Björn Vikströmiä (s. 1963) tuntevien kesken vallitsee täysi yksimielisyys siitä, että Porvoon hiippakunnan piispa on miellyttävä ja sympaattinen ihminen.
Vikström on helposti lähestyttävä ja tasavertainen lähimmäinen, jolla on jalat maassa, kertovat piispan työtoverit ja yhteistyökumppanit, joita Kotimaa haastatteli tätä juttua varten. Vikström etenee keskustellen eikä sanele tai komentele.
Osa haastateltavista kuvaa Vikströmiä jopa vaatimattomaksi. Hän ei takerru piispan rooliin: hän on kieltäytynyt käyttämästä piispan päähinettä ja sanonut toimivansa virassa korkeintaan kymmenen vuotta.
Vikström on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja aina valmis kommentoimaan. Hän tietää, että media vaatii nopeaa reagointia. Työteliästä ja vastuuntuntoista Vikströmiä pidetään kilttinä ihmisenä. Se on haastateltavien mukaan joissakin tilanteissa myös hänen heikkoutensa.
Vikström on sivistynyt ja syvällinen pohdiskelija, jolla on nuori mieli. Näissä asioissa Björn Vikström muistuttaa monen mielestä isäänsä John Vikströmiä. Oppineen teologin katsotaan olevan erityisen vahvoilla kirjallisessa ilmaisussa. Vikströmiä kiitetään siitä, että hän pohtii aktiivisesti kirkon ja uskonnon merkitystä nykyajan ja tulevaisuuden Suomessa. Monen mielestä Vikströmillä on teologina juuri niitä vahvuuksia, joita tarvitaan tässä ajassa.
Porvoon hiippakunnassa on siipi, joka pitää Vikströmiä teologisesti liian liberaalina. Erityisesti herätysliikeväki on arvostellut Vikströmin tapaa tulkita Raamattua. Piispan tasapainoilu liberaalien ja konservatiivien välissä jakaa mielipiteet. Toisten mielestä piispa voisi ottaa herätysliikkeiden edustajia enemmän huomioon. Toisten mielestä hän ymmärtää konservatiiveja liikaa. Tasapainoilun takia Vikströmin oma linja jää toisinaan epäselväksi: osa haastateltavista pitää Vikströmiä teologisesti liberaalina, toiset sijoittavat hänet kirkolliseen keskustaan.
Vikström on ottanut luonnollisen vaikuttajaroolin osana suomenruotsalaista yhteisöä. Piispan vahvuutena pidetään sitä, että hän on asunut elämänsä eri vaiheissa eri puolilla hiippakuntaa.
Björn Vikström on toiminut Porvoon hiippakunnan piispana vuodesta 2009.
Plussat ja miinukset:
+ Helposti lähestyttävä, tasavertainen
+ Haluaa olla sillanrakentaja
+ Syvällinen pohdiskelija
– Ymmärtää eri osapuolia joskus liiankin pitkälle
Piispasta sanottua, suoria sitaatteja:
”Hyvin suosittu. John Vikström Junior.”
”Tekee parhaansa sillanrakentajana, mutta se, onnistuuko yhteyden luominen, ei ole pelkästään hänestä kiinni.”
”Rento villapaitamies vielä piispanakin.”
”Isänsä poika, erittäin ajatteleva tyyppi.”
”Hänellä ei ole hyviä ja huonoja päiviä. Työssä onnistuminen on tasaista.”
”Ei perustele asioita luterilaisen teologian peruslähtökohdista käsin.”
”Nuori mieli. Se ei varmaan muutu koskaan, se on hyvin vikströmmiläistä.”
”Hänellä on kiltti katse.”
”Tarvittaessa huumorintajuinen, hänen seurassaan syntyy iloinen tunnelma.”
”Teologisesti keskiuomaa. Se on ainoa mahdollisuus, jos toimii piispana Porvoon hiippakunnassa, jossa on sekä ääriliberaaleja että äärikonservatiiveja.”
”Saisi nostaa enemmän omaa häntäänsä.”
”Menettää siinä, että kaikki eivät pidä häntä hengellisenä paimenena.”
”Olen kokenut, että voin keskustella hänen kanssaan kaikesta, myös vaikeuksista.”
”Hyväkuntoinen, jaksaa tehdä paljon töitä.”
Piispojen profilointia varten toimitus haastatteli suurta joukkoa ihmisiä, jotka tekevät piispojen kanssa yhteistyötä kirkossa, seurakunnissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Työryhmä: Emilia Karhu, Tuija Pyhäranta, Mari Teinilä, Meri Toivanen, Noora Wikman
Kuva: Matteus Pentti
Lue myös: Kotimaa kartoitti piispojen vahvuudet ja heikkoudet, Arkkipiispa Kari Mäkinen on punnitseva realisti, Turun piispa Kaarlo Kalliala on vaikeaselkoisuuteen sortuva älykkö, Oulun piispa Samuel Salmi on etäiseksi jäävä sovittelija, Kuopion piispa Jari Jolkkonen on särmikkyyttä välttävä kansanmies, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ujo seuramies, Lapuan piispa Simo Peura on syvällinen mutta virkamiesmäinen, Tampereen piispa Matti Repo on opettava ekumeenikko, Espoon piispa Tapio Luoma on välitön mutta väritön,
Arkiston aarteet
Kotimaan piispantarkastus vuonna 2006:
Erik Vikström, Porvoo
Empaattinen paimen ei ole hallintojohtaja
Porvoon hiippakunta poikkeaa alueellisesti (seurakunnat ympäri Suomen) ja kielellisesti (ainoa ruotsinkielinen) muista hiippakunnista. Viimeistään lokakuun piispanvaali osoitti näkyvästi, että hiippakunta on myös opillisesti jakaantunut. Kuva jakautuneesta hiippakunnasta, jossa lauma näkee harvoin piispaansa, toistui useissa vastauksissa.
Yhtä kaikki, Erik Vikström koettiin poikkeuksetta syvästi hengelliseksi, Raamattuun lujasti uskovaksi piispaksi. Jopa arvostelijoiden mielestä piispan keskustelunavausta teologien koulutuksesta pidettiin hyvänä, joskin hieman epätarkkana.
Piispan hallintojohtajan taidot eivät tarkastuksessa saaneet kiitosta. Piispa ei mielellään ota kantaa konkreettisiin kysymyksiin, vaan kehottaa rukoilemaan ongelmien puolesta. Esiintyminen mediassa ei ole Vikströmin vahvinta osa-aluetta. Monet pahoittelevatkin sitä, miksi syvällinen mies ei saa viestiään läpi joukkotiedotusvälineissä.
Vaikka erimielisyyksiä hiippakunnan ”liberaalien” ja ”konservatiivien” kanssa ei suinkaan ole unohdettu, on hiippakunta säilynyt virallisesti jakaantumatta. Kun Erik Vikström jää joulukuussa eläkkeelle piispan virasta 24 työvuoden jälkeen, voi hän tästä saavutuksestaan olla aidosti ylpeä.