sai käsiinsä piispaehdokas Kaarlo Kallialan vuonna 2004 tekemän hulvattoman virsisanoituksen. Sanoitus julkaistaan Kallialan luvalla.
– Olen tehnyt sen, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Kalliala vahvistaa alkuperän, kun hänelle alkaa lukea puhelimessa sanoja, jotka ovat kiertäneet ainakin kirkon työntekijöiden sähköposteissa.
”Herra, auta kestämään, aamunvirkut keskellämme…”, alkaa ”Tosielämän aamuvirsi – Arkkivirsi 2004”.
Mikään pilkkavirsi ei ole kyseessä, vaan työ on tehty taiten ja virren huumori on lämmintä.
– Aamunvirkut eivät ymmärrä meitä illanvirkkuja, jotka eivät tahdo jaksaa intoilla aamuista.
Kalliala muistaa lukeneensa, että 40 prosenttia ihmisistä on aamunvirkkuja ja 40 prosenttia illanvirkkuja. 20 prosenttia pärjää hyvin aamuin illoin.
Arkkihiippakunnan piispaehdokkaana Aino Vestin ja Martti Hirvosen ohella oleva Kalliala on kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikin työalalle perustetun virsityöryhmän puheenjohtaja.
– Virret eivät ole mikään vitsi tai jääneet ajastaan jälkeen. Ne ovat tosi kovaa kamaa. Elämme virsibuumin ja virren spiritualiteetin aikaa. Arkkivirsi 2004 on oikeastaan ilottelua ja juhlintaa sillä, miten hienoja virtemme ovat. Se on ilovirsi, selvästi itseironinenkin, Kalliala painottaa.
Joskus Kalliala on käyttänyt sanoitustaan esimerkiksi virsityöryhmän kokouksessa keskustelun käynnistäjänä.
Kallialalla virsi on verissä. Hänen isosetänsä Lauri Kalliala ja isotätinsä Ilta Koskimies ovat kummatkin kirjoittaneet ja suomentaneet virsiä virsikirjaan.
Tosielämän aamuvirsi – Arkkivirsi 2004 (Veisataan virren ”Jeesus, sana elämän” 202 sävelellä)
1. Herra, auta kestämään
aamunvirkut keskellämme.
Iloitsevat yhtenään
piittaamatta ilmeistämme.
Oikein loitko kuviksesi
heidät – vaiko huviksesi?
2. Laulavat he tohkeissaan
”niin kuin aamuruskon peura”.
Painon tuntee pohkeissaan
raskaan aamu-uskon seura.
Erämaan on mykkä kyyhky
veisuun malli, synkkä nyyhky.
3. Pikkulinnut karjukoot –
pakkoko on ihmislasten?
Reippailijat vaietkoot,
pankoot käden suuta vasten.
Hymyilkööt noin takkuisille
käynnistymisvaivaisille.
4. Emmehän me navettaan
enää nouse kalpein aamuin.
Töihin silti huuhaillaan
aamuyöstä harmain haamuin.
Onko vielä virkeys hyve?
Synnintunnossa en ryve.
5. Miksi nousta sängystä?
Tätä usein kyselemme.
Ei kai soi jo kännykkä –
kuka haastaa ynseytemme?
Tahdon hitautta, rauhaa.
Puhua en jaksa, jauhaa.
6. Herra, vielä kestäthän,
etten ole aamunvirkku?
Vaikean saa ystävän
tällaisesta varhaissirkku.
Ohjaa, etten liioittele,
pöljyyttäni kiukuttele.
7. Herra, autat kestämään
kaikki päivät loppuun asti.
Taivaassahan eletään
aamuitta niin autuaasti.
Nytyssilmin odotamme
rajatonta riemuamme.