Seurakuntavaaleissa kymmenet virassa olevat papit tulivat valituiksi kirkkovaltuustoihin. Ehkä erikoisin tilanne on Joroisissa, jonka kirkkovaltuustossa istuu jatkossa myös Varkauden seurakunnan kirkkoherra Olli Tynkkynen.
Seurakunnan työntekijä ei voi luonnollisestikaan toimia luottamushenkilönä seurakunnassa tai yhtymässä, jossa työskentelee. Jos koti sen sijaan sijaitsee naapuriseurakunnassa, laillista estettä luottamustehtäviin hakeutumiselle ei ole.
Joillekin pappi luottamushenkilönä on kuitenkin iso moraalinen ongelma. Koetaan, että maallikkovalta kärsii ja sisäpiiritieto ruokkii sisäpiiriläisyyttä. Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden roolit uhkaavat hämärtyä.
Toisten mielestä taas pappien tieto ja ammattitaito rakentavat seurakuntaa myös luottamustoimissa. Maallikoiden ja pappien välisen rajan murtumisen ajatellaan jopa vahvistavan tasaveroista yhteisöllisyyttä.
Mitä aiheesta ajattelee Olli Tynkkynen itse? Entä Joroisten kirkkoherra Teuvo Karjalainen, hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen Oulusta tai eläkkeelle jäännin yhteydessä luottamushenkilöksi hakeutunut Pusulan aluekappalainen Olli Pakalén Vihdistä? Kotimaa Pro otti selvää.
”Kotona muutun kameleonttimaisesti maallikoksi”
Lähtökohtaisesti tuntuu hivenen hankalalta ja oudolta ajatella, että ison Varkauden seurakunnan kirkkoherra istuu pian selvästi pienemmän Joroisten naapuriseurakunnan valtuustossa yhtenä valtuutettuna muiden joukossa. Voiko hän todella olla kuin kuka tahansa seurakuntalainen?
– Minulla ei ole koskaan ollut kovin vahvaa papin identiteettiä. Muistutan asenteiltani ja olemukseltani enemmän tavallista tallaajaa kuin kirkkoherraa. Minussa on lisäksi sen verran kameleontin vikaa, että kun siirryn töistä kotiin, minusta tulee sataprosenttisesti maallikko, Tynkkynen toteaa.
Olli Tynkkysen mielestä ihmisten kuvitelma siitä, että kirkkoherra päättää seurakunnassa kaikesta, ei pidä paikkaansa.
– Kirkkoherrana olen nähnyt, miten tämä järjestelmä toimii. Minusta on virkistävää istua nyt vihdoin myös niiden joukossa, jotka oikeasti asioista päättävät.
No eikö pitkään kirkkoherrana toiminut mies sitten ole saanut jo tarpeekseen seurakuntahallinnosta ja byrokratiasta?
– Kirkkovaltuuston kokoukset ovat mainettaan paljon mukavampia, hauskoja sosiaalisia tapahtumia. Niissä syntyy jopa ihan oikeita ystävyyssuhteita, Tynkkynen vastaa.
Poliittinen tasapaino meni sekaisin
Tynkkynen perheineen on kiitollinen Joroisille paljosta. Syrjäisestä Maaveden kylästä on löytynyt unelmien koti ja vihdoin vaimokin sai paikkakunnalta töitä.
– Ehdolle asettuminen seurakuntavaaleissa oli minulle vähän kuin kiitollisuudenvelan maksua Joroisille. Lähden luottamustehtäviin luottavaisin mielin. En usko tuottavani ongelmia seurakunnan työntekijöille, päinvastoin pyrin tukemaan heitä. Luonnollisesti jäävään itseni sellaisten päätösten osalta, jotka käsittelevät Varkauden ja Joroisten seurakuntien välisiä yhteistyökuvioita.
– Ajattelen kuitenkin, että voin aivan hyvin olla yhtenä muiden joukossa puolustamassa syrjäkyliä ja elvyttämässä niiden kinkeriperinnettä tai ideoimassa seurakunnan muuta yhteistä toimintaa.
