Jumala antoi ihmisille asuinpaikkoja eri puolilla maapalloa, myös aivan pohjoiseen hän laittoi ihmisiä asumaan.
Ankarat luonnonolot, kylmyys, tuuli ja niukka ravinto saivat ihmisen ennen pitkää kääntymään Luojansa puoleen.
– On epäreilua, että etelässä ihmisillä on karjaa ja muita kotieläimiä, mutta meillä ei ole mitään, sanoivat Lapin asukkaat.
– Ettekö te viihdy pohjoisessa, epäili Jumala.
– Ei siitä ole kysymys, me viihdymme vallan mainiosti, sillä täällä on kauniit maisemat ja puhdas luonto ja tilaa ajatusten kulkea, sanoivat asukkaat.
– Hyvä on, mutta lehmää en voi teille antaa, sillä ne eivät ole halukkaita tulemaan sinne kylmään ja hyttysten keskelle, Jumala pohti puoliääneen.
Lopulta Jumala keksi: hän antoi muutaman villin tunturipeuran tulla niin uteliaiksi, että ne alkoivat hakeutua ihmisen läheisyyteen.
– Tämän enempää en voi auttaa, sanoi Jumala. – Jos osaatte kesyttää peuroista itsellenne kotieläimen, niin silloin voitte jäädä sijoillenne asumaan.
Ja niin pohjoisen ihmiset kiittivät Jumalaa ja alkoivat harjoittaa poronhoitoa.
Poro (Rangifer tarandus tarandus) on keskiajalla kesytetty muoto Fennoskandian tunturipeurasta, joka puolestaan on yksi peuran eli villipeuran muoto. Suomessa tavataan myös metsäpeuraa.
Hirvieläimiin kuuluvaa poroa ei voi pitää varsinaisesti kotieläimenä, vaan sen on puolikesy hyötyeläin. Poro on pitkäraajainen ja nelivarpainen, ja sen sorkkia kutsutaan koparoiksi. Poikkeuksellisesti molemmilla sukupuolilla on sarvet, jotka vaihtuvat vuosittain. Poro vaihtaa myös turkkinsa joka vuosi. Sen turkki kestää hyvin kylmää.
Poro on märehtijä eli sillä on neljä mahaa. Keväällä poro syö kaikenlaisia tuoreita ja vihreitä kasvinosia. Se syö puiden sekä pensaiden lehtisilmuja ja kaivaa ylös juurakoita.
Kesällä poro syö myös ruohoa ja kosteikkokasveja, sen erityistä herkkua ovat väinönputki ja maitohorsma. Syksyisin porot syövät lisäksi sieniä. Jäkälä on poron pelastus talvella. Se kaivaa lumen alta esiin varpuja ja muita talvellakin vihreitä kasvinosia.
Suomen pinta-alasta kolmannes on poronhoitoaluetta. Poroja on maassamme noin 200 000, ja niiden enimmäismäärä on säädelty, sillä poronhoitoa uhkaa paikoin ylilaidunnus.
Tunturissa liikkuva porotokka on monelle Lapin-kävijälle kokemus, joka synnyttää vahvan luontoelämyksen. Luomakunta antaa parastaan, ja kulkijan mieleen hiipii kiitollisuus taivaan alla.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.