2.6.2013 2. shel Dan. 5:1-9, 13-17, 25-30

Eletään lokakuuta vuonna 539 eKr. sen ajan maailman suurimmassa
ja tärkeimmässä kaupungissa, Niinivessä.
Babylonian valtakunta oli hallinnut yksinvaltiaasti Lähi-itää jo
useiden sukupolvien ajan.
Yhtenä urotekonaan se piti Jerusalemin valloittamista ja tuhoamista
vuonna 576, eli lähes 40 vuotta aikaisemmin.

Nebukadnessar oli tuolloin tunkeutunut sotajoukkoineen Jerusalemiin,
ryöstänyt temppelin aarteet, repinyt kaupungin muurit alas ja
vienyt suuren osan asukkaista pakkosiirtolaisuuteen.
Siellä he nyt itkivät ”Baabelin virtain vierillä”,
kun olivat joutuneet kauas pois Luvatusta maasta.

Nebukadnessarin pojanpoika Belsassar oli nyt noussut kuninkaaksi.
Hän hallitsi Niiniven kaupungista käsin.
Niinive oli tunnettu yhdestä sen ajan maailman seitsemästä ihmeestä,
nimittäin riippuvista puutarhoista.
Hänen palatsinsa ja temppelinsä sijaitsivat aivan suuren Eufrat-virran
rannalla Kaksoisvirtainmaassa.

Belsassarin nimi tarkoittaa ”Beel-jumala suojelkoon”.
Hän luotti isiensä lailla pakanalliseen Beel-jumalaan eli Mardukiin.
Siinä jumalassa piti olla hänen turvansa.
– Mutta ei ollut.

Belsassar oli hyvin tietoinen siitä, että idän puolella oli nousemassa
uusi suurvalta, Persia.
Mutta hän ei osannut olla huolissaan, olihan Beel hänen turvansa.
Eikä mahtavaa Niiniven kaupunkia voisi kukaan valloittaa.
Niin kuin hänen isoisänsä oli valloittanut Jerusalemin.

Itseensä ja Beeliin luottaen Belsassar järjesti suuret juhlat.
Hän muisteli niitä suuria voittoja, joita hänen isoisänsä
Nebukadnessar oli saavuttanut.
Hän oli kukistanut Egyptin, Mooabin ja sen itsepäisen
juutalaisten kaupungin, Jerusalemin.

Humalapäissään Belsassar sai mielestään upean ajatuksen:
Eikö se olisikin hieno keino osoittaa omaa valtaa,
että hän toisi esiin Jerusalemin temppelin aarteet?

Hän voisi siten osoittaa olevansa samanlainen valloittajakuningas
kuin hänen isoisänsä.
Ja he voisivat yhdessä häpäistä ja pilkata tuota valloitettu kansaa ja
sen jumalaa ryyppäämällä Jerusalemin temppelin pyhistä maljoista.

Raamattu kertoo, että Belsassar halusi juoda niistä astioista
ylimystensä, vaimojensa ja hovinsa naisten kanssa.
– Hänen piti siis vielä naisillekin osoittaa,
minkälainen sankari hän oli.
– Varmasti he sitten palvoisivat häntä.

Eikä tässä kaikki.
Juominen temppelin maljoistakaan ei riittänyt.
Samalla kun he joivat, he ”ylistivät kultaisia, hopeisia, pronssisia,
rautaisia, puisia ja kivisiä jumaliaan”.
He olivat siis pakanajumalien juhla-aterialla.

Tämän suurempaa häpäisyä voi tuskin kuvitella.
Astiat, jotka oli valmistettu ja pyhitetty Elävän Jumalan
palvelemista varten, Jumalan ohjeiden mukaan,
otettiinkin saatanan käyttöön.

Jumala on kyllä kärsivällinen ja pitkämielinen,
mutta kaikkea Hän ei voi sietää. Joskus tulee raja vastaan.
Ja se tuli nyt.

Raamattu puhuu pariin kertaa ihmisistä, jotka ”koettelivat” Jumalaa.

Paavali varoittaa: ”Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin
jotkut heistä (siis israelilaisista autiomaassa). Kirjoituksissa kerrotaan:
’He istuivat syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat tanssimaan’.
Älkäämme antautuko siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä;
heitä kuoli yhtenä päivänä 23.000. Meidän ei myöskään tule koetella
Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät;
he kuolivat käärmeenpuremiin” (1. Kor. 10:7-9).

