1. sunnuntai joulusta, Luuk. 2:33-40, Petri Hiltunen

Petri Hiltunen
Paulus-seurakunta, Kouvola

29.12.2013 1. sunn. joulusta Luuk. 2:33-40

Joulun pyhät ovat takana.
Toivottavasti sinulla on ollut hyvä ja siunattu joulun aika.
Toisin joulun aika jatkuu tästä vielä loppiaiseen ja Nuutin
päivään saakka.

Jokainen joulu on mahdollisuus.
Se on syntiselle ihmiselle mahdollisuus kuulla, että minulle
on syntynyt Vapahtaja. Vapauttaja synnistä, kuolemasta ja
perkeleen vallasta. Tänäkin jouluna tätä sanomaa on koetettu
julistaa kirkoissa, radiossa, televisiossa jne – tai TOIVOTTAVASTI
on julistettu.

Tapahtuu aina sama jako:
Toiset ottavat tuon sanoman ja tuon lapsen vastaan.
Toiset torjuvat sen ja keskittyvät johonkin, joka heidän mielestään
on mukavampaa tai tärkeämpää.

Näin toteutuu tuo Simeonin ennustus: ”Tämä lapsi on pantu
koetukseksi: monet … kompastuvat ja monet nousevat”

Suhde ja suhtautuminen ilosanomaan ratkaisee,
kumpaan joukkoon me kuulumme.
Jouluevankeliumissa kyllä sanottiin, että Jeesuksen syntymä
on ilo ”koko kansalle”.
Ja tuo syntymä tuo maan päälle rauhan Jumalan mielisuosion
ihmisille.

Mutta aina löytyy niitä, joiden mielestä ilo ja rauha tulevat
jostain muualta kuin Jeesukselta.
Sitä iloa ja rauhaa he etsivät päihteistä tai viihteestä,
työnteosta tai laiskottelusta,
rahan törsäämisestä tai kituuttamisesta,
maailmanmatkoilta tai mietiskelystä kammiossa.
– kuitenkaan löytämättä.

Jumalan ohjeistus enkelin kautta oli kyllä hyvin selvä:
”Te löydätte lapset , joka makaa kapaloituna seimessä”.
– Hänessä on ilo ja rauha.

Mutta maailman valtatiet kulkevat ohi köyhän tallin.
Värivalot kutsuvat toisaalle.

***
Päivän evankeliumissa me olemme Jerusalemin temppelissä.
Tuossa sen ajan yhdessä upeimmista rakennuksista.
Se kultaiset seinät heijastivat auringonvaloa kauas Öljymäen
rinteille.

Tuolla temppelissä pieni perhe, muutaman viikon ikäinen
Jeesus-vauva, Maria ja Joosef, kohtaavat profeetta Simeonin.

Hän puhkeaa ylistämään Jumalaa sanomalla,
että ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut,
valon joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille”

Valo ei olekaan siis tämä temppeli, tämä Jumalan asuinsija,
joka säteilee kullan ja marmorin loistetta.
Pelastus ei olekaan niissä uhreissa, joita temppelissä
päivittäin uhrataan kansan puolesta.

Ei, pelastus ja valo on tässä avuttomassa lapsessa.
Ei siksi, että hän on avuton vauva vaan hänen syntyperänsä vuoksi.
Hänhän on Kuninkaitten Kuningas, Korkeimman Poika.

****
Kuinka Maria ja Joosef reagoivat tähän?
Sanoivatko he, että ”joo, joo, kyllä me toi jo tiedetään”.

Ei Raamattu kertoo, että Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään
Simeonin sanoista.
Vaikka Maria oli saanut ilmoituksen, että hän synnyttäisi
pojan, jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi, Hän saisi
isänsä Daavidin valtaistuimen ja hallitsisi Jaakobin sukua
eli Israelia ikuisesti.
– Siitä huolimatta Simeonin ilmoitus hämmensi Marian.

