Työilmapiiriongelmat ovat tutkimusten mukaan vähintään yhtä yleisiä seurakunnissa kuin muissa vastaavan kokoisissa työyhteisöissä.
Seurakunnissa tehtävä työ on äärimmäisen arvolähtöistä ja sitä tehdään usein vahvasta kutsumuksesta käsin, toteaa työpsykologi Hannu Tonteri koulutus- ja kehittämispalvelu Jalava & Tonterista Turusta. Jos työyhteisön käytännön arvot tuottavatkin pettymyksen, tilanne on äärimmäisen kuluttava. Armon sanaa julistava saattaakin kokea työyhteisössä armottomuutta. Tilanne vaatii ratkaisun. Ongelmia tulee myös siitä, kun erilaiset kutsumukset ja vakaumukselliset painotukset törmäävät toisiinsa.
Työssä jaksamiselle asettavat haasteita lisäksi esimerkiksi työajattomuus ja yksin tehtävä vastuullinen työ. Johtaminenkaan ei aina ole täysin ammattimaista.
Mikä avuksi? Mikä auttaa seurakunnassa työskentelevää pitämään yllä ja parantamaan työkykyään ja työhyvinvointiaan?
1. Aseta realistiset tavoitteet ja rajaa työtäsi
Positiivista työhyvinvointia syntyy, kun työn tekeminen koetaan mielekkääksi ja tavoitteet on mahdollista saavuttaa.
Erityisesti nuorilla työntekijöillä on riskinä asettaa itselleen liian kovia ja jopa mahdottomia tavoitteita. Diakoniatyöntekijä saattaa pyrkiä poistamaan hädän omalta alueeltaan ja päätyy olemaan asiakkaiden käytettävissä viikon jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. Äärimmäisen tunnollisesta työpanoksesta huolimatta mikään ei tule valmiiksi ja hätä lisääntyy. Työntekijä uupuu.
On tärkeää oivaltaa, että yksittäisen ihmisen työpanos ei ratkaise. Jokainen voi tehdä työstä vain oman osansa ja se osa pitää määritellä kohtuullisen kokoiseksi. Johtajalla on erityisen suuri vastuu siitä, että hän määrittelee yhdessä työntekijän kanssa, mikä riittää. Selkeä ja työntekijälle sopiva tehtävänkuva auttaa myös itseohjautumista.
Seurakunnassa on useita työntekijäryhmiä, joille työaika ei tuo turvaa. Työajattomassa työssä venytään joskus kohtuuttomastikin muun elämän ehdoilla. Tähän on haettava itselle sopiva tasapaino: viikoittain on varattava riittävästi aikaa myös perheelle, ystäville ja harrastuksille.
2. Kasvata hyvinvoinnin saarekkeita ja suhteuta
Kun stressi ja työtaakka painavat, on erityisen tärkeää etsiä ja tunnistaa myönteisiä asioita ja tunteita elämänpiiristään. Ihmismielellä on taipumus valjastaa kaikki aivosolut ratkomaan murheita. Niiden rinnalle on tietoisesti rakennettava hyvän olon saarekkeita: Iloa ohikiitävistä hetkistä koiran kanssa tuoksuvassa metsässä, kiitollisuutta omasta asunnosta tai perheestä, iloa keväällä eloon heräävästä pihanurmikosta. Saarekkeet alkavat kasvaa kuin itsestään, jos niitä hiukan lannoittaa.
On hyvä kysyä itseltään säännöllisesti, mikä kaikki elämässäni on tärkeää. Seuraava kysymys kuuluu: Annanko työlle ja siellä kohtaamilleni ongelmille suhteessa oikean kokoisen painoarvon?
3. Viesti ymmärrystä, tukea ja arvostusta työtoverille
Yksi varma tapa parantaa työhyvinvointia on panostaminen työyhteisöön. Jos kaikki työntekijät tietävät, mitä toinen tekee ja mitkä ovat kunkin työtehtävässä pullonkaulakohdat, ihmiset voivat tukea toisiaan kriittisillä hetkillä ja jakaa niin konkreettista apua kuin myötätuntoakin.
Jokaisen pitäisi kokea työyhteisössä, että häntä ja hänen tehtäväänsä arvostetaan. Keskinäiseen luottamukseen ja ystävälliseen ilmapiiriin kannattaa panostaa.
Työyhteisön sisäinen tiedonkulku on ratkaisevassa asemassa. Lisäksi porukan on syytä olla säännöllisesti koolla kasvokkain. Ilman keskinäistä luottamusta työyhteisö ei toimi. Kasvokkaisissa kohtaamisissa siirtyy myös paljon hiljaista tietoa työntekijäsukupolvelta toiselle.
Ongelmat kannattaa ottaa työyhteisössä puheeksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja suoraan niiden kanssa, joihin ongelmat liittyvät.
Pelkkä riskitekijöiden ja uupumusoireiden kartoittaminen ja niihin ajoissa tarttuminen ei riitä. Yhdessä ja yksin on syytä pohtia kysymystä: Miten jokainen saadaan kukoistamaan työssään? Mikä ketäkin kannattelee työssään? Mikä auttaa selviytymään, mikä saa jopa nauttimaan työstä?
4. Vahvista omia voimavarojasi
Huolehdi päivittäin palautumisestasi. Lepo ja vaihtelu ovat ihmiselle tärkeitä.
Lisäksi on hyvä pysähtyä silloin tällöin arvioimaan omaa hyvinvointiaan ja elämäntilannettaan laajemminkin. Mistä nautin? Mikä tuo iloa ja antaa energiaa? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta vointini olisi parempi? Vaihtoehtoisia toimintatapoja kannattaa testata rohkeasti ja päättäväisesti. Sitkeydestäkään ei ole haittaa.
Monesti ihminen kokee, että vaihtoehtoja ei ole eikä itselle hyvää tuottaville asioille vain löydy aikaa arjesta. Onko todella näin? Löytyisikö naapurilta, ystävältä, sukulaiselta tai työtoverilta luova ratkaisu, joka auttaisi sinuakin?
5. Hae ajoissa ammattiapua
Mikäli kadotat työmotivaatiosi pitkäksi aikaa ja koet, ettet pysty selviytymään työn vaatimuksista, voi olla hyvä kääntyä työterveyshuollon puoleen.
Työterveyslaitoksen mukaan työuupumuksen oireita ovat muun muassa nämä: Lepo ei enää virkistä, väsymys kroonistuu. Tulet kyyniseksi tekemääsi työtä kohtaan. Työ ei enää tunnu merkitykselliseltä. Koet itsesi huonoksi työntekijäksi. Kun tällaiset tuntemukset jäävät päälle, on oikeus saada apua.
Terveydenhuollon ammattilaiset voivat sulkea pois muut mahdolliset terveysongelmat ja etsiä kanssasi tietä toipumiseen. Työterveysneuvottelu yhdessä työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon edustajan kanssa auttaa todellisten muutosten aikaansaamisessa. On myönnettävä ja kartoitettava työhyvinvointia heikentäneet ongelmat, luovuttava mahdottomista tavoitteita ja saatava kunnon irtiotto työstä. Tämän jälkeen omia asenteita ja toimintatapoja tarkastellaan kriittisesti ja muokataan niitä yhdessä ammattilaisten kanssa hyvinvointia edistävään suuntaan. Ennen työhön paluuta on suunniteltava ja toteuttava myös muutoksia työtilanteeseen.
Lisätietoja löydät näiden linkkien takaa:
Työterveyslaitos: työhyvinvointi, työuupumus, stressi, hyvinvointi työpaikoilla
Työturvallisuus keskus: Työhyvinvoinnin viisi porrasta
Kuva: ScanStockPhoto