Tässähän Paavali viittaa siihen, miten israelilaiset tekivät itselleen
kultaisen vasikan ja ryhtyivät palvomaan sitä.
Tuohon palvontaan liittyi itämailla useimmiten myös juhla-aterioita,
tanssimista ja seksuaalista hurjastelua.
– Niin kuin Belsassarinkin hovissa.

Jumala rankaisi kansaa siitä, että se tietoisesti koetteli Jumalan
kärsivällisyyttä. Ihmiset kyllä tiesivät, että heidän olisi tullut
kumartaa vain Elävää Jumalaa.
Mutta mielihalut, nopean voiton tavoittelu ja kärsimättömyys
veivät voiton. Kansa lankesi.

***
Toinen kertomus Jumalan koettelemisesta on Apostolien teoissa.
Siellä puhutaan Ananiasta ja Safirasta, jotka myivät maatilansa
ja väittivät antaneensa rahat seurakunnalle. Tosiasiassa he kuitenkin
pimittivät itsellään osan rahoista, jotka kuuluivat Jumalalle.

Siksi Pietari sanoi ensin Ananiaalle: ”Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen
tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille vaan Jumalalle” (Ap.t. 5:4)
– Ja Ananias lyyhistyi kuolleena maahan.

Myöhemmin Pietari sanoi Safiralle: ”Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte
koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa?
Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut”.
– Ja nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin (Ap.t. 5:9).

Taas oli kysymys Jumalan koettelemisesta.
Ananias ja Safira eivät rikkoneet ihmisiä vastaan vaan asettivat
rahan Jumalan yläpuolelle. He palvoivat Mammona-jumalaa.

Tällaisesta epäjumalanpalvonnasta seuraa AINA kuolema.
Se on hyvä muistaa. Ellei se seuraa heti, se kyllä tulee ennen pitkää.
Muiden jumalien palvominen on aina kuolemansynti.

Siksi on hyvä kysyä silloin tällöin itseltään:
– Kuka on minun jumalani?
– Keneen minä panen toivoni?
– Keneen minä luotan ylitse kaiken?
– Keneltä odotan hyvää?
– Mihin tai keneen uskon?
– Näillä kysymyksillä selviää ihmisen todellinen jumala.
***
Belsassarin kohdalla Jumala toimi heti.
Käsi kirjoitti seinään nuo merkilliset sanat: ”Mene, mene, tekel, u-farsin”.

On mielenkiintoista huomata Belsassarin reaktio:
”Hän kalpeni, ja pelko täytti hänen mielensä.
Hänen jäsenensä lamaantuivat ja hänen polvensa tutisivat” (Dan. 5:6)

Tuo mahtava kuningas, joka uhosi omaa voimaansa,
oli hetkessä kuin surkea raukka.
Yhdessä silmänräpäyksessä tuhosi Jumalan voima
tuon itsessään suuren miehen.
Vain yksi sormi, eikä Belsassarista ollut mihinkään.

Muistatte, miten Jeesus puhui tuosta samasta sormesta Luuk. 11:19-20
ja vieläpä samasta epäjumalasta:
”Mutta jos minä (muka) ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla,
kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? …
Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä Jumalan sormella,
silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne”

Tuossa Belsebulin nimessä on se sama jumala, Beel, niin kuin
Belsassarinkin nimessä.
Jeesus sanoo karkottavansa pahat henget ja niiden johtajan, Beelin
eli paholaisen, Jumalan sormella.
– Se sama sormi toimi jo yli 500 vuotta aikaisemmin Belsassarin
hovissa. Ja samassa työssä, kukistamassa saatanan valtaa ja
tuomassa lähemmäksi Jumalan valtakuntaa.

***
Loitsupapit, viisaat ja manaajat eivät pystyneet tulkitsemaan tuota
Jumalan viestiä.
Tarvittiin Daniel, elävän Jumalan palvelija.
Hänet kaivettiin nyt esiin, kun tuli hätä käteen.
Hyvinä aikoina häntä vain pilkattiin ja hänet unohdettiin kammioonsa.
– Näinhän toimitaan tänäkin päivänä.
– Elävän Jumalan palvelija ja hänen sanansa kelpaa vasta
viimeisessä hädässä, jos silloinkaan.

On merkillistä, etteivät manaajat ja epäjumalien papit pystyneet
selittämään Jumalan sanoja. Olivathan se ymmärrettävää kieltä.

Nuo sanat ovat arameaa ja tarkoittavat:
”Laskettu, laskettu, punnittu, jaettu”
Sanat he siis todennäköisesti ymmärsivät,
mutta eivät niiden merkitystä.
Jumalan viesti jäi heille käsittämättömäksi.

