2. sunnuntai loppiaisesta, Luuk. 4:16-21, Petri Hiltunen

Petri Hiltunen
Paulus-seurakunta, Kouvola

Viime sunnuntaina puhuttiin Jeesuksen kasteesta.
Taivaat avautuivat ja Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle.
Taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mielistynyt”.
Kasteessa koko maailman syntitaakka laskettiin Jeesuksen kannettavaksi ja Henki vei hänet autiomaahan saatanan kiusattavaksi.
– Näin Jeesus aloitti pelastustyönsä.

Pyhä Henki ei kuitenkaan jättänyt Jeesusta vaan oli hänen kanssaan myös
siellä erämaassa kiusausten keskellä.
Ja niin Jeesus pystyi torjumaan sielunvihollisen hyökkäykset.

Sen jälkeen kerrotaan, että Jeesus palasi Galileaan ”täynnä Hengen voimaa”
ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla.
Pyhä Henki johdatti siis Häntä ja antoi hänelle voiman ja antoi sanat,
joilla Hän pystyi auttamaan ihmisiä.
Kerrotaan, että ”Jeesus opetti synagogissa ja kaikki ylistivät häntä”.

**
Millaisia muuten olivat nuo tuon ajan jumalanpalvelukset?
Ne alkoivat uskontunnustuksella: ”Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimallasi” (5. Moos. 6:4-5).

Sen jälkeen luettiin tooraa eli Mooseksen kirjoja ja joku saattoi selittää niitä.

Ja tooran jälkeen kannettiin esiin profeettakirjojen kirjakäärö.

Tässä vaiheessa jumalanpalvelusta ollaan nyt päivän evankeliumissa menossa.
Jeesus ilmoittautuu lukijaksi nousemalla ylös.
Ja hänelle ojennettiin Jesajan kirja.
Tai itse asiassa kahdella rullalla oleva kirjakäärö, joka oli noin yhdeksän metrin mittainen.

Raamatunkohtaa ei oltu edeltä määrätty vaan Jeesus etsi sieltä sopivan kohdan.
Tässä käytetään sanaa, joka merkitsee määrätietoista etsimistä.
Hän ei siis sattumalta törmännyt Jesajan 61. lukuun tai kukaan muu ei sitä hänelle valmiiksi antanut.
Jeesus nimenomaan halusi lukea juuri tämän kohdan.

Miksi?
Koska se profeetan ennustus toteutui juuri nyt.
Se ei ollut menneisyyttä, se ei ollut mikään ajaton julkilausuma tai kaunis toivotus.
Jesajan profetia oli konkreettinen lupaus, joka odotti täyttymistään.
Ja nyt Jeesus ilmoitti täyttävänsä sen.
Miten se olisi mahdollista?

”Herran Henki on minun ylläni”
– Ne olivat tuon profetian ensimmäiset sanat.
Tarkkaavainen kuulija huomaa, mitä Jeesus ajaa takaa.
Juurihan he olivat olleet Jordanilla, jossa Jeesus kastettiin.
Kasteessa Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle.

Siinä Jeesus sai jumalallisen voiman ja johdatuksen työhönsä.
Hän ei inhimillistä työtä vaan Jumalan Pyhän Hengen työtä.

Tuo Pyhän Hengen kaste oli myös voitelu.
Hänet voideltiin vedellä ja Pyhällä Hengellä.
Ja juuri niinhän tuo Jesajan profetia jatkuu:
”…sillä hän on voidellut minut”

Hepreaksi ”voideltu” on maasiah eli messias.
Ja kreikaksi se on khristos.
Jeesus oli todella Kristus, se odotettu Messias.

Voiteleminen teki hänestä kuninkaan, papin ja profeetan.
Hänellä tulisi olemaan maallinen ja hengellinen valta.

Jumalan antama Henki ja voitelu tekivät Jeesuksesta sen,
joka voisi toteuttaa tuon Jesajan profetian.

**

Mutta MITÄ Jeesus Kristus, Messias, tarkalleen ottaen oli tullut tekemään?

”Hän (eli Jumala) on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman (eli evankeliumin),
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Jotkut käsikirjoitukset lisäävät väliin myös Jesajan sanat:
”parantamaan särjetyt sydämet”

Moni lukee nämä jakeet sillä tavoin, että Jeesus lupaa tässä
tehdä köyhistä rikkaita,
vapauttaa vangit ja sorretut,
palauttaa näkö sokeille,
ja parantaa kaikki.

Varsinkin, kun Jeesus vielä sanoo, että ”tänään, teidän kuultenne,
on tämä kirjoitus käynyt toteen”

Ja sitten moni ihmettelee, että miksi tämä ei toimikaan.
Eiväthän kaikki vangitut silloinkaan vapautuneet.
Eivät kaikki sairaat parantuneet.
Kaikista köyhistä ei tullut varakkaita jne.

Ja jos ajattelee näitä 2000 vuotta Jeesuksen jälkeen,
niin kovin huonosti on tuo profetia toteutunut.
Maailma on pullollaan ihmisiä, joiden asiat eivät ole kunnossa.

