Yhteiskunnallisen luottamuksen vahvistaminen vaatii uskontojen tuntemusta ja vuoropuhelua, kirjoittaa Helsingin Sanomien entinen vastaava päätoimittaja, europarlamenttiehdokas Mikael Pentikäinen tuoreessa kirjassaan Luottamus (Otava).
Luottamus ei ole uskonnollinen tai uskontoon keskittyvä kirja, vaikka Pentikäinen aihettaan kirjassaan sivuaa. Kirjassa kulkevat limittäin Pentikäisen varsin avoin kuvaus hänen omasta urastaan, sen onnistumisista ja haasteista sekä yleisempi ennen kaikkea esimiestaitoon ja johtamiseen liittyvä syvää luotaava pohdinta. Kirja käsittelee myös yritysmaailmaa, taloutta, politiikkaa, mediaa kuin Euroopan unionia sekä näiden kaikkien suhdetta toisiinsa. Vajaan neljänsadan sivun paketti saa loppupuolella jonkin verran vaalikirjan sävyjä. Pentikäinen on Keskustan europarlamenttivaaliehdokas.
Pentikäisen mukaan uskonnon avaaminen on toimittajien velvollisuus siinä missä talouden, politiikan tai kulttuurin. Tarvitaan toimittajia, jotka aidosti ymmärtävät uskontoja. ”Journalismin ei pidä myöskään vaieta, jos uskon nimissä rikotaan ihmisoikeuksia, poljetaan ihmisarvoa tai haudotaan asioita, jotka voivat aiheuttaa väkivaltaa. Siksi journalismin pitää seurata uskonnollisia ääriliikkeitä ja uskonnon varjoja.”
Pentikäisen mukaan suomalaisessa yleisössä on yliherkkyyttä uskontojuttujen äärellä. ”Kriittinen, olennaiseen keskittyvä juttu voidaan tulkita hyökkäykseksi omaa liikettä vastaan ja sen avulla luodaan viholliskuvaa ja oiotaan omia rivejä.”
Hän kutsuu itseään vakaaksi kansankirkon ystäväksi. Hän toteaa, ettei usko kirkon menettävän voimaansa, vaikka sen siteet valtioon heikkenisivät. ”Uudistamista hyvä kirkkomme kuitenkin kaipaa. Siitä on tullut vuosisatojen aikana liialla byrokratialla kuormitettu kirkko, jossa henkeä on korvannut hallinto ja toimintaa sen suunnittelu.”
Pentikäinen kertoo kirjassaan myös suhteestaan vanhoillislestadiolaisuuteen. ”Olen arvostanut uskonnollista perintöäni. Olen saanut siitä paljon ja halunnut pysyä sen yhteydessä. En ole itse kokenut sen vuoksi syrjintää tai kiusaamista, vaikka tiedän, että moni on taustaani ihmetellyt. Myönnän, ettei kuuluminen kiisteltyyn vähemmistöön ole ollut aina helppoa.”
Viime vuosina herätysliike on ollut julkisuudessa lasten hyväksikäyttöön ja naisten asemaan liittyvässä keskustelussa. Pentikäinen on itsekin ollut lehtimiehenä ottamassa asioita esille. ”Olen kokenut sen velvollisuudekseni. Totuutta pitää etsiä ja median tehtävä on raportoida myös uskonnon varjoista. Uskon, että hetkellisesti kipeältä tuntuva julkisuus tervehdyttää pitkällä tähtäimellä lestadiolaisen liikkeen sisäistä elämää.”
Pentikäinen ottaa kirjassaan kantaa myös uskonnonopetukseen. Hänen mukaansa oman uskonnon opetusta pitää jatkaa. Sen rinnalla viimeistään lukiossa pitäisi mahdollistaa myös yhteinen uskonnonopetus. Pentikäinen perustelee tätä sillä, että valmiudet kohdata vieraita uskontoja paranisivat. ”Kulosaaren yhteiskoulussa Helsingissä on kokeiltu yhteistä katsomusaineiden opetusta. Kokeiluja olisi tarpeen tehdä muuallakin.”