Suomen Raamattuopiston eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja, teologian tohtori ja pastori Timo Junkkaala vaihtoi viime kuussa hiippakuntaa Espoosta Helsinkiin. Helsingin tuomiokapituli päätti kesäkuun istunnossaan ottaa Junkkaalan Helsingin piispan kaitsentaan.
Helsinki ei ole Junkkaalalle uusi hiippakunta. Hän on ollut sen pappi myös vuodesta 1973 vuoteen 2011, jolloin hän siirtyi Espoon papistoon.
Kiinnostavaksi tapauksen tekee se, että Junkkaala tunnetaan vanhan virkakannan edustajana. Junkkaalan kahdessa hiippakuntasiirrossa huomiota kiinnittääkin niiden sijoittuminen samoihin ajankohtiin, jolloin kirkkoon on tullut naispuolinen piispa.
Helsingistä Espooseen Junkkaala siirtyi pian sen jälkeen, kun Irja Askola oli vihitty Helsingin piispaksi syksyllä 2010. Siirtyminen Espoosta Helsinkiin taas tapahtui Kaisamari Hintikan aloitettua Espoon piispana.
Timo Junkkaala vahvistaa, että molempiin vaihtoihin on osaltaan vaikuttanut naisen aloittaminen oman hiippakunnan piispana. Toinen syy on ollut käytännöllisempi: papin hiippakunta voi määräytyä joko työpaikan tai asuinpaikan perusteella. Niihin perustuen tuomiokapitulit hyväksyvät kaiken aikaa pappien siirtymisiä hiippakunnasta toiseen.
– Vaihtoihini ovat vaikuttaneet toisaalta työ- ja asuinpaikkoihini liittyvät asiat, toisaalta se, että en ole löytänyt Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta mitään tukea naispappeudelle tai -piispuudelle, Junkkaala sanoo.
”Kapitulien on hyvä tietää, että kirkossa on yhä tällaista ajattelua”
Timo Junkkaala on asunut aina Helsingissä. Ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2015 hän työskenteli Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtajana Kauniaisissa.
– Tuolloin asioin työni kautta Espoon hiippakunnan kanssa. Nyt olen eläkkeellä ja lisäksi Helsingin seurakuntien luottamushenkilö. Ei olisi enää johdonmukaista olla Espoon hiippakunnan pappi.
Espoon hiippakunta perustettiin vuonna 2004. Ennen Irja Askolan aloittamista piispana Junkkaala ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi anoa hiippakunnan vaihtoa Espooseen, vaikka työskentelikin jo Kauniaisissa.
Junkkaala kertoo ilmoittaneensa kapituleille kummallakin kerralla molemmat syyt toivoa hiippakunnan vaihtoa.
– Mielestäni on ollut rehellistä kertoa myös naispiispoihin liittyvä syy. Kapitulien on hyvä tietää, että kirkossa on yhä tällaista ajattelua. Aikanaan kävimme asiasta minun aloitteestani keskustelun Irja Askolan kanssa. Ymmärtääkseni meillä säilyi hyvä keskusteluyhteys, vaikka tästä asiasta olimmekin eri mieltä, Junkkaala kertoo.
Tällä kertaa keskusteluja ei hänen mukaansa ole käyty.
– Nyt Espoosta tuli ensin viesti, että hyväksymme siirron, jos Helsinki hyväksyy.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätti 12.6., että Timo Junkkaala otetaan Helsingin hiippakunnan papistoon.
”En halua provosoida tai kannustaa tekemään samoin”
Naisten tulo piispoiksi vaikutti Timo Junkkaalan ratkaisuihin, sillä naispiispuus on hänen mukaansa Raamatun, kirkon perinteen ja ekumeenisten yhteyksien kannalta ehkä vielä ongelmallisempi asia kuin naispappeus.
– Haluan puolustaa toiminnallani vanhalla virkakannalla olevien oikeuksia. Se kanta oli kaikkien yhteinen näkemys yli 1 900 vuotta, ja se on yhä kristikunnan enemmistön kanta.
Junkkaala sanoo, ettei tiedä muiden toimineen samoin kuin hän. Raamattuopiston kollegoille hän kertoi ensimmäisestä siirrosta vuonna 2011.
– Jotkut sanoivat silloin, että eivät aio toimia samoin. Ei tämä mikään kansanliike ole. En ole halunnut provosoida mitään, puhumattakaan, että kannustaisin muita tekemään samoin.
Junkkaala ei osaa sanoa, miten hän olisi toiminut, jos olisi asunut ja työskennellyt koko ajan samalla paikkakunnalla. Tällöin ulkoista perustetta hiippakunnan vaihdolle ei olisi ollut.
– Nyt tämä oli mahdollista. Päätin kokeilla, ja se näytti toimivan.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.