Diakonia-ammattikorkeakoulun viimeisen vuoden sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelijat pohtivat, miten hengellisyys liittyy seurakunnan työntekijän vapaa-aikaan.
Alla oleva teksti syntyi osana työhyvinvointihaastatteluja. Opiskelijat halusivat nostaa esiin asioita, joita seurakunnan työntekijät kokivat hankaliksi. Moni esimerkiksi koki, että sai tarpeeksi hengellistä sisältöä työstään, joten vapaa-ajalla hengellisyys koettiin jopa taakaksi.
*
On sunnuntaiaamu ja kello näyttää puolta kymmentä. Seison korkean rakennuksen edessä. Se on vanha. Olen käynyt siellä monesti. Aina käydessäni olen saanut sieltä mukaani paljon iloa. Nyttemmin tosin olen alkanut miettiä: onko tämä minun paikkani? Ihmiset ovat hävinneet. Ennen täällä kävi paljon väkeä.
Astun ovesta sisään ja näen penkkejä rivissä. Ne ovat vanhoja. Missään ei näy ihmisiä. Yhtäkkiä näen, kuinka sivuovesta kävelee mies mustassa paidassa. Mies viittoo minua tulemaan luokseen. Kävelen penkkirivien keskeltä kohti miestä, joka seisoo suuren kuvan edessä. En tunnista kuvaa. Siinä taitaa olla silmä?
Mies tervehtii minua ystävällisesti: ”Moi! miten menee.”
En uskalla vastata. Ei tällaista kuulu täällä jutella. Täällä istutaan ja lähdetään pois, kun on sen aika.
Mies kuitenkin jatkaa: ”En ole nähnyt sinua täällä ennen. Mistä päin olet kotoisin?”
Juttelemme hetken aikaa ja minulle jää lämmin olo. Jokin sisälläni sai virtaa.
Käännyn pois miehen luota ja kävelen kohti ovea. Astun ulos ja katson hetken aikaa ympärilleni. Näkeekö kukaan minua? Tulenhan baarista.
Kuulostiko tilanne tutulta?
Jaksatko sinä kohdata ihmisiä, niin kuin tuo baarimikko? Me ihmiset etsimme elämäämme ja työhömme jaksamista monista suunnista
Alkuteksti saattoi johdattaa sinua ajattelemaan, että kyse on kirkosta. Seurakunnan työntekijän onkin tärkeää miettiä, mihin me ihmisiä työllämme ajamme: kirkkoon vai kapakkaan?
Jaksammeko kuitenkaan olla aina lähimmäisiä toisillemme, ja tarvitseeko meidän edes? Oletko koskaan ajatellut omaa työssä jaksamistasi siltä kannalta, että mitä se on toiselta pois jos olet väsynyt?
Oman jaksamisemme lisäksi työuupumus vaikuttaa työmme jälkeen monellakin tavalla. Meistä saattaa oman työmme ohessa tuntua, että olisimme jotenkin pyhiä ja kaikkivoipia, sillä luemmehan työksemme Raamattua ja rukoilemme. Mistä sinä löydät ilon? Saatat hyvinkin löytää ilon liikuntaharrastuksesta, matkustamisesta, lepäämisestä tai perheestä. Yksin olemisesta, saunomisesta tai ravintolassa käymisestä, niin kuin mies tekstin alussa.
Olisi falskia ajatella, ettei meidän tarvitse seurakunnan työntekijöinä käydä kirkossa tai lukea Raamattua. Olisi falskia myös ajatella, ettemme voi väsyä. Tehostaaksemme omaa työntekoamme ja jaksaaksemme paremmin, meidän on välillä hyvä irrottautua työstämme ja ottaa siihen uutta näkökulmaa. Rakennustyöntekijä voi saada uusia ideoita näkemällä inspiroivan rakennuksen, taiteilija voi sytyttää taiteenpalonsa käymällä taidenäyttelyssä. Miksei seurakunnan työntekijä voi edistää omaa työhyvinvointiaan tai hakea ideoita kollegan saarnasta
Ehkä tässäkin asiassa olisi hyvä ottaa Mestarista mallia. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt.11:28)
Vaikka Jeesus ei kehota meitä menemään elokuviin tai kalareissulle, voimme näissäkin toiminnoissa kuitenkin nähdä Jumalan luomakunnan kuvan, jos vain annamme sille mahdollisuuden. Kirkosta ja seurakuntayhteydestä ihminen kuitenkin löytää todellisen rauhan.
Jeesus jatkaa: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt.11:29-30)
Kirjoittaja on Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaajaopiskelija, joka kirjasi ryhmätyön tuloksen.
Kuva: Olli Seppälä