Piispojen lanseeraamat kuusi teesiä – Kutsu yhteyteen – kirkollisen keskusteluilmapiiriin parantamiseksi ja kirkon sisäisen yhteyden lisäämiseksi julkistettiin tänään. Teesit ovat merkki siitä, että kirkko siirtyy komentokulttuurista keskustelukulttuuriin, sanoi piispa Irja Askola julkistustilaisuudessa.
Askola kertoi myös, että jatkuvasti toivotaan, että piispat löisivät nyrkkiä pöytään ja sanoisivat kuinka asiat ovat. Teesit kertovat kuitenkin, että nyrkin lyömisen sijaan piispat kutsuvat porukkaa keskustelemaan ja ennen kaikkea sietämään erimielisyyttä.
Yhteys ei riipu viime kädessä piispasta
Teesien julkistamistilaisuudessa puhunut arkkipiispa Kari Mäkinen muistutti, että yhteys ja sen vaaliminen ovat piispan tehtävän ydintä.
– Piispat yrittävät kannustaa siihen, että kaikki seurakunnan jäsenet voivat tuntea olevansa osa kirkkoa. Yhteys ei kuitenkaan riipu piispasta, vaan siitä, kuinka yksityiset kristityt kohtelevat toisiaan.
Mäkinen tunnisti äänenpainojen jyrkentymisen ja muistutti, että uskontulkintojen erilaisuus kuuluu kirkkoon, on aina kuulunut.
Mäkinen lainasi kielitieteilijä K. S. Laurilan kirjaa 1930-luvulta Erään ikuisen taistelun muudan vaihe, joka kertoi kahden runoilijan välisestä kiistasta. J. L. Runeberg edusti avaraa kristinuskon tulkintaa ja runoilija Lars Stenbäck tiukempaa ja pietististä tulkintaa,
– Pääsivätkö Runeberg ja Stenbäck sovintoon? Eivät. Siinä tuskin piispojen teesit olisivat auttaneet. Sellaista inhimillinen elämä on, myös kirkossa, Mäkinen veisteli.
– Mutta sovinto löytyi lopulta, nimittäin siinä mielessä, että molempien virsiä on kirkkomme virsikirjassa; molemmat ovat osa sitä hengellistä ilmaa, jota hengitämme.
Hyvään viiniin tarvitaan erilaisia rypäleitä
Piispojen teesejä kommentoinut professori Risto Saarinen otti vertauskuvan viinistä. Hyvään viiniin tarvitaan erilaisia rypäleitä. Laadukas viini syntyy erilaisten rypäleiden oikeasta suhteesta.
– Viinissä pitää olla särmikkyyttä, mutta särmikkyys ei voi hallita tai viinistä tulee hapanta ja juomakelvotonta. Sekin kannattaa muistaa, että pelkät rypäleet eivät tee viiniä, vaan se maaperä, missä rypäleet ovat kasvaneet.
Saarinen korosti järjen käyttöä tiellä yhteyteen. Suvaitsevaisten haasteeksi hän asetti sen, kuinka he tulevat toimeen niiden kanssa, joilla on jyrkkiä mielipiteitä.
– Jyrkät mielipiteet kuuluvat uskontoon, mutta eivät voi olla enemmistönä.
Jyrkkien mielipiteitten ihmisten haasteena on tunnustaa tosiasiat ja pystyä dialogiin siinä yhteiskunnassa missä kulloinkin ollaan.
Yhteys ei tarkoita mielipiteiden samanlaisuutta
Piispojen teesien ongelmaksi Saarinen sanoi niiden korkean abstraktiopitoisuuden. Teeseissä ei puhuta konkreettisista erimielisyyden aiheista lainkaan.
Piispa Tapio Luoman mukaan tämä on tarkoituskin. Teesit ovat yleinen kutsu yhteyteen, eivät yksittäisten ristiriitojen käsittelyä.
– Mistä nousee ajatus, että kirkossa ei saisi olla erimieltä tai että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, kysyi piispa Tapio Luoma. Hänen mukaansa ihmisluonto on myös sellainen, että unelias mieli herää eloon kun tulee kärhämää ja tunteita.
Luoma korosti teesien perussanomaa: koska ihmiset ovat erilaisia, he eivät voi olla kaikesta samaa mieltä. Tämä ei ole ongelma, sillä yhteys ei tarkoita mielipiteitten samanlaisuutta.
– Se että olemme ”yhdessä yhtä” haastaa ainutlaatuisen vuorovaikutukseen. Teesit ovat kutsu tulla keskustelemaan.
Yhteys-työryhmän työskentelyyn osallistunut kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä totesi, että yhteyden kanssa on vähän sama juttu kuin perheen kanssa.
– Perhettä ei pidä kasassa mielipiteitten samankaltaisuus, vaan keskinäinen rakkaus.
Kirkon tulevaisuus riippuu kyvystä yhteyteen
Teesien julkistustilaisuudessa varsinkin Tapio Luoma tulkitsi, että kirkollinen keskusteluilmapiiri on rauhoittunut sitten vuoden 2011, jolloin kirkolliskokouksessa tehtiin ehdotus, että piispainkokous selvittäisi kirkollisen hajaannuksen ja keskusteluilmapiirin tilaa. Taustalla olivat kiivaat keskustelu suhtautumisesta rekisteröityihin parisuhteisiin ja niin sanottuun parisuhderukoukseen.
Piispainkokous perusti työryhmän, joka jätti väliraporttinsa alkuvuodesta 2013. Työryhmän mukaan ykseyden edistäminen on kirkon tulevaisuuden kannalta poikkeuksellisen tärkeä ja teologisesti hyvin perusteltu asia. Lisäksi todettiin, että kirkon edellytykset hoitaa tehtäviään heikentyvät vakavasti, mikäli kirkko näyttäytyy riitelevänä ja ristiriitaisena yhteisönä.
Piispojen yhteysteesit ovat työryhmän pohdinnan kiteytys. Arkkipiispa Mäkien kuvasi niitä ”lastuiksi piispan työpöydältä” (lue Mäkisen puhe). Teesit kuuluvat:
(1) kirkko kulkee kohti yhteyttä
(2) yhteyden uhkana eivät ole erimielisyydet vaan kyvyttömyytemme tulla niiden kanssa toimeen
(3) yhteys edellyttää tosiasioiden tunnustamista ja tahtoa dialogiin
(4) yhteys sulkee sisäänsä jokaisen seurakuntalaisen
(5) yhteys liittää meidät maailmanlaajaan kristikuntaan
(6) yhteys vahvistuu tekemällä yhdessä.