Olin kolmivuotias, kun ahdistuin valtavasti muistamisesta. Muistan, että muistiani oli kehuttu ja muistipelien kanssa taittui aikaa vaikka kuinka. Yhtäkkiä järkytyin – kaikkea mitä minä sanon tai teen, ei välttämättä muistetakaan!
Ahdistus muuttui oireiluiksi eräänä päivänä, kun vanhempani olivat töissä ja minä mummoni hoidettavana. Mummon oli kirjoitettava jokainen kolmivuotiaan ajatus ylös, niin että töistä palaavat vanhemmat saavat varmasti tietoonsa kaiken, mitä ajattelin.
Kun äiti ja isä palasivat kotiin, oli olohuone täynnä pieniä post it -lappuja. Mummo oli kiltisti kirjannut lauseitani ylös ja minä olin valtavan helpottunut. Tämä vaihe meni onneksi nopeasti ohi. Ensimmäinen eksistentialistinen kriisini oli takanapäin.
LAPSUUDENMUISTO KERTOO ihmisen tarpeesta tulla muistetuksi. Pyhäinpäivänseutu on muistamisen ja muistelemisen aikaa, myös henkilökohtaisella tasolla. Kuka minua muistaa, mistä minut muistetaan? Mikä on ihmisen jälki?
Ihmisen käsityskyvyssä muiston ja muistin panee koetukselle aika. Ajan virta hyökyy, ihminen hukkuu tulvan alle. Jääkö ihmiselle muuta kuin, Uuno Kailaan sanoin, ”astua otsin korkein unhoitustansa vastaan”?
KRISTINUSKON YTIMESSÄ on Kristuksen voitto kuolemasta. Voitonriemu tiivistyy vanhoissa hautakivissä ja virsissä, jotka unohdusta uhmaten julistavat: ”Kuolema on voitto” ja kysyvät ”Miss` on sun voittos kuolema?”
Uhmakas ilo on inhimillistä. Ingmar Bergmanin klassikkoelokuvassa Seitsemäs sinetti (1957) nähdään legendaarinen shakinpeluukohtaus, jossa Kuolema ja ihminen ottavat mittaa toisistaan. Kuolema muistuttaa, että pelillä on vain yksi loppu: hänen voittonsa. Kristityn ilo ei ole ivaa siitä, että hän oivalsi siirron kohti shakkimattia. Se on ihmetystä siitä, että joku muutti pelin säännöt.
Jumalalle ei ole aikaa. Kuolemanvoittamisen ohella olennaiseksi nouseekin voitto ajasta: ajan virta ei uhkaa Jumalan muistia. Kristitty saa luottaa siihen, että Jumala muistaa kaiken. Jeesuksen herättämät kuolleet siirtyvät ajasta ikuisuuteen ja ikuisuudesta takaisin aikaan. Siitä on kyse myös ylösnousemuksessa. Raja on ohut, vaikka ihmisjärki väittää toista. ”Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään, ja kadotettu tuskin poissa on” kirjoittaa runoilija P. Mustapää. Se tiivistää kristillisen käsityksen ajasta ja rajasta.
KRISTINUSKON VOITTO ajasta ja kuolemasta saa väkevimmän kuvauksellisen ilmaisunsa ikonissa Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen. Ikonin kompositiossa ihmissilmä erottaa vain kuolleen Marian, mutta taustalla häämöttää kuva ikuisuudesta: Maria kuoleman voittaneena pienenä vauvana aikuisen poikansa sylissä. Aika on kadonnut, kuoleman voitto on tässä.
Kun meidän muistimme ja muistomme sammuu, saamme luottaa siihen, että Joku ei unohda. Jokainen meistä on Jumalan muistissa.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä