Presidentinvaalit lähenevät. Vielä pari viikkoa on aikaa päättää ketä äänestäisi ja millä perusteella.
Tasavallan presidentin olennaisin tehtävä on johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tässä maailmantilanteessa häneltä odotetaan etenkin näkemystä siitä, miten Venäjän kanssa toimitaan. Sitä näkemystä ja Venäjän tuntemusta häneltä odotetaan entistä enemmän nyt myös kansainvälisissä yhteyksissä.
Mutta me suomalaiset odotamme presidentiltä myös arvojohtajuutta. Haluamme johtajan, jossa tiivistyy sivistys ja viisaus. Johtajan, joka kannustaa meitä oikeaan toimintaan ja ajatteluun kaikissa tilanteissa.
Kotimaa tenttasi presidenttiehdokkaiden kärkiseitsikkoa heidän arvoistaan. Kysyimme jutussa myös, mitä uskonnonvapaus heille merkitsee.
Hyviä arvoja kaikilta ehdokkailta löytyy. Syvemmälle heidän arvomaailmaansa ja sivistystasoonsa voi kurkistaa katsomalla vaikkapa verkosta vielä jälkikäteen piispa Teemu Laajasalon Ilta-Sanomille tekemät arvokeskustelut kaikista ehdokkaista.
SUURI SUOMALAINEN arvo on ollut se, että Suomessa kenestä tahansa voi tulla ketä tahansa. Täällä saa unelmoida ja voi toteuttaa unelmiaan.
Presidentiksi ei kuitenkaan edelleenkään pääse kuka tahansa. Laki rajaa kelpoisiksi vain syntyperäiset Suomen kansalaiset. Samanlainen käytäntö on Yhdysvalloissa, mutta ei esimerkiksi Ranskassa.
Aikanaan on varmasti ollut perusteltua, ettei pienen maan johtoon haluttu vieraita johtajia. Nykyään se ei enää sovi mielikuvaan mahdollisuuksien suomalaisuudesta.
Kun joku tähän usein hyvin hyytävään maahan syntyy tai asettuu, opettelee hankalan kielen, hankkii tarvittavan sivistyksen, kansalaisuuden ja haluaa palvella maataan, se vaatii todella motivaatiota. Miksipä hänellä ei siis olisi oikeutta myös unelmoida presidenttiydestä. Ja toisaalta miksei kansalla olisi oikeutta valita presidentiksi kenet se haluaa, myös tarvittaessa sellaisen, joka ei ole syntyperäinen suomalainen.
Lue myös