Simo Peura listasi neljä asiaa, jotka ovat tulevaisuuden arvoja suomalaisessa yhteiskunnassa: työn merkityksen ymmärtäminen, yritteliäisyys, kohtuullinen elämäntapa ja minä-keskeisyydestä irtautuminen. Peura myös tarkensi käsitettä ”luterilainen työmoraali” puhuessaan tänään Kauhajoella seminaarissa työelämän tulevaisuudesta.
Peura muistutti Max Weberiin tukeutuen, että luterilainen työmoraali poikkeaa protestanttisesta työmoraalin valtauomasta.
”Työssä menestyminen ja kapitaalin kokoaminen eivät olleet itseisarvo. Kukoistava tulppaani- ja kellobisnes saattoi olla hollantilaiselle kalvinistille ja sveitsiläiselle protestantille Jumalan hyväksynnän merkki, mutta sitä se ei ollut pohjoismaiselle luterilaiselle. Työn ja taivaan välillä ei ole luterilaisessa etiikassa tuollaista kytköstä”.
Peura sanoi tarkoittavansa sitä luterilaista työmoraalia, jonka mukaan kaikki kunniallinen työ on kutsumusta: ”Ihmiset ovat Jumalan työtovereita, käsiä ja jalkoja ja hänen hyvyytensä välikappaleita tässä maailmassa. Heidät on kutsuttu toteuttamaan Luojansa tahtoa elämässä arkisten asioiden, kuten työn välityksellä. Työn kautta he välittävät eteenpäin hyvää, jonka ovat saaneet.”
Työn rinnalle tulevaisuuden arvoksi Peura nosti yritteliäisyyden, jolla varsinkin Etelä-Pohjanmaalla on vankat perinteet.
”Olen pannut merkille, että suurenkaan omaisuuden luominen ei ole ollut heille (pohjalaisille yrittäjille) yrittämisen motiivi. Elämän tarkoitukseksi ei ole riittänyt edes oma hyvinvointi, vaan yhteisön kokonaishyvä.”
Kolmantena tulevaisuuden arvona Peura otti esiin kohtuullisuuden, jonka vastakohta on kohtuuttomuus. Peuran mielestä ylitysjohtajien, kuten Nokian Steven Elopin, tulos- ja bonuspalkkiot eivät aina ole suhteessa työpanokseen. Kohtuuttomat palkkiot rapauttavat työnteon moraalia.
Peuran neljäs tulevaisuuden arvo on minä-keskeisyydestä vapautuminen.
”Jos ajattelumme suunta on aina tai useimmiten minää kohti, arvot kovenevat. Äärimielipiteet heikoimpia, kuten maahanmuuttajia, vanhuksia tai sairaita kohtaan vahvistuvat. Perinteisesti suomalaiseen kasvatukseen on kuulunut oppia toimimaan päinvastoin: minän sijasta tulee huomata toinen, sinä. Vahvoja ovat olleet ne, jotka ovat kantaneet myös toisten taakkaa. Minä-minä-puhe ei kerrokaan terveestä itsetunnosta vaan itsekeskeisyydestä”, piispa Simo Peura sanoi puheessaan.