Pastorin pyhä tanssi: ”Keho on hengellisyyden koti”

Joensuun seurakunnan pastori Sanna Kauppinen on voinut yhdistää ainutlaatuisesti liikunnallisen lahjakkuuden ja papin työn. Hän tanssii kirkossa.

– Tanssipa synnintunnustus.

Tällaisen tehtävän pappi Anne Angervo antoi nuorten toimintaan liittyen Sanna Kauppiselle, joka harrasti tanssia.

– Eihän niin voi tehdä, oli nuoren naisen ensireaktio.

– Kyllä voi, Angervo vastasi.

Kauppinen tanssi jumalanpalveluksessa synnintunnustuksen, ja sen jälkeen hän on tanssinut kirkossa usein.

Seurakuntanuorissa kannustettiin poikkitaiteellisuuteen

Sanna Kauppisen nuoruudessa 1990-luvulla Joensuussa seurakuntanuorten parissa tehtiin paljon erilaisia poikkitaiteellisia produktioita, joissa Raamatun aiheita vietiin kirkon ulkopuolelle. Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tapani Nuutinen kannusti, mahdollisti ja rohkaisi.

– Joensuun taiteiden yöhön tehtiin poikkitaiteellinen produktio Vuorisaarnasta. Pielisjoen ylittävä Suvantosilta nostettiin ylös ja valaistiin hienosti. Siellä ylhäällä bändi soitti ja me tanssimme. Väkeä oli valtavan paljon katsomassa, Kauppinen muistelee.

Ilosaaren laguuniin vietiin Nooan arkki -tanssiteos, johon Pielisensuun seurakunnan luottamusmiehenä toiminut veneenveistäjä tarjosi tekemänsä veneen arkiksi.

Yläkoulussa show-, disco- ja modernilla tanssilla alkanut tanssiharrastus vei Sanna Kauppisen kymmeneksi vuodeksi salsaopettajaksi. Teologia ja papin työ veivät lopulta voiton, mutta tanssia hän ei ole jättänyt koskaan.

– Tanssin lahjan käyttäminen seurakuntatyössä on vaatinut rohkeutta, mutta toisaalta minua on paljon kannustettu ja rohkaistu.

Emeritus arkkipiispa John Vikström kehotti Kauppista jatkamaan kirkossa tanssimista.

– Hän sanoi symbolisesti kolme kertaa: ”Sanna, jatka tanssimista!” Minulle oli suuri hetki runsas vuosi sitten, kun sain häntä kiittää saamastani kannustuksesta Joensuun Kuolema-symposiumissa.

”Syytän Paavalia kehon väheksymisestä”

Sanna Kauppinen tutki gradussaan Vanhan Testamentin tanssitekstejä. Vanhan Testamentin kuva kehollisuudesta ja tanssimisesta on positiivinen, mikä juontuu juutalaisesta kulttuurista. Kuvauksia tanssista löytyy paljon.

– Esimerkiksi Daavidin tanssi on kuvattu todella yksityiskohtaisesti.

Uudessa Testamentissa tanssi on mainittu vain kaksi kertaa.

Ruumiin ja sielun kahtiajako on peräisin kreikkalaisesta filosofiasta, jolla oli suuri vaikutus apostoli Paavalin ajatteluun. Kreikkalaisen filosofian dualismi johti kristittyjenkin keskuudessa ruumiin väheksymiseen sielun kustannuksella.

– Syytän apostoli Paavalia kehon väheksymisestä, hän oli kristinuskon ensimmäinen teologi, Kauppinen kärjistää.

– Luterilainen kirkko on sanan kirkko. Olen tehnyt työtäni myös Afrikan kristittyjen kanssa. Siellä jumalanpalveluselämään liittyy myös tanssi.

Tanssi itsessään ei ole hyvää tai pahaa, vaan kaikki riippuu siitä, mihin tarkoitusperään tanssi liittyy. Tanssi voi olla myös pyhää.

Muutos on Kauppisen mukaan käynnissä. Suomen kirkossakin on avauduttu tanssille, gospel-lattarit ja israelilaiset tanssit ovat tuoneet jumalanpalveluksiin iloa ja ylistystä uudella tavalla pyhyydestä tinkimättä.

