Kallion seurakunnasta Helsingissä leviää tänä vuonna hyvää mieltä eri puolille Suomea. Ystävänpäivänä käynnistyvässä projektissa pastori Visa Viljamaa ja lukiolaistyttö Aurora alkavat yhdistää kirjekavereiksi nuoria ja vanhuksia eri puolilta maata. Hyvän mielen kirjeet -projekti mahdollistaa sukupolvien välisen kirjeenvaihdon.
– Idea kirjeisiin syntyi Auroran huomatessa, miten vaikeaa oli löytää ikäihminen kirjekaveriksi. Kaveripiirissään asiasta keskusteltuaan hän huomasi, että samanlaisia ajatuksia oli muillakin. Hän huomasi, että tilausta tämän kaltaiselle projektille voisi olla enemmänkin, Visa Viljamaa kertoo projektin synnystä.
Aurora puhui asiasta kirkkoherra Teemu Laajasalon kanssa, ja viime vuoden loppupuolella Visa Viljamaa ja Aurora alkoivat ideoida ja pohtia käytännön asioita. Ajatuksena on kerätä toisaalta nuoria, jotka haluavat aloittaa kirjeenvaihdon iäkkäämmän ihmisen kanssa, sekä vanhuksia, jotka haluaisivat saada kirjeitä nuorilta. Viljamaa ja Aurora yhdistävät kirjekaverit.
Projektiin on innostettu mukaan myös muita seurakuntia. Viljamaa kertoo, että tieto on lähetetty 30 seurakuntaan eri puolille Suomea ja esittelykirjeitä on lähdössä vielä lisää.
– Palaute on ollut kauttaaltaan positiivista, ja esimerkiksi Vantaalla asiasta on innostuttu, vaikka kutsukirjettä ei aluksi sinne lähtenyt, Viljamaa kertoo.
Viljamaan mukaan projektiin on ilmoittautunut jo 30 nuorta.
– On ollut hienoa ja hieman yllättävääkin, että joukossa on myös suomalaisia, jotka asuvat tällä hetkellä maamme rajojen ulkopuolella. Kirjeprojekti on oiva tapa pitää yllä kielitaitoa ja sidettä kotimaahan. Lisäksi nuorten joukko on laajentunut koko Suomeen, ei vain Helsinkiin.
Ikäihmisten kohdalla reagointi on Viljamaan mukaan kestänyt hieman kauemmin, mutta eri seurakunnista on kuulunut positiivista viestiä. Tietoa projektista on viety paikallislehtiä myöten eteenpäin.
Kirjeenvaihto tekee hyvää
Mutta kuinka sujuu perinteisen kirjeen kirjoittaminen sukupolvelta, joka on tottunut kommunikoimaan pikaviestipalveluilla? Visa Viljamaa kertoo, että projektissa myös autetaan niitä nuoria, joille kirjeen kirjoittaminen on täysin vierasta.
– Olen rippikoulutyössä törmännyt tilanteisiin, jossa nuori ei välttämättä muista koko postiosoitettaan, joten aika perusteista on syytä lähteä liikkeelle, Viljamaa sanoo.
– Jos ei ole koskaan saanut kirjettä, ei ehkä osaa ennakoida sitä iloa, jota kirjeen saaminen tuottaa. Se palkitsee vaivan moninkertaisena, ja samalla oppii hyödyllisen taidon.
Kirjeen kirjoittamisella on kuitenkin Viljamaan mukaan monia hyviä vaikutuksia. Kirjeellä voi jakaa kokemuksia ja kertoa omista unelmistaan. Vanhukset taas pääsevät kertomaan koettua elämäänsä nuorelle. Menneiden sukupolvien elämä ei välttämättä ole kovin tuttua monelle nykynuorelle, samoin tieto siitä, miten muualla Suomessa eletään.
– Tarkoitus on levittää hyvää mieltä. Jokaisella meistä on huikea määrä tarinoita, ja halu tulla nähdyksi ja huomioiduksi, Visa Viljamaa sanoo.
Kirjekumppanuutta voi kehittää sellaiseksi, kuin itselle sopii. Projektin tarkoituksena ei ole rajoittaa ihmisiä.
– Ehkä yksi jalo ajatus on vielä siinä, että emme ihmisinä tuijottaisi vain toisen ulkoisia ominaisuuksia, vaan huomaisimme nuoria ja ikäihmisiä yhdistäviä, ei erottavia, asioita.
Projektin liikkeelle laittanut Aurora ei halua koko nimeään julkisuuteen.
Hyvän mielen kirjeet Facebookissa
Kuva: Minerva Seppälä