Lauri Kujala ja Terhi-Liisa Sutinen aloittivat työt Tuiran seurakunnassa Oulussa lähes samaan aikaan viisitoista vuotta sitten. Lauri oli nuorisopastori ja Terhi-Liisa nuorisotyönohjaaja.
Edellisten uusien työntekijöiden tulosta nuorisotyöhön oli vähintään kymmenen vuotta. Nuorisotyö painottui isoskoulutukseen ja raamattupiireihin.
– Kun tulimme joukkoon uusina, työnäkymme oli samansuuntainen. Mietittiin monenlaista uutta, ja alkuun yritettiin rajujakin muutoksia, muistelee Lauri.
Seitsemän tunnin maraton nuorten veisuja
Terhi-Liisa Sutinen sanoo yhteistyön lähteneen hyvin liikkeelle.
– Yhteistä kaikukoppaa oli musiikin käyttö työssä. Teimme uutta sisältöä ala-asteiden koulukierroksiin. Minä tein Pappa Nooa -näytelmään käsikirjoituksen ja sanoitin laulut, Lauri sävelsi.
Lauri ja Terhi-Liisa jatkoivat musiikkiprojekteja muiden työntekijöiden ja nuorten kanssa. He järjestivät rippikoulukonsertteja, joihin kutsuttiin joku tunnettu gospelmuusikko esiintymään.
Nuoren seurakunnan veisukirja uudistuu viiden vuoden välein. Vuonna 2005 ilmestyneen kirjan lauluja opeteltiin laulamalla kirja läpi.
– Meillä oli mukana nuorten ja työntekijöiden bändit. Läpi laulaminen kesti seitsemän tuntia.
Gospelmessut pyörivät seurakunnassa monta vuotta.
– Terhi-Liisakin joskus puhui siellä, muistaa Lauri.
Työ muuttui, toveruus ja tuki säilyi
Sittemmin kummankin työtehtävät muuttuivat. Terhi-Liisa Sutisesta tuli johtava nuorisotyönohjaaja, nuorisokasvatuksen tiimin lähiesimies ja tiimivastaava. Lauri Kujalasta tuli kappalainen ja papiston tiimin esimies.
– Yhteistyömme ei ole samanlaista kuin nuorisotyön aikana, Lauri toteaa.
Lähiesimiehinä he huolehtivat, että jokaiselle tiimiläiselle löytyisi oma siivu työstä, ja että se olisi oikein rajattu. Talousvastuuta ja laskujen pyöritystä on myös jonkun verran. Eikä kaikki ole aina yksinkertaista, kun työskennellään ihmisten kanssa.
Timantti toistaan hioo, kuten Terhi-Liisa asian ilmaisee. Ihmisten kohtaaminen on seurakuntatyössä aina tärkeä asia.
– Työn imun tunnistaa. Lähiesimies on toisten työn mahdollistaja. Ajankäytössä on haastetta, kun pitää tasapainoilla paperitöiden ja ihmisten kohtaamisen välillä.
Hyvä työpari tukee työssä, sillä ymmärrystä löytyy puolin ja toisin.
– Vuosien myötä on oppinut tuntemaan toisen ajatuksia ja työtapaa. Asioita on helpompi viedä eteenpäin ja vaikeitakin asioita on ollut helppo jakaa. Ei olla ihan suututtu koskaan, vaikka eri mieltä on oltu, Lauri sanoo.
– Meillä on avoin yhteys. Ei ole mitään asiaa, josta ei voisi sanoa tai kysyä, vahvistaa Terhi-Liisa.
Välillä on hyvä yhdessä myös päästää höyryjä pihalle, heittää Lauri, ja Terhi-Liisa ymmärtää huumorin.
”Lauri siunasi hautaan mieheni ja isäni”
Työtoveruus on tuonut siunausta henkilökohtaiseenkin elämään. Terhi-Liisa Sutisella on takana raskas vuosi.
– Kun isäni nukkui pois ja mieheni kuoli vuosi sitten, pyysin Lauria siunaamaan heidät. Se oli minulle henkilökohtaisesti merkittävä asia.
Lauri Kujala otti tehtävät mielellään vastaan, vaikka ne olivat vaikeita.
– Siunaustilaisuus ja suru tulevat lähemmäs, kun on siunaamassa tuttua ihmistä.
Terhi-Liisa valmistuu pian teologian maisteriksi.
– Opiskelu on edennyt pienin askelin. Lauri on sparrannut hyvällä tavalla ja rohkaissut virkaan.
Lauri Kujala ei jätä käyttämättä tilaisuutta kannustaa.
– Uskosta puhuminen on usein abstraktia. Nuorisotyönohjaajilla on ymmärrys, miten vaikea asia menee kuulijoille perille. Myös kristillistä draamaa on Terhi-Liisan myötä käytetty koko ajan enemmän hyväksi Tuiran seurakunnan nuorisotyössä, Lauri kiittää.
Työalojen rajat voi ohittaa ja kääriä hihat
Terhi-Liisa palvelee mielellään seurakuntaa, jos Taivaan Isä vielä antaa vuosia. Se on hänelle sydämen asia.
– Sydämeni sykkii nuorille. Nuoret ovat aidoimmillaan siinä iässä, kun kaikki mahdollisuudet ovat vielä edessä. Nuoruuden kuohunnassa he välillä ovat näkemyksiltään ja mielipiteiltään mustavalkoisia. Kannatan kaikissa nuorisokasvatuksen toiminnoissa ennaltaehkäisevää työotetta ja -menetelmiä.
Yksi tulevaisuuden suunnitelma paljastuu Lauriltakin.
– Kyllästyin aikanaan nuorten veisujen soittamiseen. Olen miettinyt, jos hommaisin uuden kitaran ja alkaisin taas soittaa.
Musiikillisen yhteistyön lisäksi Terhi-Liisa kiittää työpariaan tekemisen meiningistä.
– Lauri ei tuijota tiukkaan työnjakoon, vaan käärii hihat ja alkaa tehdä. Tehdään yhdessä, jokainen lahjojensa mukaan. Tärkeää on kokonaisuus, eikä se, mitä virkakuntaa edustat.
Tämä kehu osoittautuu heti todeksi. Lauri Kujala katsoo kelloa ja lähtee sijaistamaan seurakuntasihteerin lounastaukoa.