**
Mutta lupasiko Jeesus todella, että kaikki tuo tapahtuisi.
Ja tapahtuisi jopa HETI siellä Nasaretissa?
EI!
Jeesus tuli JULISTAMAAN sitä, että vankien vapauttaminen tulisi alkamaan.
Köyhien nostaminen, sairaiden ja sokeiden parantaminen,
sorrettujen päästäminen tulisivat kerran tapahtumaan.
Jeesus ilmoitti tästä tulevasta vapautuksen ajasta.
Ja juuri tässä ILMOITTAMISESSA tuo profetia toteutui.

Toki ihmiset saivat jo Jeesuksen aikana nähdä monia ihmeitä ja tunnustekoja.
Ja kyllähän meidänkin aikanamme ihmisiä paranee ja vapautuu Jeesuksen voimalla.
Mutta täyttymyksen aika on vielä edessä.
Meillä on Jeesuksen LUPAUS siitä, että täydellinen vapaus ja terveys ja onni tulisivat kerran toteutumaan.
Vielä me emme näe sitä kaikessa täyteydessään.
Me voimme vain ”katsoa tarkkaavasti häneen” eli Jeesukseen, niin kuin ihmiset tekivät Nasaretin synagogassa.
Jeesus on meille takeena siitä, että tuo täyttymyksen aika kerran koittaa.

Kerran tuli RIEMUVUOSI joka ei koskaan päättyisi.

Juutalaiset viettivät riemuvuotta joka 50. vuosi.
Silloin orjaksi joutuneille piti palauttaa heidän vapautensa.
Suvulta pois joutunut maa piti palauttaa alkuperäisille omistajilleen.
Velat piti nollata.
Maata ei saanut sinä vuonna viljellä vaan sen piti antaa olla kesantona.

Maa on Herran ja ihmiset ovat siinä vain kuin siirtolaisia tai muukalaisia.
Emme me kukaan pohjimmiltaan omista täällä aariakaan maata.

Riemuvuosi muistutti juuri tästä, että kaikki on Jumalan.
Me vain käytämme maata hyväksemme.

Ja aika ajoin Jumala tahtoi nollata tilanteen.
Palattiin taas alkuun, jolloin kukaan ei ollut köyhtynyt tai velkaantunut,
kukaan ei ollut orja tai vanki, kukaan ei ollut menettänyt maataan tai omaisuuttaan. Vaan jokainen oli vapaa, arvostettu, toimeentuleva.

**
Juuri tällainen nollaamisen ajatus on Jeesuksen koko toiminnassa.
Ihmiset, joiden elämä on vääristynyt, pääsevät taas oikeaan tilaan ja tasapainoon. Sairaat tulevat terveiksi, sokeat näkeviksi, nälkäiset ruokitaan, pelokkaat saavat turvan, syntiä tehneille julistetaan kaikki anteeksi.

Vaikka suuri riemuvuosi on meillä kaikilla vielä edessäpäin,
jotain tuosta messiaanisesta ajasta ja levosta me voimme kokea jo nyt.
Varsinkin siellä, missä synnin orja pääsee vapaaksi, siellä riemuvuosi
koittaa yksittäisen ihmisen elämään.

Ajattelepa sen riemullisen pääsiäisvirren sanoja:
”Orjina me orjan töitä teimme alla synnin lain, pelko ruoski nääntyneitä syvemmälle syntiin vain. Nyt on poissa pakkovalta, Kristus vapahti sen alta”
”Kristityt jo riemuitkaamme sankarimme voitosta, kiitosvirttä veisatkaamme pääsinpäivän koitosta. Kuolema on kukistettu, synnin vangit armahdettu” (V. 84:3,5).

– Siinä tuo riemuvuoden ilo ja kiitos nousevat kattoon saakka.

**
Mutta Jeesuksen julistuksella myös toinen puolensa.
Meidätkin on kastettu.
Pyhä Henki on laskeutunut meidänkin yllemme.
Meidätkin on voideltu pyhäksi papistoksi.
Mekin olemme saaneet Jumalan sanan: ”Sinä olet minun rakas poikani / tyttäreni. Sinuun minä olen mieltynyt”.

Siksi me olemme Kristuksen työtovereita.
Meidätkin on lähetetty.

Lähetetty toimimaan noiden samojen asioiden hyväksi.
– ilmoittamaan köyhille evankeliumin
– julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista
– parantamaan särjetyt sydämet
– päästämään sorretut vapauteen
– julistamaan Herran riemuvuotta

Kristus on voidellut meidät tähän pyhään pappispalveluun.
Ja Hän on lähettänyt kirkkonsa ja seurakunta toteuttamaan tätä kaikkea
Pyhän Hengen voimalla.

Siksi kyselen tänään yhdessä teidän kanssanne:
Kuinka Paulus-yhteisö voisi olla tällainen paikka, jossa parannetaan särjettyjä sydämiä ja päästetään sorrettuja vapauteen.
– Jumalan sanallahan me sitä teemme ja keskinäisessä elämässämme, rukouksessa ja luottamuksellisessa keskustelussa

Ja kuinka Paulus-yhteisö voisi entistä paremmin julistaa köyhille evankeliumia ja Herran riemuvuoden tulemista?
Näyttäköön Herra meille tapoja tähän työhön ja näkyä sen toteuttamiseen.