Jos valtiolta vaaditaan täydellistä neutraalisuutta uskontoihin, voi seurauksena olla uskonnonvapauden kaventuminen ruohonjuuritasolla, kirjoittaa Espoon piispa Tapio Luoma
Kanava-lehdessä (8/14).
Luoma käsittelee kirjoituksessaan kirkon asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa. Hän lähtee liikkeelle Suomen perustuslaista, joka takaa kirkon itsenäisyyden. Luoman mukaan valtiolla ei perustuslain pohjalta ole juurikaan odotuksia tai toiveita kirkolle.
Suomi on kuitenkin yhä monikulttuurisempi- ja uskontoisempi maa, joten yhteiskunnallisissa keskusteluissa on esitetty näkemyksiä valtion neutraalista suhtautumisesta kaikkiin uskontoihin.
”Vaatimukset yhteiskunnan neutraalisuudesta suhteessa katsomuksiin yleensä ja uskontoihin erityisesti tarkastelevat uskonnonvapautta, yhtä perustavaa ihmisoikeutta, ylhäältä käsin. Ruohonjuuritason näkökulma sen sijaan ei askaroi kysymyksessä, onko juuri minun uskoni ja vakaumukseni tasa-arvoinen muiden uskojen ja vakaumusten kanssa. Sille oleellisempaa on kysyä, onko minulla oikeus harjoittaa uskontoani ja elää vakaumukseni mukaan.”
Luoma pelkää, että huonossa tapauksessa ylätason neutraalisuusvaatimukset voivat johtaa uskonnonvapauden kaventumiseen.
Luoma ei myöskään näe, miten kirkon perustuslaissa määritelty asema olisi uhka uskonnonvapauden toteutumiselle.