Ja vaikka Joosef oli enkeliltä kuullut, että Jeesus pelastaa
kansansa sen synneistä ja saa nimen Immanuel
– Siitä huolimatta Joosef hämmästyi Simeonin profetiaa.

Miksi?
Koska siinä näkökulma laajenee koko maailmaan.
Jeesus olisi koko maailman pelastus.
Tämä Marian ja Joosefin hämmästys on kyllä meillekin
lohdullista. Jos Jeesuksen isällä ja äidilläkin oli paljon opittavaa
Jeesuksesta, on meilläkin lupa olla tietämättä vielä kaikkea.
Meidänkin ymmärryksemme Jeesuksen merkityksestä
lisääntyy vähän kerrassaan, kun saamme olla kuulemassa
puhdasta Jumalan sanaa ja saamme aina uudelleen kohdata
Vapahtajan pyhässä ehtoollisessa.

***
Simeon kertoo Jeesuksen merkityksestä kahdella, lähes
vastakkaisella tavalla. Toisaalta hän on koko maailman pelastaja,
mutta toisaalta hän tuo julki monien sisimmän ajatukset.
– Jeesuksen tehtävä on siis kahtalainen:
toisaalta Hän on lakia niille, jotka ovat edelleen synnissä.
Mutta niille, jotka saavat syntinsä anteeksi, Hän on pelastus.

Tuo ajatusten paljastuminen tuli esiin jo Jeesuksen maanpäällisen
toiminnan aikana.

Luukkaan 5. luvussa kerrotaan, että ”lainopettajat ja fariseukset
AJATTELIVAT: Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa,
kun puhuu noin. Kuka muun kuin Jumala voi antaa syntejä
anteeksi”
(Jeesus oli juuri antanut synnit anteeksi ja parantanut miehen,
jonka hänen ystävänsä kantoivat vuodematolla hänen eteensä).

Raamattu kertoo: ”Mutta Jeesus oli selvillä siitä, mitä (fariseukset
ja lainopettajat) ajattelivat, ja sanoi heille: Mitä te oikein ajattelette?
Kumpi on helpompaa, sanoa: ’Sinun syntisi annetaan sinulle
anteeksi’ vai sanoa: ’Nouse ja kävele’ …

Jeesus pystyi siis lukemaan ihmisten ajatuksia.
Hän tiesi sen, etteivät fariseukset pitäneet Häntä Jumalan Poikana,
saati sitten Jumalana. Eivätkä he luottaneet Jeesuksen valtaan
parantaa tai antaa syntejä anteeksi. Heille tärkeämpää oli heidän
oma valtansa ja asemansa.
– Tämän epäuskon ja synnin Jeesus tässä paljasti.

****

Jeesuksen kyky ajatusten lukemiseen näkyy myös Luukkaan
6. luvussa, jossa Jeesus parantaa sapattina miehen, jonka käsi
oli surkastunut.
Fariseukset ja lainopettajat tarkkailivat, parantaisiko Jeesus
sapattina, jotta voisivat nostaa syytteen häntä vastaan.

Ja taas kerrotaan: ”Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessään”.
Taas sama epäluuloisuus. He kokivat Jeesuksen kilpailija
ja uhkana. Viis sairaista! Viis syntisistä!
Kunhan oma asema kansan uskonnollisena johtajana säilyy.
Ja kaikki suostuvat HEIDÄN raamatulkintaansa.

Taas joutui Jeesus paljastamaan heidän epäuskonsa ja
lähimmäisen rakkauden puutteen.

***

Luukkaan 9. luvussa Jeesus joutuu keskelle opetuslasten
keskinäistä kiistaa. He väittelivät siitä, kuka heistä on suurin.

Taas kerrotaan, että ”Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli
mielessään”
Ja Hän asetti lapsen opetuslasten keskelle ja sanoi, että
tämä on suurin taivasten valtakunnassa. Joka ottaa
Jeesuksen vastaan, se on suurin.