Näinhän se muuten usein on täällä koto-Suomessakin.
Joku saattaa lukea Raamattua ihan silkalla suomen kielellä,
mutta sanoo, ettei hän ymmärrä siitä yhtään mitään.
Ne ovat hänelle vain niin kuin ”laskettu, laskettu, punnittu, jaettu”.
Sanat ovat kyllä suomea, mutta mitä ne tarkoittavat?
Mitä ne haluavat minulle sanoa?

Siksi tarvittaisiin niin kipeästi oikeita Jumalan sanan julistajia.
Oikeita opettajia ja sanan selittäjiä,
jotka avaisivat kansalle Jumalan sanan merkityksen.

Onko ongelma enemmän siinä, ettei ole tällaisia opettajia vai
siinä, ettei heitä kuunnella?

***
Belsassar oli kyllä valmis kuuntelemaan,
kun Jumala oli ensin vetänyt häneltä jalat alta.

Danielin tuoma selitys oli kyllä masentava:
”Sinä Belsassar, et ole nöyrtynyt, vaikka olet kuullut kaiken tämän”.
Nimittäin sen, miten Jumala oli nöyryyttänyt hänen isoisäänsä
Nebukadnessaria. Tämä oli mennyt sekaisin ja hänelle annettiin
eläimen ymmärrys, hän söi ruohoa kuin härät ja hänen kehonsa
kastui yökasteessa. Näin Nebukadnessar oli oppinut, että korkein
Jumala on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja antaa kuninkuuden
kenelle tahtoo (5:21).

”Sinä (Belsassar) olet ylpeydessäsi noussut Taivaan Herraa vastaan ja
antanut tuoda eteesi hänen temppelinsä astiat …
Mutta Jumalaa, jonka kädessä on sinun elämäsi ja kohtalosi,
sinä et ole kunnioittanut” (5:23).

Siksi Jumala tekee lopun sinun kuninkuutesi päivistä.
Sinut on punnittu ja kevyeksi havaittu.
Sinun valtakuntasi jaetaan ja annetaan meedialaisille ja persialaisille.
– Ja näin kävi jo seuraavana päivänä, sen jälkeen, kun
persialaiset olivat rikkoneet joen padon ja vesi rikkoi kaupungin muurit.
– Kyyros valloitti Niiniven ja tuhosi Babylonian valtakunnan.
Mitä Belsassarin olisi pitänyt tehdä?
Eikö niin, että katua sitä, että oli häväissyt Elävän Jumalan.
Huutaa anteeksi syntiään. Jos Jumala vielä häntä armahtaisi.

Mutta ei, mitä hän tekee?
Hän käski pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt
hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena
hallita valtakuntaa. Valtakuntaa, joka tuhoutuisi seuraavana yönä!

Belsassar ymmärsi, että Daniel oli välittänyt hänelle oikean
Jumalan viestin.
Mutta hän toimi vain sillä väärällä tavalla, johon hän oli tottunut.
Hän ymmärsi vain vallan, kullan ja kunnian arvon.
Hänellä oli muka vielä jotain annettavaa: arvonimiä, vaatteita,
vallan tunnuksi. Vaikka hän oli jo menettänyt kaiken.

Sen sijaan Belsassarin olisi pitänyt ottaa vastaan.
Ensin tuo musertava lain saarna: kaikki on menetetty.
Ja sitten pyytää, että saisi ottaa vielä vastaan Jumalan armon.
– Mutta tuo ylpeä mies ei osannut eikä halunnut nöyrtyä ja
ottaa vastaan.

***

Siksi Jumala asetti hänen tilalleen toisen, Persian kuninkaan Kyyroksen.
Jo seuraavana kesänä, vuonna 538, hän kehotti juutalaisia palaamaan takaisin
omaan maahan ja pystyttää jälleen Jerusalemiin temppeli.
Ja palautettiinpa jopa nuo paljon kokeneet temppelin astiat
sinne oikeaan paikkaansa ja oikeaan käyttöönsä.

Näin Jumala valmisti sitä päivää, jolloin Hänen Poikansa saapuisi
tuohon temppeliin.
Ja pystyttäisi Golgatalla valtakunnan, joka ei koskaan kukistu.

Sen valtakunnan suurta juhla-ateriaa me saamme täällä tänäänkin viettää.
Syödä ja juoda täynnä iloa ja ilman pelkoa.
Koska me olemme Suuren Kuninkaan lapsia.