Havahduin siihen miten laajaa ja monipuolista suomalaisten lähettien työ on ollut, arkkipiispa Tapio Luoma kirjoittaa Namibiaan viime vuoden lopulla tekemästään matkasta.
Havahtuminen on kirjattu syyskuun alussa ilmestyneen Kohti kumppanuutta – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminta Afrikassa -julkaisun esipuheeseen. Arkkipiispa vieraili Pohjois-Namibiassa paikalla, jossa 150 vuotta sitten oli kastettu ensimmäiset namibialaiset. Suomalaiset lähetyssaarnaajat, kuten silloin sanottiin, olivat aloittaneet seitsemän vuotta aiemmin työn heidän parissaan.
Näin Tapio Luoma jatkaa suomalaisista lähetystyöntekijöistä: ”He ovat rakentaneet luottamukselliset suhteet paikallisiin johtajiin. He ovat kantaneet huolta ihmisten terveydestä ja ruokaturvasta. Konflikteja on soviteltu, ja rauhaa rakennettu. Luotiin kirjakieli, jolle Raamattu käännettiin, ja opetettiin ihmisiä lukemaan ja kannustettiin kouluttautumaan”.
Arkkipiispan kauniit arviot tulevat myöhässä valtaosalle Namibiassa eläneistä suomalaisista lähetystyöntekijöistä. He ovat jo edesmenneitä.
Eikä Namibiaan enää lähetetä Suomesta lähetystyöntekijöitä. Se kuvastaa kirkon muuttuneita Afrikka-suhteita. Ne perustuvat nykyisin paljon muuhunkin kuin Suomesta eri Afrikan maihin lähetettyihin lähetystyöntekijöihin.
KOHTI KUMPPANUUTTA -julkaisun tarkoituksena on antaa katsaus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Afrikan maihin liittyvän yhteistyön historiasta ja toiminnan nykymuodoista sekä linjata tulevaisuuden kehityssuuntia.
Julkaisu onnistuu tiivistämään 44 sivuun kirkon Afrikka-yhteyksiä. Yhtenä ehdotuksena jatkotoimenpiteeksi on vahvistaa kirkon henkilöstön Afrikka-tietoisuutta. Jo julkaisun lukeminen antaa siihen hyvän pohjan.
Tietoisuuden vahvistamiseen on perusteita, sillä eurooppalaisten ja sitä myöten suomalaisten käsitys yli 50 valtion Afrikan mantereesta on usein kapea. Siihen on julkaisun mukaan vaikuttanut eurooppalaisten siirtomaapolitiikka sekä ajatus eurooppalaisen sivistyksen ylivertaisuudesta.
Suomalaisten mielikuviin Afrikasta on vaikuttanut sekin, että suomalaiset lähetysjärjestöt ovat toimineet siellä yhteensä vain noin kymmenessä maassa. Niistä osassa vain muutaman vuoden ajan. Järjestöjen viestintä on etenkin aiempina vuosikymmeninä perustunut usein suomalaisten lähetystyöntekijöiden näkökulmiin. Toisaalta ilman lähetysjärjestöjen tai Kirkon Ulkomaanhavun läsnäoloa eri Afrikan maissa kuva olisi vielä kapeampi.
Euroissa mitattuna Kirkon Ulkomaanavun työ eri Afrikan maissa on nykyisin laajinta, siihen käytetään yhteensä 34,4 miljoonaa euroa (vuonna 2021). Seuraavana on Suomen Lähetysseura, jossa vastaava luku on 9,2 miljoonaa euroa.
JULKAISU TARJOAA ehdotuksia jatkotoimiksi. Tässä yhteydessä toisena osapuolena on kirkko, joka määritellään piispainkokoukseksi, Kirkkohallitukseksi tai Kirkon Ulkomaanavuksi, mutta useimmiten vain kirkoksi.
Tasaveroista kumppanuutta ehdotetaan vahvistettavaksi esimerkiksi suosittelemalla seurakuntien osoittavan 4 prosenttia talousarviomäärärahoistaan lähetykseen sekä kansainväliseen diakoniaan. Siihen lienee vielä matkaa.
Ehdotukset jatkotoimista liittyvät ihmisoikeusosaamiseen, rauhaan ja koulutukseen. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta epämääräisyyttä syntyy siitä, että osapuolina ovat kirkko ja toisaalta suuri Afrikka. Kirkko esimerkiksi ”vahvistaa Afrikka-yhteistyötä Suomen valtion ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa rauhan kysymyksissä” tai ”tarjoaa oikeaa ja ajantasaista tietoa Afrikasta ja vaikuttaa viestinnän ja koulutuksen kautta suomalaiseen Afrikka-kuvastoon”.
Herää kysymys, mitä näissä edellä mainituissa yhteyksissä tarkoitetaan kirkolla? Herää myös vastaväite siitä, että Afrikasta ei voi puhua niin kuin se mahtuisi yhteen kuvastoon.
Afrikka on monimuotoinen ja valtava manner, jossa asuu 1,2 miljardia ihmistä. Tämän tiedostaminen antaa suhteellisuudentajua mielikuviin kyseisestä mantereesta.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!