Tampereen seurakunnat järjestivät lauantaina 24.3. pienimuotoisen kutsuseminaarin kirkon uudistumisesta ja missiologiasta eli lähetysteologisesta ajattelusta. Seminaariin oli kutsuttu tamperelaisia seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä sekä missiologian asiantuntijoita.
Seminaarissa pohdittiin sitä, miten kirkko voisi koskettaa tamperelaisia tilanteessa, missä vain 57 prosenttia Tampereella syntyneistä enää kastetaan. Toisaalta seurakuntia haastavat myös maahanmuuttajien omat jumalanpalvelusyhteisöt, joiden kulttuuri on erilainen.
Piispa emeritus Juha Pihkala muistutti omassa puheenvuorossaan, että kyky sopeutua erilaisiin kulttuureihin on aina ollut kristinuskon leviämisen avain.
– Jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on Jumalan kuva. Siinä on kaiken uskonnollisen etsinnän lähde: paratiisin ikävä. Sitä ylläpitää Jumalan Hengen salattu vaikutus tässä maailmassa. Siksi kaikissa uskonnoissa on jotain, johon kristillinen opetus voi liittyä, Pihkala valotti kristinuskon sopeutumisen periaatteita.
– On kunnioitettava ihmisen kaipuuta Jumalan yhteyteen, hän painotti.
Samalla Pihkala totesi, että evankeliumit esittävät runsaasti erilaisia kuvia Kristuksesta. Historian kuluessa inhimilliset elämäntilanteet ovat aina tarttuneet sellaiseen näkökulmaan Kristuksesta, joka on vastannut juuri siihen tilanteeseen.
– Kukaan ei voi maalata Kristuksesta sellaista kuvaa, joka paljastaisi kaiken. Ei ole olemassa mitään yleistä porttia. Mikään kuva ei yksinään puhtaaksi viljeltynä tee oikeutta kokonaisuudelle. Ihminen voi kohdata Kristuksen vain oman suurimman hätänsä avaamasta portista. Ahdas portti on se minun hätäni kokoinen portti, Pihkala tiivisti.
Kaikki kirkot ovat riippuvaisia toisistaan
Tampereen luterilaisten seurakuntien yhteydessä toimii jo joitakin maahanmuuttajataustaisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Niitä ei ole onnistuttu liittämään seurakunnan omiin jumalanpalveluksiin, koska niiden kulttuuriset tavat ovat erilaisia.
– Kaikki kirkot ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia toisistaan. Kolmannen maailman kirkkojen läsnäolo on meille tärkeää, dosentti Risto Ahonen huomautti puheenvuorossaan.
Ahonen totesi, että länsimaisten kirkkojen ja etelän kirkkojen suurimmat erot juontavat niiden erilaisesta syntyhistoriasta.
– Länsimaisiin kirkkoihin on vaikuttanut Konstantinus Suuresta alkanut valtionkirkkoperinne. Etelässä kirkko ei ole lähtenyt valtakeskuksista vaan sieltä, missä ihmiset elävät puutteessa.
Länsimaisiin kirkkoihin vaikuttaa myös individualismi ja uskonnon yksityistyminen, kun taas etelässä lähetys on koko kirkon ja kaikkien sen jäsenten yhteinen asia.
Kun tällaiset kirkot alkavat toimia saman katon alla, ne voivat joutua konfliktiin tai oppia toisiltaan.
– Miten luodaan kokemus, että olemme samalla puolella? Juha Pihkala kysyikin ja huomautti, ettei maahanmuuttajien mukana Suomeen tulevilla kirkoilla välttämättä ole samanlaista ekumeenisen keskustelun perinnettä kuin luterilaisella kirkolla.
Niillä ei välttämättä ole myöskään samanlaista lausuttua uskontunnustusta. Silti kristinuskon ytimen niistä saattaa tunnistaa.
– Vaatii suurta herkkyyttä, ettei lausuta jyrkkiä tuomioita ja rakenneta rajoja, Pihkala varoitti.
Kuva: Freija Özcan. Sekä Tampereen piispa emeritus Juha Pihkala (oik.) että nykyinen piispa Matti Repo käyttivät puheenvuoron missiologisessa seminaarissa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.