Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen esitelmöi maanantaina 17.2. luterilaisen kirkon ystävyysseurakuntapäivillä Unkarin pääkaupungissa Budapestissä. Hänen aiheensa oli ”Suomen evankelis–luterilaisen kirkon tulevaisuuden tienviittoja”.
Esityksessään Häkkinen pohti kirkon olemusta ja nosti esille myös suomalaisen kirkollisen keskustelun ajankohtaisia kysymyksiä.
Kirkko elää Häkkisen mukaan suurten muutoksien keskellä. Kirkkokriittisyys on Suomessa lisääntynyt, samoin kirkosta eroaminen – tosin myös kirkkoon liittyminen.
Seurakuntarakenteen muutoksessa vaikuttavat myös väestörakenteen muutos ja muuttoliike.
– Vaikutukset tuntuvat maassa eri tavoin, väestö kasaantuu pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin. Muu Suomi menettää asukkaita. Esimerkiksi Mikkelin hiippakunnan väkiluku on kolmessa vuosikymmenessä pienentynyt lähes 100 000 jäsentä, Häkkinen kertoi.
Kirkko pitää huolta heikoista
Kirkon olemuksesta puhuessaan Häkkinen painotti sen uskottavuuden kannalta olevan tärkeää, että kirkossa vaalitaan keskinäistä rakkautta ja yhteyttä.
– Silti on hyvä havaita, että kautta kristillisen kirkon historian ykseys on ollut jännitteistä. Se on ollut ykseyttä moninaisuudessa.
Rakkaus, köyhistä ja heikoista huolen pitäminen on Häkkisen mukaan ollut kristittyjen tuntomerkki aivan alusta alkaen. Myös tulevaisuuden kirkko on Häkkisen näkemyksen mukaan hengellisesti vahva, olemuksestaan tietoinen ja perustehtäväänsä keskittynyt, mutta samalla ulospäin suuntautunut rakkauden ja osallisuuden yhteisö.
Tällainen kirkko on myös uskollinen Jeesuksen lähetyskäskylle: Se tekee lähetystyötä ja on muutenkin avoin ja joukkoon kutsuva yhteisö.
– Kristillisen kirkon olemukseen kuuluu missionaarisuus, lähetystehtävä. Ensimmäiset kristityt elivät lähetystilanteessa ja se leimasi seurakuntien elämää. Kristinusko levisi Jerusalemista nopeasti kahden ensimmäisen vuosisadan aikana kaikkiin ilmansuuntiin.
Uskon ja rakkauden yhteisöstä on Häkkisen mukaan kuitenkin kehittynyt vuosisatojen aikana instituutio. Suomessa kirkko on luonut sellaisia rakenteita, joita ei ole tarkoitettu maailman valloittamiseen, vaan säilyttämiseen.
– Suuri osa kirkkomme ja seurakuntiemme budjeteista ja työvoimasta on sidottu siihen, että turvataan saavutetut asemat. Kuitenkin kirkko on Jumalan vaeltava kansa. Se on lähetetty tähän maailmaan, sille on annettu tehtävä, sen on tarkoitus olla liikkeellä! Häkkinen sanoi.
Kirkon tulevaisuus on sen kastetuissa jäsenissä
Häkkinen muistutti kuulijoitaan evankelista Kalevi Lehtisen vertauksesta.
– Lehtisen mukaan moni seurakunta on kuin jalkapallo-ottelu: on 22 pelaajaa, jotka kipeästi tarvitsevat lepoa, ja 50 000 katsojaa, jotka kipeästi kaipaisivat liikuntaa. Suurin haasteemme on saada ihmiset kirkkojen katsomoista pelikentälle.
Häkkinen kertoi olevansa iloinen Suomen kirkon monipuolisista työntekijäresursseista, mutta Suomen kirkon tulevaisuutta ei voida kuitenkaan rakentaa työntekijöiden varaan.
– Kasteeseen perustuva osallisuus Kristuksesta ja hänen pelastusteostaan antaa jokaiselle kirkon jäsenelle oikeuden osallistua seurakunnan – Kristuksen ruumiin – rakentamiseen.
Teologian kielellä sanottuna kyse on Häkkisen mukaan siitä, että yhteisen pappeuden soveltamisessa käytäntöön ei ole päästy niin pitkälle kuin voisi ja pitäisi päästä.
– Jäsenyys on tästäkin näkökulmasta Suomen kirkon suurimpia tulevaisuuden kysymyksiä. Työntekijöitä tarvitaan, mutta seurakuntalaisissa on kirkkomme tulevaisuus. Tässä kirkollani on paljon oppimista Unkarin luterilaisesta kirkosta, Seppo Häkkinen sanoi.
Häkkisen Unkarin-matkan päätarkoitus oli allekirjoittaa ystävyyssopimus Mikkelin hiippakunnan ja Unkarin luterilaisen kirkon läntisen hiippakunnan kanssa. Sopimus allekirjoitettiin länsiunkarilaisessa Győrin kaupungissa. Unkarilaisena allekirjoittajana oli läntisen hiippakunnan piispa János Szemerei.
Katso Unkarin luterilaisen kirkon sivuilta myös videot Seppo Häkkisen saarnasta Győrin luterilaisessa kirkossa sunnuntaina 16.2. sekä jumalanpalvelusta seuranneesta hiippakuntien ystävyyssopimuksen allekirjoitusjuhlasta.