Vantaan Hämeenkylän kirkossa on 12.11. saakka avoinna laaja nykytaiteen näyttely Taiteilijat keskustelevat totuudesta. Näyttelyn on kuratoinut Laura Ohtonen, joka työskentelee Vantaan seurakuntien kasvatus- ja sairaalatyön sihteerinä. Monipuoliseen toimenkuvaan kuuluvat myös tapahtumajärjestelyt.
Mistä syntyi idea kirkkoon pystytettävästä nykytaiteen näyttelystä?
– Mietimme, miten reformaation merkkivuotta voisi juhlistaa muutenkin kuin konserteilla. Hämeenkylän seurakunnan pappi Katja-Maaria Vilén keksi idean taidenäyttelystä ja pyysi minua toteuttamaan sitä. Olen koulutukseltani taiteen maisteri. Kirkkotila kiinnosti taiteilijoita, ja näyttelyyn tuli kaikkiaan 45 tasokasta hakemusta. Yhteistyö taiteilijoiden kanssa on ollut helppoa, hauskaa ja antoisaa.
Pitäisikö nykytaidetta hyödyntää kirkossa nykyistä enemmän?
– Ehdottomasti. Ihmiset hahmottavat maailmaa eri tavoin: jotkut sanojen kautta, toiset visuaalisesti, kolmannet liikkeen avulla. Nykytaiteen kieli tavoittaa ihmisiä, joita kirkon sanat eivät tavoita. Hevimessut ja tanssi ovat tuoneet kirkkoon uusia ihmisiä. Nykytaide toimii samoin, kun seurakunnissa vain uskalletaan ottaa askeleita sen esille saamiseksi. Luterilaisuus on toisinaan turhan turvallisuushakuista. Toivon, että Hämeenkylän esimerkki rohkaisee kirkkoherroja järjestämään vastaavia näyttelyitä muuallakin, erityisesti moderneissa kirkoissa. Apua näyttelyn kokoamiseen ja pystyttämiseen saa esimerkiksi taideoppilaitoksista.
Mitä erityistä nykytaide voi kirkkovieraalle antaa?
– Taide voi mennä jonnekin hyvin syvälle ihmisen tunne- ja kokemusmaailmaan. Kun pystytimme näyttelyä Hämeenkylässä, paikalle saapui henkilö, joka näki erään veistoksen. Hänelle nousivat spontaanisti kyyneleet silmiin. Kirkossa mietitään paljon, millaiset tapahtumat ja messut koskettaisivat nykyihmistä. Joku seurakuntalainen ei ehkä koskaan tavoita messussa sellaista syvyyttä kuin katsoessaan yksittäistä taideteosta.
Miksi hakeuduit kirkon töihin?
– Olen tehnyt työkseni monenlaista kulttuurintuottamista teatterin ja nykytaiteen parissa. Saatuani lapsia aloin kaivata rauhallisempaa työympäristöä. Kirkossa saan tehdä työtä, jolla on syvä merkitys. Saan tehdä hommia niiden kanssa, jotka vievät seurakunnan viestiä talon ulkopuolelle, oppilaitoksiin ja sairaaloihin. Kirkon pitäisi yhä enemmän mennä sinne, missä ihmiset ovat.
Miten kuvia voisi käyttää sairaalassa, vanhusten parissa ja saattohoidossa?
– Muistisairaat vanhukset heräävät usein eloon kuullessaan tuttuja lauluja. Uskon että valokuvat voivat toimia samoin. Eräs haastavimpia työtehtäviäni Vantaan seurakuntien palveluksessa on ollut valokuvista koostuvan rukouskorttivihkosen teko sairaalasielunhoidon käyttöön. Kuoleman lähestyessä ihminen voi olla hyvin ahdistunut. On tärkeää löytää keinot, joilla tuodaan turvaa, luottamusta ja rauhaa ihmisten viimeisiin hetkiin. Valikoin korttivihkoseen luontokuvia, jotka välittävät näitä tunteita. Tekstiä rukouskorteissa on vain vähän.
Kuva: Jani Laukkanen. Vantaan seurakuntien kasvatus- ja sairaalatyön sihteeri Laura Ohtonen rohkaisee seurakuntia tuomaan nykytaidetta moderneihin kirkkoihin. Ohtonen toteutti näyttelyn Vantaan Hämeenkylän kirkkoon. Taustalla Minna Maria Lenfeldovan työ Sovitettu.