Kertomus Martasta ja Mariasta on meille liian tuttu ja jättää meidät helposti vain kinastelemaan siitä, kumpi tekee paremmin: oletko Martta vai Maria? Eri aikoina näitä kahta naista on tulkittu eri tavoin. Heidät on nähty aktiivisen ja mietiskelevän mallin edustajina. Kirkossa näytti siltä, että naisella oli kaksi mahdollisuutta – olla joko aktiivinen perheenäiti tai yksinäisyyteen vetäytyvä Kristuksen palvelija – vaimo tai nunna. Luterilaisuus yhdisti nämä molemmat – ja paras malli olikin olla rukoileva mutta myös toimelias perheenäiti.
Meillä on jopa Martta-järjestö – aktiiviset naiset, jotka tekevät, kun muut vasta tuumaavat. Monet ovat nähneet tämän kertomuksen myös naisten vapautusliikkeen asiana. Jeesus vapautti naisen itämaisen kulttuurin naiselle osoittamasta paikasta. Myös nainen saa opiskella, istua Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunnella häntä. Juutalaiset rabbit eivät hyväksyneet naisia oppilaikseen. Tällä tekstillä on myös yritetty puolustaa naisten toimimista sananjulistajina. Mutta ikävä kyllä siinä on vain yksi ongelma: Maria on hiljaa. Hän ei puhu mitään. Vain Martta ja Jeesus käyttävät tilanteessa puheenvuoroja. Yksi tulkinta, joka on myös tullut ajan saatossa esiin, on se, että Martta ei olisi osannut arvostaa hetkeä, että hän ei olisi ymmärtänyt vierailun tärkeyttä. Kun Jeesus saapui paikalle, olisi pitänyt laittaa kaikki muu syrjään ja kuunnella vain häntä.
Kuinka tämä teksti sitten tulisi ymmärtää? On kiistaton tosiasia, että alkukristillisyydessä naisilla oli huomattava rooli. He olivat ylösnousemuksen todistajia – he kertoivat ylösnousemuksen sanoman miespuolisille opetuslapsille, jotka sitten epäilivät heidän puheitaan.
Martta on henkilönä mielenkiintoinen. Hän on hyvin aktiivinen nainen. Hän on se, joka kutsuu Jeesuksen kotiinsa. Jos meillä olisi vain Luukkaan evankeliumi, emme tietäisi Martasta juuri mitään. Johanneksen evankeliumissa on myös kertomus näistä sisaruksista. Kun Lasaruksen kuolleista herättämisestä saarnataan, unohdetaan usein Jeesuksen keskustelu Martan kanssa. Martalla on vahva usko Jeesukseen: ”Jos sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi kuollut, mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät” (Joh. 11:21-22). Jeesus ilmaisee Martalle olevansa ylösnousemus ja elämä, ja ettei yksikään, joka elää ja uskoo hänen ikinä kuole. Ja kysyy lopuksi: “Uskotko sen?” Seuraa Martan uskontunnustus: “Uskon Herra, minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan” (25-27).
Oletteko koskaan kuulleet puhuttavan tästä Martan tunnustuksesta samaan sävyyn kuin Pietarin tunnustuksesta. Martasta ei myöhemmin kerrota, että hän olisi kieltänyt Jeesuksen, ja vieläpä kolme kertaa, kuten eräästä Pietarista, joka myös tunnusti Jeesuksen messiaaksi, ja milloin hän sen teki – nähtyään ruokkimisihmeen – Martta sen sijaan jo ennen Lasaruksen herättämistä. Miksi Martta häviää alkukirkon historiasta? Ehkä hän oli eräs niistä naisista, jotka seisoivat taempana, kun Jeesus ristiinnaulittiin, ehkä hän oli myös niiden joukossa, jotka pääsiäisaamuna menivät voitelemaan Jeesuksen ruumista ja löysivät tyhjän haudan. Miksei hänestä kerrota mitään?
Kun nyt palaamme Luukkaan tekstiin, voimme kysyä, missä on se keittiö, jossa Martta niin innokkaasti palveli. Sitä ei siellä ole. Tekstissä on kaksi termiä diakonia ja logos – palvelus ja Sana. Luukkaan kirjoittamisen aikaan palvelus – diakonia – oli tullut merkitsemään ehtoollisella palvelemista ja sen johtamista. Martta oli aktiivinen nainen Jeesuksen seuraajien joukossa ja aktiivinen myös Herran aterioiden johtamisessa. Mutta mihin hän häviää? Apostolien teoissa häntä ei mainita, ei liioin kirjeissä. Kehitys oli kehittynyt. Tämä kertomus on osa sitä prosessia, joka alkukirkossa tapahtui. Sen tarkoituksena oli hiljentää nainen seurakunnassa – laittaa hänet vain hiljaisena kuuntelemaan opetusta – ottaa hänet pois johtavilta paikoilta.
Luukas puhuu paljon naisista, ja häntä on pidetty naisten ystävänä, mutta jos vertaamme, kuinka hänen käsittelyssään kysymys opetuslasten palkasta on muuttunut, huomaamme muuttuneen tilanteen, johon Luukas tälläkin kirjoituksellaan pyrkii. Markuksessa Jeesus luettelee asioita, joista evankeliumin tähden on oltava valmis luopumaan: Hän mainitsee ”veljet, sisaret, äidit, isät ja lapset”, mutta Luukas lisää mukaan ”vaimot.” Jos siis on luovuttava vaimosta, on aivan selvää, että Jeesuksen naispuoliset opetuslapset ja apostolit evät enää mahdu mukaan – opetuslapset on määritelty miehiksi, joilla voisi olla vaimot (Mark 10:28-30, Luke 18:28-30). Tätä Jeesuksen vastausta Marian hyvästä osasta ei siis tule pitää Jeesuksen sanana, vaan Luukkaan, joka pyrkii aikansa hengen mukaisesti hiljentämään naiset seurakunnassa.
Luukas on monella tapaa Paavalin sanoman välittäjä ja ymmärretyksi tekijä. On mielenkiintoista, että Paavalinkin sanomaa muokataan. Paavalin aidossa kirjeessä galatalaisille, jo ennenkuin ensimmäistäkään evankeliumia on kirjoitettu, hän kirjoittaa: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:28). Kun sitten tuo samantapainen jae esiintyy myöhemmässä Paavalin nimiin laitetussa kirjeessä, luettelosta on poistettu maininta miehestä ja naisesta. Kehitys oli kehittynyt, ja miesten valta oli kirkossa sinetöity. ”Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa” (Kol.3:11).
Olemme siis tässä Martta ja Maria-kertomuksessa todistamassa tätä kirkossa tapahtunutta ikävää suuntausta. Voimme vain todeta, että alussa ei näin ollut. Jeesukselle kaikki ihmiset – sukupuolesta riippumatta – olemme tasavertaisia kaikessa ja myös tehtäviemme osalta. Me saamme kaikki olla omana itsenämme palvelemassa Kristuksen seurakuntaa – saamme puhua ja olla hiljaa, palvella ja olla tekemättä mitään. Aika aikaansa kutakin.