Rakkaat siskot ja veljet Kristuksessa. ”Jokainen hoitakoon oman leiviskänsä.” on varmasti kaikille tuttu sanonta. Päivän evankeliumissa mainittu mittayksikkö talentti suomennettiin 1930-luvun raamatunkäännöksessä sanalla leiviskä. Niin kuin kolmelle evankeliumitekstin palvelijalle, on meille kaikille kristityille annettu oma leiviskämme hoidettavaksi tässä maailmassa. Jokaisella meillä on oma tehtävämme Jumalan valtakunnan työssä. Meille kristityille uskottu omaisuus ei kuitenkaan ole katoavaista maallista mammonaa, kuten hopeaa tai kultaa, vaan aarteemme on pysyvä ja ikuinen sanoma Jumalasta. Tätä ilosanomaa meidän ei kuulu pelokkaina piilottaa ja pitää itsellämme, vaan meidän tulee rohkeasti ryhtyä sanoin ja teoin toimeen evankeliumin hyväksi.
Jeesus itse toimii meille esikuvana oman leiviskämme hoitamisessa. Hän syntyi ihmiseksi meidän keskellemme, jotta oppisimme tuntemaan Jumalan, kantoi syntimme ja antoi henkensä puolestamme. Nyt on meidän ihmisten aika tehdä oma osuutemme hänen paluuseensa saakka. Meidän ihmisten leiviskät ovat onneksi ihmisen kokoisia, ja Jeesuksen lupauksen mukaan Pyhä Henki tukee ja vahvistaa meitä uskossamme ja toimissamme. Pyhä Henki herättää uskovissa erilaisia lahjoja ja kykyjä, joita käyttämällä voimme palvella seurakuntaa ja ylistää ja kunnioittaa Jumalaa. Nämä Pyhän Hengen lahjat voivat Galatalaiskirjeen mukaan olla ominaisuuksia, kuten ilo ja kärsivällisyys tai ne voivat Roomalaiskirjeen mukaan olla taitoja, kuten opettaminen ja rohkaiseminen. Jokainen lahja ja palvelutehtävä on yhtä arvokas ja Kristuksen ruumis eli seurakunta tarvitsee kaikkia jäseniään.
Jumalalta saamamme rakkauden ja armon on tarkoitus jalostua meissä kristityissä lähimmäisenrakkauden sanoiksi ja teoiksi. Evankeliumitekstin hopean tavoin meidänkin on tarkoitus tuottaa voittoa ja kantaa hedelmää. Tämä voitto on evankeliumin leviäminen, ja Jumalan rakkauden todeksi eläminen ihmisten keskuudessa. Päivän evankeliumitekstin jälkeen on Matteuksen evankeliumissa kuvaus Ihmisen Pojan paluusta ja viimeisestä tuomiosta. Siinä muistutetaan konkreettisista teoista, joilla meidän tulee palvella lähimmäisiämme. Meidän tulee ruokkia nälkäisiä, antaa juotavaa janoisille, majoittaa kodittomat ja tuoda lohtua sairaille ja vangituille. Kun pidämme huolta kaikkein heikoimmista lähimmäisistämme, pidämme huolta itse Kristuksesta.
Kukin meistä voi palvella omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Seurakuntaelämässä on ollut ilo nähdä, miten monilla tavoilla me voimme palvella toisiamme. Yksi toimii vapaaehtoisena kirkon palvelevassa puhelimessa, toinen on ahkera esirukoilija, kolmas neuloo villasukkia lähetysmyyjäisiin ja neljäs auttaa kirkkokahvien keittämisessä. Vapaaehtoistyö seurakunnassa rikastuttaa elämää valtavasti. Tehtävän suuruudella ja vaativuudella ei ole merkitystä, vaan iloa tuottaa yhteisön palveleminen ja osallisuus Jumalan valtakunnan työhön.
Minulla itselläni on tänään viimeinen työpäivä seurakunnan kesätyöntekijänä, ja mielessäni on hieman samanlainen tilinteon tunnelma kuin päivän evankeliumitekstissä. Tämä ensimmäinen työkokemus kirkon palveluksessa on herättänyt kesän aikana useaan otteeseen epäilyksiä ja epävarmuutta omasta kyvystä hoitaa minulle annettuja tehtäviä. Olen saanut opettaa kolmea rippikouluryhmää, pitää hartauksia ja avustaa jumalanpalveluselämässä. Välillä on ollut helppo tarttua rohkeasti toimeen, kuten evankeliumitekstin voittoa tehneet palvelijat. Välillä on taas tuntunut, ettei millään uskalla kasvaa sen tehtävän kokoiseksi, joka itselle on annettu ja on tehnyt mieli haudata oma hopeatalenttinsa maahan. Tällä hetkellä päällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, miten arvokasta ja juhlallista on saada tehdä tällaista työtä, jossa voi päivittäin olla Jumalan sanan, Jumalan rakkauden ja armon äärellä. Ja miten kaunista on saada jakaa tätä ilojuhlaa uskonsisarten ja -veljien kanssa.
Onneksi seurakunnassa ei tarvitse olla yksin, vaan rinnalla kulkee monenlaisia kirkollisen työn ammattilaisia. Rippileireillä sain tehdä töitä taitavien kanttoreiden, innostuneiden ja innostavien nuorisotyönohjaajien sekä viisaiden ja rauhallisten pappien kanssa. Sain joka päivä seurata, miltä näyttää ja kuulostaa, kun ihminen elää kutsumustaan todeksi ja antaa Jumalalta saatujen lahjojensa kasvaa hedelmää tässä maailmassa. Juuri tähän päivän evankeliumiteksti meitä kehottaa. Käyttämään Jumalalta saatuja lahjojamme ja tekemään rohkeasti töitä Jumalan valtakunnan eteen. Jumala kutsuu jokaista kristittyä toimimaan hänen käsinään ja jalkoinaan tässä maailmassa ja palvelemaan lähimmäisiämme. Jokaiselle meistä annetaan tehtävä, joka vastaa juuri meidän kykyjämme ja lahjojamme.
Meidän ei tule kätkeä pelokkaina sanomaa Jeesuksesta, vaan elää rohkeina kristittyinä ja todistaa tätä sanomaa niin sanoillamme kuin teoillamme. Päivän evankeliumitekstin herra kutsui voittoa hankkineet palvelijansa ilojuhlaan, ja juuri sen äärellä me kristityt saamme joka päivä elää. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa Jeesuksesta. Vapautusta synnin ja kuoleman vallasta sekä todistusta Jumalan rakkauden ja armon suuruudesta. Vaikka Jumala on iankaikkinen, kaikkivaltias ja siten pelkoakin herättävä, voimme luottaa, että hän tuntee meidät, ja kutsuu jokaisen juuri meille sopivaan palvelutehtävään, jota voimme luottavaisina toteuttaa. Tartu siis rohkeasti omaan leiviskääsi ja tule mukaan yhteiseen ilojuhlaan!