Kauppinen toivoisi kristinuskoon kokonaisvaltaisempaa ihmiskäsitystä ja myönteisempää suhtautumista ihmisen ruumiillisuuteen, sillä keho on hengellisyyden koti.

– Ihmisen keho on valtavan viisas. Stressi- ja kriisitilanteissa mieli yrittää sinnitellä, mutta keho ei. Sydänkohtaukset, syövät ja muut sairaudet pakottavat pysähtymään, ellei kehon hiljaisempia viestejä ole haluttu kuulla.

Kristinuskon merkittävin asia on armo, joka on kärkiasia reformaation 500-vuotisjuhlavuonna. Kauppinen toivoo armon koskettavan myös ihmisen kehollisuutta.

– Kehollisuus ja tanssi voivat antaa mahdollisuuden armolle. Kehollisen ilmaisun, kuten tanssin kautta voi sanoa:” Jumalan rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.”

Kauppisen mielestä myös ihmiset voisivat olla armollisempia omaa kehoaan kohtaan.

Esirukous tanssien

Tanssiminen on Kauppiselle osa papin työtä.

– Tanssin jumalanpalveluksessa keskimäärin kerran kuukaudessa. Olen yleensä silloin messussa avustajana. Tanssi liittyy tiiviisti päivän tekstiin. Tanssin usein psalmeja ja rukouksia.

Jumalanpalveluksissa tanssiminen edellyttää hyvää yhteistyötä kanttorin ja messua johtavan papin kanssa. Parhaimmillaan kanttori improvisoi uruilla tai pianolla ja Kauppinen tanssien.

– En ole koskaan saanut kielteistä palautetta tanssimisesta, voittopuolisesti palaute on ollut myönteistä. Hienoa on ollut se, että myönteinen palaute on tullut vanhemmilta seurakuntalaisilta.

Kirkossa liikkuminen tekee jumalanpalveluksista avoimempia, ihmiset kokevat olevansa tervetulleita.

– Meidän seurakunnassamme on paljon maahanmuuttajia. On ihanaa nähdä kirkossa liikettä ja elämää. Lapsetkin jaksavat olla paremmin kirkossa, kun ei tarvitse istua penkissä hiljaa.

Kauppinen on saanut esirukouspyyntöjä, joiden pyytäjät ovat toivoneet rukousta tanssien. He ovat olleet seuraamassa, kun tanssin rukouksen.

– Kun saan rukouspyynnön, mietin miten se värähtelee, millaista liikettä se teettää. Harvoin teen mitään selvää koreografiaa, vaan useimmiten rukous syntyy improvisaation kautta. Olen huomannut, että rukous tanssien on liikuttanut ihmistä tavalla, jota ei voi purkaa sanoiksi. Liike ruokkii rukouselämää. Tähän perustuvat myös pyhiinvaellukset.

”Omiin hautajaisiini haluan tanssijan”

Sanna Kauppinen näkee tanssilla ja kehollisella hengellisyydellä mahdollisuuksia surutyössä. Suru ja menetys vaikuttavat voimakkaasti myös ruumiillisesti. Tanssin kautta surua voisi työstää liikkeen muodossa.

– Kaikki eivät välttämättä halua eivätkä osaa puhua tunteistaan. Monet saattavat kävellä tai tehdä kovaa fyysistä työtä surua purkaakseen.

Haasteellisimpia paikkoja tanssille ovat Kauppisen mielestä hautausmaa ja siunauskappelit. Toisaalta juuri siellä tanssi olisi erityisen vaikuttavaa.

– Omiin hautajaisiini haluan tanssijan, Kauppinen on päättänyt.

Kehollisuutta hän on hyödyntänyt myös rippikoululaisten kanssa.

– Monille rippikoululaisille ulkoläksyt ovat vaikea paikka. Olemme ottaneet läksyjen opetteluun liikkeet mukaan ja se on helpottanut oppimista. Olen itsekin kinesteettinen ihminen, joka oppii parhaiten liikkeen kautta.

Kuva: Riitta Makkonen. Pastori Sanna Kauppinen tanssii Noljakan kirkossa Joensuussa.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***

Edellinen artikkeliLuther-nuken tekijä: ”Luther oli järkähtämätön ja räävitön muttei tiukkapipo”
Seuraava artikkeliAlueviesti: Karkussa jaetaan koko jumalanpalveluksen istuneille ilmaisia ämpäreitä