Ortodoksipappi: ”Kuoleman jälkeen ihmisen sielu jatkaa kehittymistään Jumalan tuntemisessa”

Ortodoksipappi Aarne Ylä-Jussilan mukaan kuolleiden puolesta on rukoiltava yhtä lailla kuin elävienkin.

”Kristillisen uskomme mukaan kuoleman jälkeen ihmisen sielu jää elämään tietoisena olentona ja jatkaa kehittymistään Jumalan tuntemisessa. On oikein ja ymmärrettävää, että muistamme rukouksin edesmenneitä läheisiämme”, hän kirjoittaa Suomen ortodoksisen kirkon nettisivuilla.

Ortodoksit viettivät viime lauantaina erityistä vainajien muistelupäivää Dimitrin lauantaita. Muistelupäivän taustat ulottuvat vuonna 1380 käytyyn Kulikovan taisteluun, jolloin moskovalaisen ruhtinaan Dimitri Donskoin johtamat joukot löivät mongolivalloittajat. Taistelussa kuolleita sotilaita alettiin muistella suurmarttyyri Demetrioksen päivää edeltävänä lauantaina. Myöhemmin tästä kehittyi slaavilaisessa ja karjalaisessa perinteessä yleinen vainajien muistelupäivä.

Ylä-Jussilan mukaan rakkauden ja rukouksen voima on niin suuri, että edes kuoleman raja ei voi olla esteenä. Vainajien puolesta kannettavien rukousten keskeisenä sanomana on hänen mukaansa lohduttava ja valoisa toivo siitä, että hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala pitää huolen häneen turvautuvista ihmisistä myös kuoleman jälkeen. Hän painottaa, että ortodoksinen kirkko rukoilee myös niiden uskossa kuolleiden kristittyjen puolesta, joiden elämänvaiheita kukaan ei muista tai tunne.

”Lukemattomat kristityt ovat kuolleet ilman, että heille on voitu toimittaa hautaus- ja muistopalveluksia. Kaikilla heillä ei ole sukulaisia, jotka heitä muistaisivat, mutta kirkon jäseninä he ovat meidän hengellisiä veljiämme ja sisariamme. Rukoilemme, että Kristus olisi heille armollinen, kun he joutuvat hänen tuomioistuimensa eteen. Vainajien puolesta rukoileminen on myös meille itsellemme muistutus kuolevaisuudestamme ja viimeisen tuomion todellisuudesta”, Ylä-Jussila kirjoittaa.

Ortodoksikirkolla on kirkkovuodessaan myös kolme muuta erityistä vainajien muistelupäivää. Ne ovat tuomiosunnuntaita ja helluntaita edeltävät lauantait sekä Tuomaan tiistai eli ensimmäinen tiistai pääsiäisviikon jälkeen.

Kuva: Emilia Karhu

Edellinen artikkeliKolumni: Reformaatio 500 tulee katolilaisillekin
Seuraava artikkeliRaavaat miehet tukevat toisiaan ja piristävät muita: ”Tämä on elämän suola”