Menneenä lauantaina zombit valloittivat jälleen vuosittaisen rituaalin mukaisesti Ruttopuiston eli Vanhan kirkkopuiston Helsingissä, josta he aloittivat ydinkeskustan kattavan kulkueensa, Zombiewalkin.
Zombiewalkissa nähdään mitä kekseliäimpiä roolihahmoja, joille yhteistä on olla elävä kuollut. Hahmoja on suunniteltu ja toteutettu suurella pieteetillä ja kulkueessa paneudutaan vahvasti pulssittomaan rooliin.
Pahuus-tohtoriksi kujeilevasti itsensä määrittelevä Jussi Koivisto arvelee, että ihmiset uppoutuvat zombin rooliin monista syistä.
– Joku haluaa varmasti vain irti arjesta, toinen on ehkä jo vähän enemmänkin kiinnostunut niistä zombeista ja haluaa sisälle hahmoon. Syitä on varmasti hyvin monia.
Koivistoa itseään kiinnostaa zombeissa ja muissa yliluonnollisissa hahmoissa se, mitä ne kuvastavat meille muista ilmiöistä.
Espoossa kappalaisena työskentelevä Koivisto on kirjoittanut väitöskirjan pahuudesta. Hänen mielestään zombit kuuluvat kauhugenrenä pahuuden kategoriaan.
– Kyllähän zombit ovat osa kauhukuvastoa ja usein miten sellaista K18-kamaa.
Koivisto ei kuitenkaan missään mielessä tuomitse Zombiewalkin kaltaisia tapahtumia, vaan oikeastaan päinvastoin. Hän näkee Zombiewalkin kaltaisissa tempaukset lääkkeenä tosielämän zombiutumiselle, jossa syödään, tuijotetaan tv, mennään töihin ja toistetaan tätä kaavaa ilman suurempia poikkeuksia.
– Miksei juuri vaikka tällaisin liikunnallisin tapahtumin voisi pyrkiä irrottautumaan arjen rutiineista.
– Kyllähän se juurikin niin on. Tällaisin tempauksin sitä pääsee kertarytinällä irti arjesta, allekirjoittivat Koiviston ajatuksen Zombiewalkiin Vantaalta saapuneet Tuomas Soittu, Anniina Heikkinen ja Sanna.
Zombi on suosittu hahmo populaarikulttuurissa ja erityisesti kauhuelokuvissa. Ajatus kuolleista, jotka herätetään henkiin ja jotka rituaalin toimittajan käskystä toimivat vailla sielua kuin tyhjinä kuorina, liittyi alunperin haitilaiseen voodoouskontoon.
Kuva: Maija Saari