Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä laski vuoden 2015 lopussa alle neljään miljoonaan. Kokonaisväkimäärän putoamisesta huolimatta viime vuonna kirkkoon liittyi ennätysmäärä väkeä, yli 17 000 ihmistä.
Onko siihen jokin erityinen syy? Onko kirkko tehnyt jotain oikein? Mikkelin piispa Seppo Häkkinen näkee kirkkoon liittymisen kasvuun useita syitä.
– Ensinnä seurakuntien hyvä perustyö tuo jäseniä. Hyvä kokemus esimerkiksi seurakunnan perhekerhosta tai diakoniasta annettu apu saa liittymään kirkkoon.
– Toiseksi kirkossa on kiinnitetty viime aikoina erityistä huomiota esimerkiksi nuorten aikuisten tavoittamiseen ja toimintaan sekä viestitetty aiempaa aktiivisemmin, mitä kirkko tekee. Kirkko ei ole ollut julkisuudessa ainoastaan negatiivisten uutisten kautta, vaan kirkosta on ollut paljon hyvää kerrottavaa.
Kolmanneksi Häkkinen arvelee yhteiskunnan ja koko maailman lisääntyneen epävarmuuden ja turvattomuuden saaneen yhä useamman arvostamaan kirkon jäsenyyttä.
– Kirkko tarjoaa sanomansa, arvojensa ja toimintansa kautta turvaa. Pohjimmiltaan turvamme on Jumalassa, jota kirkko julistaa sanoin ja teoin monin tavoin epävarmassa maailmassa. Evankeliumin sanomalle on nyt kysyntää.
Vuodenvaihteen jäsentilastot palauttivat Häkkisen mieleen taannoisen Kirkko 2000 -prosessin painotuksen.
– Jokaisessa seurakunnassa tulee nyt kysyä, miten me välitämme ihmisistä. Jos kirkossa pystytään vastaamaan tähän kysymykseen oikealla tavalla ja elämään sen mukaisesti, on varmaa, että sitoutuminen tällaiseen ihmisestä välittävään yhteisöön kasvaa. Toivon, että viime vuosien kirkkoon liittymisen kasvussa on kyse tästä, Häkkinen toteaa.
Kirkon hyvä työ näkyy
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo uskoo, että kirkkoon kuuluminen on entistä tietoisempi ratkaisu.
– Iloitsen suuresta liittyneiden määrästä ja toivotan heidät lämpimästi tervetulleiksi! Kirkkoon liittyjien määrän kasvu ja eroamisten väheneminen selittyy varmaankin osittain sillä, että yleinen suomalaisen yhteiskunnan ja maailman tilanteen epävarmuus saavat ihmiset etsimään syvempiä merkityksiä elämässään.
Keskitalo viittaa tutkimuksiin, jotka kertovat hänen mielestään selvästi siitä, että liittyjät arvostavat sitä hyvää, mitä kirkko tekee heikompiosaisten hyväksi kotimaassa ja maailmalla.
– Viime vuonna varmaan myös kirkon nopeaa reagointia pakolaiskysymyksessä arvostettiin. Kirkko näyttäytyi ”toimeen tarttuvana kirkkona”. Tästä olemme kertoneet ja näyttää siltä, että viesti on kuultu ja moni haluaa olla mukana tekemässä hyvää.
Vaikeat ajat eivät vielä takana
Muutamia vuosi sitten jäsenyys oli liki kirkollinen mantra, siitä puhuttiin kaikkialla. Nyt jäsenyyspuhetta kuulee vähemmän. Segmentointipuhetta kuulee enemmän, onko se korvannut jäsenyyspuheen?
Piispa Häkkinen myöntää, että jäsenyydestä puhutaan ehkä nyt vähemmän. Kirkon tulevaisuuden kannalta asia on kuitenkin edelleen keskeinen.
– Kirkosta eronneita on 2010-luvulla ollut 2,5–3,5 kertaa enemmän kuin liittyneitä, vaikka liittyneiden määrä on koko ajan kasvanut. Eronneiden ja liittyneiden erotus on kuluvalla vuosikymmenellä 266 000 henkeä, eli toisin sanoen tämän verran on nettotappio. Tällä perusteella ei voida mitenkään päätellä, että kirkon tilanne olisi parantunut ja vaikeimmat ajat olisivat takanapäin.
Jäsenkehitystä heikentää Häkkisen mukaan myös se, että vuosittain kuolleita on enemmän kuin kastettuja.
– Erityisen huolestunut olen kastettujen osuuden laskusta. Se on kirkkomme uskon ja perustehtävän kannalta huolestuttava kehitys, mutta lisäksi vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös kirkon toimintaedellytyksiin. Jäsenyydestä on siis edelleen puhuttava ja on tehtävä työtä sekä jäsenpidon että jäsenhankinnan näkökulmista.
Segmentointi on hyvä työkalu
Kansliapäällikkö Keskitalo muistelee, että kirkon jäsenkehitystä seurattiin erityisesti muutamia vuosia sitten lähes kuumemittarin tavoin
– Jäsenkehitys on toki tärkeä mittari, mutta sen seuraamista tärkeämpää on keskittyä kirkon perustyöhön. Segmentointi on myös hyvä työväline, sillä se kertoo suomalaisten ajatuksista kirkkoa ja uskoa kohtaan.
Keskitalon mielestä segmentointiinkaan ei kuitenkaan kannata tuijottaa ”silmät sokeina”.
– On kylvettävä ahkerasti, tulokset ovat Jumalan käsissä. Olen vakuuttunut, että viime vuoden myönteisen kehityksen – vähemmän eroja, enemmän liittymisiä – taustalla on se, että kirkon on koettu tekevän oikeita asioita. Sitä arvostetaan, että ”kirkko on ollut kirkko”.
Kuvassa Riihimäen kirkkosali..
Lue myös:
”Kirkko on yhä Suomen suurin vapaaehtoisuuteen perustuva yhteisö”