Kansainvälinen Pariisissa viime vuonna neuvoteltu ilmastosopimus allekirjoitetaan tänään New Yorkissa. Noin 150 maan odotetaan allekirjoittavan sopimuksen heti. Myöhemmin allekirjoittajamaita tulee lisää.
Ilmastosopimuksen ydin on sen tavoitteessa: allekirjoittajamaat pyrkivät siihen, että ilmaston lämpeneminen pysäytetään selvästi alle kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Kunnianhimoinen tavoite on jopa korkeintaan 1,5 asteen nousun hyväksyminen.
Luku on kaukainen tavoite. Tehtiinpä nyt mitä päästötiukennuksia hyvänsä, maapallon lämpötila nousee hiljakseen vielä vuosikymmenien ajan ennen toivottua käännettä viilenevään päin.
Kirkkohallituksen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija Ilkka Sipiläinen kuului viime vuoden joulukuussa Suomen valtuuskuntaan Pariisin ilmastokokouksessa. Sopimuksen allekirjoituspäivänä hän uhkuu tyytyväisyyttä.
– Twiittasin jo joulukuussa Pariisista tuoreeltaan, että hallelujaa. Jos 197 maata pystyy tekemään sitovan valtiosopimuksen, onhan se loistava asia kaiken kaikkiaan, Sipiläinen toteaa.
Sopimuksen ongelma sitovien vaatimuksien puute
Yhtenä syynä Pariisin onnistumiselle Sipiläisen mielestä oli, että Ranska oli hoitanut pohjatyöt hyvin.
– Jos Pariisissa näytti siltä, että jokin olisi menossa pieleen, ulkoministeri Fabian Laurent osasi hoitaa asiat niin, ettei tullut umpisolmuja, Sipiläinen kertoo.
Maailma saa tänään toivoa herättävän ilmastosopimuksen. Se ei Sipiläisen mukaan ole täydellinen, mutta se on alku.
– Aina voitaisiin tehdä tietysti enemmän. Mutta kuten SITRA:n vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen sanoi: jos suomalainen voittaa olympiakultaa, pitäisikö hänet hakkua siitä, ettei tullut maailmanmestaruutta? Ei tietenkään!
New Yorkissa tänään allekirjoitettavan sopimuksen ongelma on Sipiläisen mukaan se, että siinä ei mainita sitovia vaatimuksia. Sen sijaan jo ennen Pariisia eri valtiot tekivät lupauksia päästövähennyksistä.
– Jos ne toteutuisivat, mentäisiin alle kolmen asteen nousun. Pariisissa päätettiin, että alle kaksi astetta, jopa 1,5 astetta olisi hyväksyttävä maksimi lämpenemisessä. No, se raja on kohta mennyt.
Pariisissa päädyttiin siihen, että valtioiden lupaukset ovat vapaaehtoisia. Mutta siellä päätettiin myös, että lupauksia ei saa myöhemmin huonontaakaan.
– Luotiin myös läpinäkyvä monitorointijärjestelmä, Sipiläinen toteaa.
Valtiot sopivat myös, että ilmastonmuutoksen torjumiseen satsataan rahaa sata miljardia dollaria.
– Tosin nyt ei vielä täysin tiedetä, mistä se sata miljardia tulee, Sipiläinen hymähtää.
Miten sopimus vaikuttaa kansalaisten elämiseen?
Ilmastosopimuksen yksityiskohdissa on kaikissa toivon merkkejä. Entä miten se kaikki koskettaa arkeaan elävää suomalaista kristittyä?
– Kansalaisille viestini on se, että maailma muuttuu. Maailman valtioiden yksimielinen viesti Pariisissa oli se, että ilmastonmuutos on vakava asia ja se pitää pysäyttää.
Sipiläisen mukaan jokainen voi nyt painostaa omia poliitikkojaan toimeenpanemaan Pariisin sopimusta.
– Omassa elämässä olisi jokaisen myös opeteltava toimimaan ilmaston kannalta järkevästi.
Onko harvaanasutussa ja julkisen liikenteen usein huonosti palvelemassa Suomessa nyt tunnettava syyllisyyttä esimerkiksi oman auton käytöstä?
– Joka asuu raitiovaunukiskojen tai muun joukkoliikenteen pysäkin vieressä voi tuntea syyllisyyttä, jos ajelee jatkuvasti vain autolla, muuten kuin viedessään lapsia harrastuksiin. Mutta muualla Suomessa ei auton käyttöä pidä häpeillä ollenkaan. Autot ovat sitä varten, että niillä pääsee paikasta toiseen. Ja voihan moni ihminen varmaan huolehtia siitä, että hankkii seuraavaksi menopeliksi mahdollisimman vähäpäästöisen auton, Ilkka Sipiläinen sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Viisi kirkon asetta ilmastonmuutokseen