Tynkkysen ehdolle asettuminen ei aiheuttanut paikkakunnalla vastustusta ja ääniä hän sai paljon.
– Ainoa mutina on koskenut sitä, että sekoitin ehdolle asettuessani paikkakunnan poliittista tasapainoa. Keskusta on ollut täällä valtapuolue kautta aikain. Minun ansiostani demarit menivät nyt läpi vaaleissa ennenkuulumattomasti. Minulla on kuitenkin sen verran tyylitajua, etten aio vetää päälle ensimmäiseen kokoukseen mitään kymmenistä Che Guevara-paidoistani.
Joroisten kirkkoherra: Tynkkynen on lämpimästi tervetullut!
Joroisten seurakunnan kirkkoherra Teuvo Karjalainen suhtautuu myönteisesti Tynkkysen haluun vaikuttaa luottamushenkilönä Joroisissa.
– Kirkkoherra luottamushenkilönä on toki poikkeustapaus Suomessa, mutta itse en pidä sitä ollenkaan outona. Olen Tynkkysen kanssa vanhastaan tuttu ja luotan, että hän tulee rakentamaan asiantuntevasti kotiseurakuntaansa.
Seurakuntalaisilla on Karjalaisen mukaan ollut mielessä myös epäilyksiä. Heille on herännyt Varkauden kirkkoherran halusta vaikuttaa erilaisia miksi-kysymyksiä.
– Minun vinkkelistäni Tynkkynen on kuitenkin lämpimästi tervetullut luottamushenkilöksi. Olen itsekin aikanaan Tuusulan seurakuntapappina työskennellessäni ollut aktiivinen luottamushenkilö kotipaikkani Sipoon seurakunnassa ja se oli mielestäni hedelmällistä, Karjalainen sanoo.
Roolit on pidettävä kirkkaina
Hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen Oulusta toteaa, että papit luottamushenkilöinä saattavat muodostua jossain määrin ongelmaksi silloin, kun heitä istuu joidenkin seurakuntien valtuustoissa useita yhtä aikaa.
– Papiston vahva osuus luottamuselimissä voi hämärtää työnjakoa viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä. Pappien täytyy olla luottamustehtävissä toimiessaan todella tarkkoja sen kanssa, missä roolissa kulloinkin ovat, jotta puurot ja vellit eivät mene sekaisin, Ruotsalainen sanoo.
Toisaalta Ruotsalainen ei ole törmännyt työssään siihen, että asia olisi aiheuttanut suuria ongelmia.
– Kun ymmärrys roolien ja tehtävien erilaisuudesta säilyy, ei ongelmia yleensä tule. Toki kyse on aina myös henkilöistä, persoonallisuuksista ja henkilökemioista. Esimerkiksi eläkkeelle jäänyt kirkkoherra valtuutettuna voi joko antaa suuren tuen uusille työntekijöille tai vaihtoehtoisesti vaikeuttaa heidän työtään kovastikin.
Eläkepappi kokee maallikon vapautta
Pian eläkkeelle jäävä Pusulan entinen kirkkoherra ja seurakuntaliitosten myötä nykyinen aluekappalainen Olli Pakalén asettui näissä vaaleissa ehdolle luottamushenkilöksi kotiseurakunnassaan Vihdissä ja pääsi läpi. Hän ei näe pappien tai eläkepappien osallistumista luottamustehtäviin maallikkovallan halventamisena.
– Seurakunnassa papit ja maallikot ovat kautta aikain tehneet asioita yhdessä eikä jyrkkä rajanveto heidän välilleen ole tarpeen.
Pakalén ei kuitenkaan olisi voinut kuvitella lähtevänsä ehdolle virkavastuun vielä painaessa harteita. Aika ei olisi riittänyt. Eläkeiän kynnyksellä pyyntöön ehdolle asettumisesta oli sen sijaan helppo vastata myöntävästi.
– Nyt koen maallikon vapautta ideoida seurakuntatyötä. Minua kiinnostaa erityisesti jumalanpalveluselämän kehittäminen, jonka suhtein Vihdissä on mukavasti monenlaista vireillä. Lisäksi toiminta kylissä ja niiden elävyys on minulle tärkeää.