vaivannäkö on ollut turhaa?

Mitä Jeesus ajattelee tällaisesta tunkeilusta?

Ja mitä kaupungin asukkaat ajattelevat tällaisesta etuilusta?
Minähän olen vain se halveksittu halvaantunut,
oman pahuuteni vuoksi kärsivä.

Miehen mielessä on täytynyt sinkoilla tuhansia tunteita.

***
Jeesus ei kuitenkaan katsonut ulkokuoreen vaan Hän näki sydämen.
Hänelle tuo mies ei ollut sen syntisempi kuin muutkaan.
Markus kertoo, että Jeesus näki heidän uskonsa.

Usko Kristukseen on tärkein ihmistä määrittävä seikka.
Sen rinnalla kaikki muu on toisarvoista: kunnia, terveys tai sairaus,
syntisyys, ihmisten arvioinnit.

Joka uskoo, hän saa.
Siksi Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan
anteeksi”.

Jeesus aloittaa työnsä siis siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta,
syntien anteeksiantamisesta.
Vaikka Vapahtaja ilmiselvästi näki, että juuri halvaantuminen oli
tuon miehen ongelma, tiesi Jeesus vielä suuremman hädän, synninhädän.

Olisi mielenkiintoista kysellä ihmisiltä, kumman he mieluummin
haluaisivat: terveyden vai syntien anteeksi saamisen.
– Pahoin pelkään että useimmat valitsisivat kyllä terveyden.
– Moni tuntee paljon enemmän surua sairautensa kuin syyllisyytensä
vuoksi. Vaikka Jumalan edessä syyllisyys on aina se kaikkein pahin asia.

**

Syntisyys oli myös se asia, josta ihmiset epäilivät tuota miestä.
Halvaus oli heille synnin seurausta.
Siksikin Jeesus aloitti työnsä juuri syntien anteeksi julistamisesta.

”Näettekö, tämä mies ei enää ole syntinen. Hän on puhdas.”
– Mutta sitä he eivät nähneet.

***
Sen sijaan ihmiset mielessään epäilivät Jeesusta.
Jotkut jopa alkoivat sydämessään syyttää Häntä.

Eihän tuo Galilean profeetta voi antaa syntejä anteeksi.
Vain Jumala voi sen tehdä. Ei kai Hän väitä olevansa Jumala?
Sehän olisi jumalanpilkkaa!

– Tällä tavoin moni nykyisinkin suhtautuu Jeesukseen.
Hän oli varmaankin suuri opettaja, jolla oli yleviä ja hienoja
ajatuksia ihmiskunnalle.
Moni myös uskoo, että Jeesuksen oli kiertävä ihmeidentekijä,
jonkunlainen taikuri.

Paljon, paljon vähemmän on niitä, jotka uskovat, että Jeesus
oikeasti oli ja on Jumalan Poika.
Jopa sellainen, joka voi pyyhkiä pois ihmisen todellisen
syyllisyyden.

***

Jeesus tiesi Hengessään, mitä ihmiset ajattelivat.
Siksi Hänen täytyi antaa heille konkreettinen näyttö siitä,
että tuon miehen synnit on ihan oikeasti anteeksiannettu.
Että se todella on totta, että Hänellä, Jeesuksella, on sama
valta kuin Jumalalla.
Että Hän todella ON Jumala.

Tämä oli syy miehen parantamiseen.
Jeesushan sanoi: ”Jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on
valta maan päällä antaa syntejä anteeksi”
Siksi Hän sanoi halvaantuneelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi”

Parantaminen on kansalle merkki Jeesuksen vallasta antaa synnit
anteeksi, vallasta pelastaa, vallasta kaiken pahan vallan yli.
Jos mies nousisi vuoteeltaan, Jeesus olisi Kaikkivaltias Armahtaja.

Jos mies ei nousisi, voisi anteeksiantamusta epäillä.

***
Aivan sama suhde on pitkänperjantain ja pääsiäisen välillä.
Jos Jeesus olisi ”vain” kuollut ristillä,
me voisimme epäillä, ovatko meidän syntimme todella sovitetut.
Jeesushan näytti kärsivän tappion,
vaikka Hän kyllä huusi: ”Se on täytetty”.

Mutta nyt me tiedämme, että Jeesus on myös noussut kuolleista
ja voittanut siten kuoleman vallan.
Se varmentaa meille, että Hänen ristinkuolemallaan on todella
syntejä anteeksiantava voima.

Jeesus muuten sanoi halvaantuneelle kreikankielisen tekstin mukaan:
”egeire”
Egeiroo –verbi tarkoittaa sekä ”herättämistä ja nostamista”,
että myös ”kuolleista herättämistä ja elämän antamista”

Näin Jeesus jo vihjaa siitä, että Hänen valtansa ulottuu myös
kuolemaan ja elämään. Nekin ovat Hänen käsissään.

Eikä kuolema voi pidätellä Kristusta haudassa,
niin kuin ei ketään Kristuksen omaa.

***
Tämä on hieno kertomus Jeesuksen vallasta ja mahdollisuuksista.

Mutta tämä on myös kertomus ystävien avusta ja uskon voimasta.
Mekin saamme kantaa läheisemme Jeesuksen luo
– esirukouksessa
– pyhässä kasteessa lapsemme

Tai voimme vaikka tarjota kyydin jollekin naapurille,
jonka me tiedämme tarvitsevan Jeesuksen kohtaamista
– Niin kuin jokainen ihminen sitä kipeästi tarvitsee.

Kenet sinä tuot Jeesuksen luokse?