Tässä Jeesus siis paljasti sen ihmisten lapsellisen etuilun.
Minä ensin. Minä olen paras. Minun pitää saada.
Itsekkyys ja omahyväisyys ovat ihmisen perussyntejä.

***

Luukkaan 20. luvussa on vertaus viinitarhasta.
Siinä kerrotaan viinitarhan omistajasta ja kelvottomista
vuokraajista. Isäntä päätti lähettää viinitarhaan oman
poikansa, jotta vuokraajat saataisiin kuriin.

Mutta vuokraajat päättelivät yhdessä: ”Hän on perillinen.
Tapetaan hänet niin saamme hänen perintönsä”

Tässäkin Jeesus paljastaa ihmisten ajatukset.

He luulevat saavansa Jumalan valtakunnan omakseen,
kun tappavat Jeesuksen.
Näin Jeesus siis jo ennusti oman kuolemansa.

Lainopettajat ja ylipapit ymmärsivät, että tuo vertaus tarkoitti
HEIDÄN ajatuksiaan, ja siksi he olisivat halunneet ottaa
Jeesuksen kiinni.

Tässä Jeesus paljastaa sen kaikkein karmeimman ja
saatanallisimman ajatuksen, joka ihmisellä voi olla mielessään:
Kunpa Jeesusta ei olisi, niin saisin olla rauhassa.
Saisin itse päättää omasta elämästäni.
Saisin tehdä niin kuin itse lystään.
Jeesus on ilonpilaaja ja häiritsijä.

****
Mutta vielä yhden kerran Jeesus joutui lukemaan toisten ajatuksia.
Luukkaan evankeliumin lopussa, 24. luvussa,
Jeesus tuli ylösnousseena opetuslasten luo.
He kuitenkin luulivat näkevänsä aaveen ja pelästyivät.
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne?
Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä?”

Jeesus tiesi taas heidän ajatuksensa.
Ne eivät olleet uskon ajatuksia vaan epäilyksiä.
Mahtoiko tämä olla ollenkaan Jeesus?
Ei kai Hän ole voinut nousta kuolleista?

Myös nämä ajatukset joutui Jeesus ampumaan alas.
Kyllä, minä tässä olen, katsokaa naulanreikiä minun käsissäni
ja jaloissani.

*****

Näin siis tuo Simeonin ennustus toteutui jo Jeesuksen aikana:
”Monien sisimmät ajatukset tulivat julki”
– tuli julki epäilyksiä, epäuskoa, itsekkyyttä, toisten yläpuolelle
asettumista, vallanhalua, piittaamattomuutta lähimmäisistä,
suoranaista vihaa Jumalaa kohtaan, murhanhimoa jne.

– monenlaista sellaista, jota löytyy meidänkin itse kunkin
sydämen ajatuksista.
Jeesus tahtoo paljastaa meidänkin ajatuksemme.
Ei vain meidän tekojamme ja sanojamme ja laiminlyöntejämme.

Mutta Jeesuksen tarkoitus on hyvä.
Kun paha ajatus tulee päivänvaloon ja me tunnistamme sen,
silloin voimme myös tunnustaa sen ja saada sen anteeksi.
Näin voi meidän ajattelummekin pikku hiljaa muuttua.

Jumalan vastaiset ajatukset saavat väistyä.
Itsekkyys alkaa hellittää.
Halu pitää kiinni omastaan antaa tilaa antamiselle.
Lähimmäinen alkaa siirtyä liepeiltä keskiöön meidän elämässämme.
Ja ennen kaikkea:
Luottamus Kristukseen ja Hänen lunastustyöhönsä saa
vahvistua meissä jatkuvan syntien anteeksipyytämisen ja
anteeksisaamisen kautta.

Tähän Jumala haluaisi olla johdattamassa meitä näin vuoden lopulla.
Ja ensi vuonna – jos Jumala sen meille suo – Hän tahtoisi sinuakin
kasvattaa viisaudessa, iässä ja armossa.