Popmuusikko Jippu eli Meri-Tuuli Elorinne aloitti tänä syksynä työnsä Turun Mikaelinseurakunnan musiikkievankelistana. Jipun avulla seurakunta haluaa tavoittaa erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia.
Poptähtien palkkaaminen seurakuntiin ei ole tavanomaista, mutta muuten seurakuntien nuorisomusiikkityöllä on jo vuosikymmenten perinteet.
Muutamat seurakunnat ovat palkanneet oman nuorisomuusikon, ja lisäksi monessa seurakunnassa kanttorin tai nuorisotyöntekijän tehtävänkuvaan kuuluu nuorten musiikkitoiminnan ohjaaminen.
Nuorisomuusikoiden lukumäärää ei ole tilastoitu, mutta Kirkkohallituksen musiikista vastaava asiantuntija Teija Tuukkanen arvioi, että selvästi nuorisomusiikkiin keskittyneitä työntekijöitä on seurakunnissa 20–30. Hän arvelee määrän kasvaneen viime vuosina.
Rap tuli Löytyn ja Simojoen rinnalle
Oululainen Esa Rättyä on tehnyt nuorisomusiikkityötä jo 1980-luvun lopulta lähtien, ensin Haukiputaan seurakunnan nuorisotyönohjaajana ja myöhemmin Oulun seurakuntien nuorisomuusikkona. Hän juhli viime viikonloppuna 25-vuotista muusikon uraansa.
Rättyän työhön kuuluu muun muassa musiikkitoiminnan järjestämistä leireille sekä vuosittaisen OuluGospel-festivaalin järjestelyt. Hän huolehtii myös seurakuntien bändikämpistä, ohjaa bändien harjoituksia, tekee sovituksia ja hankkii muusikoita erilaisiin nuorten tapahtumiin.
Rättyän mukaan nuorisomusiikin asema seurakunnissa on vahvistunut ja asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi. Nykyään sellaiset kirkot, joihin kitara ei olisi tervetullut, ovat harvassa, mutta vielä 1980-luvulla tilanne oli toisenlainen.
Teija Tuukkanen tunnistaa kielteiset asenteet, mutta arvioi hänkin, että ne ovat loiventuneet.
– Kirkossa on herätty siihen, että nuorille pitää puhua myös musiikissa nuorten kielellä. Musiikissa se on enenevässä määrin jotain muuta kuin länsimaista taidemusiikkia.
Myös nuorisomusiikin sisällä tyyliskaala on laajentunut. Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn nuorten veisujen rinnalle on tullut dancea, reggaeta, metallia ja viime vuosina myös rap-musiikkia.
Rättyä kertoo vierastavansa perinteisen taidemusiikin ja nuorisomusiikin vastakkainasettelua. Hän muistuttaa, ettei tyylilaji tee musiikista huonoa tai hyvää.
– Pitäisi päästä irti sellaisesta, että pidättäydytään jossain kaavassa, ja kulkea enemmän yhdessä tekemisen suuntaan. Kirkossa voisi kokeilla vaikka sellaista, että sellisti säestää räppäriä, Rättyä ehdottaa.
Musiikki voi jättää lähtemättömän jäljen
Nuorisomusiikkiin kannattaa panostaa, sillä musiikilla on Teija Tuukkasen ja Esa Rättyän mukaan tärkeä rooli seurakuntaan kiinnittymisessä.
– Jos halutaan, että meillä on 50 vuoden päästä aktiivinen seurakunta, niin nuorten kieli pitää ottaa myös musiikin kautta huomioon, Tuukkanen sanoo.
– Musiikki on vahva tunteiden välittäjä ja elämyksien luoja. Sen avulla voidaan jättää nuoreen lähtemätön jälki, Rättyä pohtii.
Nuorelle Rättyälle tärkeä kokemus oli Pekka Simojoen säveltämä afrikkalainen gospel-messu, johon hän osallistui kotiseudullaan Nilsiässä 1980-luvun alussa.
– En ehkä olisi tässä työssä ilman sitä.
Kuva: Jaani Föhr. Nuorisomuusikko Esa Rättyän pääinstrumentti ovat rummut ja lyömäsoittimet.
Lue myös: