Keskustelu uuden avioliittolain seurauksista kirkossa on käynyt kuumana ja papit ovat monissa erilaisissa ratkaisuissaan vedonneet omaantuntoon.
Jo aiemmin piispojen laadittua rukouksen parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja puolesta, papeille annettiin omantunnonvapaus toimittaa rukous tai olla toimittamatta. Erittäin vähälle on jäänyt julkinen keskustelu kanttoreiden omastatunnosta.
– Juuri viimeksi kanttoreiden kokouksessa vähän huumorilla kyselimme, eikö kanttoreilla ole omaatuntoa ollenkaan, sanoo Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja ja Helsingin Lauttasaaren seurakunnan kanttori Marjukka Andersson.
Käytännössä asiat pyritään sopimaan seurakunnissa etukäteen vapaaehtoispohjalta eikä ongelmia ole Anderssonin tietoon tullut. Kanttoreilla on periaatteellinen omantunnonvapaus, jota seurakunnissa kunnioitetaan.
Teoriassa kanttorit ovat kuitenkin juridisesti kirkkoherrojen armoilla. Kirkkoherra voi esimiehenä määrätä kanttorin työtehtäviin.
Pappi voi esimerkiksi valita, siunaako hän kirkkoon kuulumattoman tai muuhun kirkkokuntaan kuuluneen vainajan vai ei. Kanttorilla tätä valinnanvapautta ei ole. Kanttori toimii papin ratkaisun pohjalta.
– Tärkeintä on, että kirkon palveluja haluavat eivät millään tavalla joudu kärsimään. Työntekijöiden on selvitettävä omantunnonasiat etukäteen keskenään, Andersson painottaa.
– Rukousta avioliitolleen pyytävä sateenkaaripari tai vainajalleen siunaamista pyytävä omainen on kohdattava lämpimästi ja kunnioittavasti, eikä heille saa välittyä mitään seurakunnan työntekijöiden mahdollisista ristiriidoista.
Sateenkaariparien vihkimiseen valmiit papit vievät myös kanttorit uuteen tilanteeseen
Varsinkin Helsingin seurakunnissa on useita pappeja ja kirkkoherroja, jotka ovat ilmoittaneet olevansa valmiit vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja kirkollisesti jo nyt, vaikka kirkon virallisen linjan mukaan avioliito on edelleen vain naisen ja miehen välinen.
Tämä asettaa myös kanttorit uuden tilanteen eteen.
– Voiko kanttori ottaa riskin ja osallistua vihkitilaisuuteen, joka on kirkolliskokouksen ja piispojen ohjeistuksen vastainen? Mitä siitä hänelle seuraa, Andersson kyselee.
Papit vastaavat toimistaan tuomiokapitulille, mutta kanttorit eivät ole niiden alaisuudessa. Mikäli joku tekee valituksen kanttorin toiminnasta, asian käsittelee seurakunnan oma seurakuntaneuvosto.
– Jos vihkimisellä on kirkkoherra tuki, voidaan ajatella kanttorin olevan turvassa. Toisaalta neuvosto voi toki olla asioista myös eri mieltä kuin puhetta johtava kirkkoherra, Andersson pohtii.
”Välitila on mieletön, päätöksentekoprosessia pitää uudistaa”
Andersson mukaan kanttorit ovat keskustelleet keskenään erityisesti tilanteesta niissä seurakunnissa, joissa on vain yksi kanttori. Andersson kuitenkin olettaa, että kanttoreita ei niissäkään pakoteta töihin vastoin omaatuntoaan.
Entä sitten, jos esimerkiksi monille vanhoillislestadiolaisille tai muihin herätysliikkeisiin kuuluville kanttoreille on mahdotonta osallistua sateenkaariparin vihkitilaisuuteen tai edes rukoustilaisuuteen heidän puolestaan?
– Näissä tapauksissa voidaan varmasti löytää kanttori jostakin naapuriseurakunnasta, Andersson pohtii.
Marjukka Andersson palvelee itse samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän perheitään kaikissa tilanteissa, joissa se on kirkon nykyisten päätösten mukaan mahdollista. Omavaltainen ohjeiden rikkominen tuntuu hänestä kuitenkin hankalalta.
– Jos työntekijät alkavat rikkoa yhteisiä päätöksiä vastaan tässä asiassa, niin missä seuraavaksi? Tällainen välitila on jotenkin mieletön. Minusta päätöksentekoa pitäisi kirkossa uudistaa joustavammaksi, niin ettei jäätäisi tällaisiin pattitilanteisiin, joissa ihmiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Ilmoita asiavirheestä