blogissaan Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen, joka oli saanut runsaasti lapsettomaan suhteeseen pettyneiden, surullisten naisten yhteydenottoja. Asiasta kertoi muun muassa Helsingin Sanomat.
Aihetta Kotimaa24:lle kommentoiva kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat -yksikön apulaisjohtaja Päivi Kähkönen toivoo, että asian uutisointi viritti monissa liitoissa keskustelua aiheesta.
– Siitähän tässä kai pohjimmiltaan on kyse – puhumisesta ja kuulemisesta. Mikäli parisuhteessa päädytään tilanteeseen, että kahdeksan vuoden jälkeen todetaan toisen varastaneen nämä vuodet ja mahdollisuuden tulla äidiksi tai isäksi, on monta keskustelua jäänyt käymättä ja monta toivetta tai näkemystä jäänyt kuulematta, Kähkönen sanoo.
Kähkösen havainto on, että nykyihmiselle voi olla vaikeaa pysähtyä ja kertoa omista toiveista, odotuksista, haaveista ja haluista.
– On myös tärkeää kuulla toisen mielipiteet ja ajatukset. Joskus toisen näkemysten tai mielipiteiden kuuleminen voi olla erityisen vaikeaa – varsinkin, jos ne eivät käy yksiin omien toiveiden ja tarpeiden kanssa.
Kähkönen pitää surun, pettymyksen ja vihankin tunteita ovat ymmärrettävinä tilanteessa, jossa toive tulla vanhemmaksi ei ole parisuhteessa toteutunut. Sen sijaan asian uutisointia sukupuolittuneena ja höystettynä käsitteellä aikavaras hän ei täysin allekirjoita.
– Ennen vanhaan seurusteluaika oli sellaista, että tutustuttiin toiseen. Pohdittiin sitä, mitä kumpikin yhdessä ja erikseen elämältä haluaa. Haaveiltiin yhteisestä tulevaisuudesta. Nykyisin suhteissa edetään varsin nopeasti yhteiseen asumiseen ja sitten, kuten Vaaranenkin toteaa ” on jo totuttu toiseen, on jo totuttu asumaan ja toimimaan ja sukuloimaan yhdessä”, Kähkönen sanoo.
Kähkönen arvelee, että keskustelut siitä, mitä kumpikin elämältä oikeasti haluaa ovat saattaneet jäädä vähälle ja silloin ollaan jossain vaiheessa sen tosiasian edessä että halutaankin elämältä varsin erilaisia asioita. Toinen haluaa vanhemmaksi, toinen ei.
– Vanhemmaksi tulemiseen ja lasten saamiseen liittyy useimmilla ihmisillä varsin ristiriitaisiakin tunteita. Asia voi herättää pelkoja, epävarmuutta ja ahdistusta. Joskus näitä tunteita on vaikea pukea sanoiksi. Varsinkin jos toinen osapuoli on intoa ja iloa täynnä. Kannattaisi kuitenkin olla rehellinen, sekä itselleen että toiselle ja ottaa vastuuta omasta elämästä, ratkaisuista ja antaa näin toisellekin mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuu.
Kysymykseen, pitääkö lapseton parisuhde jättää Kähkönen esittää vastakysymyksen, mitä tapahtuu, jos lapsettomaan parisuhteeseen jää? Hän pohtii, mitä ihmiselle tapahtuu, jos hän jää suhteeseen, missä hänen toiveensa saada lapsi, hoitaa ja hoivata jää toteutumatta siksi, että puoliso ei sitä halua.
– Luulen, että tämä asia säilyy ikuisena kipuna rinnassa, särönä suhteessa. Aika ajoin sen kanssa voi varmasti elää suhteellisen hyvää elämää, mutta toisinaan suru, pettymys ja viha puskevat varmasti väistämättäkin pintaan. Voiko vanhemmuudesta toiveensa haudannut ihminen olla katkeroitumatta? Ehkä voi, mikäli hän on ottanut vastuun omasta ratkaisustaan, Kähkönen sanoo.