Vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvat tutkijat Mari Leppänen ja Heikki Nenonen toivovat liikkeeseensä avointa keskustelua virkakysymyksestä.
He näkevät, että dialogia voitaisiin käydä muun muassa Helsingin Rauhanyhdistyksellä, jossa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Voittonen puhuu lokakuussa aiheesta Pappisvirka ja sen hoitaminen.
– Toivon, että siellä olisi avoin ja ennakkoluuloton lähestyminen illan teemaan, kuten ennenkin vastaavissa illoissa, eri ajatusten ja sukupolvien välillä, teologian väitöskirjaa Helsingin yliopistolla tekevä pappi Heikki Nenonen sanoo.
Nenosen mukaan virkakysymys ei ole mitenkään ryöpsähtänyt pinnalle vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, mutta se on ollut esillä aina siitä lähtien, kun luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden.
Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä puhujat ja papit ovat miehiä.
– Lestadiolainen herätysliike on omaehtoinen maallikkoliike. Se saa toimia niillä ehdoilla, joilla enemmistö ajattelee. Tällä hetkellä vain miehet voivat olla maallikkopuhujia, olkoon niin.
”Sukupuoli ei ole opillinen kysymys”
Nenosen mielestä kysymys pappisvirasta on kuitenkin eri asia. Hän muistuttaa, että vanhoillislestadiolainen liike on sitoutunut kirkkoon ja samalla sen järjestykseen. Hän katsookin itse, ettei pappisviran haltijan sukupuoli ole opillinen kysymys.
– Suhtaudun myönteisesti, jos nainen haluaa toteuttaa kutsumustaan pappina.
Radikaalina uudistajana Nenonen ei halua esiintyä, mutta hän toivoisi nykyistä avoimempaa ja myönteisempää suhtautumista liikkeeltään naisten pappeuteen.
Tiedottaja, tutkija Mari Leppänen tekee pro gradu -työtään siitä, miten vanhoillislestadiolaiset teologinaiset osallistuivat naispappeuskeskusteluun 1980-luvulla. Lisäksi hän on saanut väitösapurahan tutkiakseen naisteologien roolia lestadiolaisessa herätysliikkeessä 1900-luvulla.
Onko virkakysymys akuutti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä?
– Riippuu keneltä kysytään. Usein kuulee sanottavan, että liikkeen kanta on selvä, tarkkaan harkittu ja osoittautunut siunaukseksi. Kysyisin, ovatko kaikki saaneet osallistua kannan muotoiluun. Saivatko esimerkiksi naiset 1980-luvulla olla mukana keskusteluissa, ja voivatko he olla mukana tänään? Leppänen vastaa.
Hän toivoo liikkeeseensä lisää keskustelua pappisvirasta ja erilaisten kantojen kuulemista.
– Suhtaudun myönteisesti naisten pappeuteen, toki tiedostaen oman hengellisen taustayhteisön kannan. Pidän naisten pappeutta toivottavana myös lestadiolaisessa herätysliikkeessä, Leppänen sanoo.
Lue myös: Vanhoillislestadiolaiset pitäytyvät miesten pappeudessa
Ilmoita asiavirheestä