Ensi- ja turvakotien liitto kertoo päihteitä käyttävien äitien kuntoutuksesta saaduista tuloksista. Helsingin ensikotiyhdistyksen Oulunkylän ensikodissa kartoitettiin vuosina 2000 – 2010 kuntoutuksen päättäneiden yli kolme kuukautta kuntoutuksessa olleiden vanhempien elämäntilannetta.
Tutkimukseen osallistuneista vanhemmista suurin osa kuntoutui niin hyvin, että he pystyivät toimimaan lastensa ensisijaisina huoltajina.
Miia Pikulinskyn ja Satu Tammivuoren kartoitus päihteitä käyttävien äitien kuntoutuksesta muodostui positiivinen kuva yli kolme kuukautta kuntoutuksessa olleiden vanhempien tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Suurin osa vanhemmista näytti olevan kuntoutunut tai kuntoutumassa vakavasta päihderiippuvuudesta, ja he pystyivät elämään yhdessä lapsiensa kanssa.
Vanhemmista 31 (n=37) asui yhdessä kuntoutuksen aikana syntyneen lapsensa kanssa, vain kuusi ei asunut. Näistä kuudesta vanhemmasta neljä oli kuitenkin kuntoutunut myöhemmin, ja he asuivat yhdessä nuorempien sisarusten kanssa.
Kuntoutukseen tullessa suurimmalla osalla vanhemmista oli vaihtoehtoina mennä laitoskuntoutukseen tai olla erossa lapsestaan.
Suurin osa kuntoutuksessa olleista äideistä koki oman lapsensa motivaation lähteeksi ja kuntoutus, joka suuntautui vanhemmuuden tukemiseen ja päihdekuntoutukseen samaan aikaan oli ollut toimiva.
Sininauhaliitto tutki helsinkiläisten kantoja
Sininauhaliitto on teettänyt Taloustutkimuksen tutkimuksen, jossa on kysytty helsinkiläisiltä mielipiteitä päihdeongelmaisista, heidän asumisestaan ja tukipalveluista. Tutkimuksessa selkeä enemmistö (83 %) on sitä mieltä, että oikeus asuntoon tulisi turvata myös niille päihdeongelmaisille, jotka eivät kykene päihteettömään elämään. Helsinkiläisten selvä enemmistö (91 %) on lisäksi sitä mieltä, että päihdeongelmaisten on saatava asunnon yhteyteen myös tukipalveluita.
Samaan aikaan helsinkiläiset kuitenkin mieluusti edellyttäisivät päihteettömyyttä asumispalveluissa, enemmistö (77 %) toivoisi, että päihdeongelmaisille tarkoitetuissa asumispalveluissa asiakkailta edellytettäisiin päihteettömyyttä. Osa helsinkiläisistä olisi jopa valmis jättämään oman onnensa nojaan heidät, jotka tuhoavat päihteillä omaa elämäänsä.
Syy näihin ristiriitaisiin toiveisiin näyttäisi löytyvän omasta käsityksestä päihderiippuvuudesta ja asumispalveluyksiköiden sijainnista. Ne vastaajat, jotka uskovat päihderiippuvuudesta eroon pääsemiseen omalla tahdolla ja jotka eivät halua päihdeongelmaisia lähiympäristöönsä, muun muassa vaativat selvästi keskimääräistä useammin asumispalveluissa päihteettömyyttä ja haluavat asumispalveluyksiköt taajaan asuttujen alueiden ulkopuolelle.
Yleinen tuki päihdeongelmien hoidolle ja toisaalta Nimby-ilmiö ovat siis selkeästi havaittavissa tutkimustuloksista.