Sunnuntai on palmusunnuntai ja pienet lapset tulevat taas virpomaan kotioville. Etelä-Suomessa pajunkissat ovat tänä vuonna olleet oikein pulleita, joten kannattanee varata kunnolla suklaatakin kotiin lapsille tarjottavaksi.
Kun Jeesus saapui Jerusalemiin, kansa tervehti häntä palmunoksin. Suomessa tarkoitukseen käyvät varhain kukkivat pajut, joita joku saattaa myös palmuksi kutsua.
– Pajuja on Suomessa yli 20 lajia, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Leo Junikka.
Pohjoiselle pallonpuoliskolle laajalta levinnyt paju onkin Suomen runsaslajisin puusuku.
Junikka arvelee, että pajujen poimijoiden kätösiin osuu Suomessa todennäköisimmin kiiltopajun, raidan tai salavan oksia. Ne ovat siis kaikki pajukasveja.
– Pajunkissa on kukinto, joka syntyy keväällä, kukinnot ovat jo edellisenä syksynä kehittyneet valmiiksi, ne ovat vain kukintoaiheena silmun sisällä, Junikka selventää.
Miksi sitten pajunkissat ovat, ainakin Etelä-Suomessa, tänä vuonna hyvin kookkaita?
– Viime kesä oli tosi lämmin, pitkä ja sinällään varmaan kukintoaiheita on kehittynyt aika paljon. Tässä mielessä se on hyvinkin ymmärrettävää.
Myös erilaiset pistiäiset, mehiläiset ja kimalaiset hyödyntävät pajun kukintoja.
– Ne käyvät sieltä hakemassa mettä, paju on ensimmäinen ja tärkein ravintokasvi aikaisin keväällä.
Se on tavattoman yleinen, se kasvaa sellaisilla paikoilla, missä moni puu ei menestyisi – kosteikkoalueilla, ojanpientareilla ja joutoalueilla.
– Jokien varsilla pajut ovat tavattoman yleisiä. Paju on hyvin helppo saada juurtumaan. Jos otat pajunoksan ja pistät sen vesilasiin tai tökkäät tienvarteen aurauskepiksi, se saattaa helposti tehdä juuret ja ryhtyä kasvamaan. Jokien varsilla jäät repivät rantapenkalta kasvillisuutta, mutta pajupehko juurtuu uuteen paikkaan, vaikka olisi irronnut. Se on sen selviämisstrategioita.
Paju on monin tavoin sitkeä ja periksiantamaton kasvi. Junikan mukaan se selviäisi ilmastonmuutoksen seurauksistakin erittäin hyvin. Paju kestää hyvin valoa.