Simo Peura puheessaan kirkon lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivillä Jyväskylässä.
– Liian usein huolena näyttää olevan, miten lapsista kasvaisi menestyviä ja vahvoja kansalaisia – niitä, jotka itsenäistyvät mahdollisimman varhain ja pärjäävät kovenevassa kilpailussa. Kysymyksenä ei olekaan enää se, miten lapsista kasvaisi vastuuntuntoisia kansalaisia: niitä, jotka oppivat erottamaan oikean ja väärän, joilla on toisia kunnioittavat käytöstavat, jotka ymmärtävät antaa ja pyytää anteeksi, jotka kestävät pettymyksiä, jotka ovat valmiit tukemaan heikompia ja jotka löytävät kestävän elämäkatsomuksen, Peura sanoi.
– Menestykseen perustuvassa maailmassa on aina niitä, jotka häviävät ja putoavat. Jotta jotkut voivat olla vahvempia, on oltava niitä, jotka ovat heikompia. Kuka heistä huolehtii? Kuka arvostaa niitä, joilla on jokin rajoite elämässä: oppimisvaikeus, kehitysvamma, köyhyys, ujous, lihavuus, sairaus, kömpelyys tai jokin muu elämään erotuksetta kuuluva asia, joka tekee heikoksi? Miten näille lapsille varmistetaan hyvän elämän edellytykset?
”Suomesta tulossa lähetyskenttä”
Peura kantoi myös huolta kristillisen kasvatuksen ohentumisesta.
– Samalla kun vaikutamme yhteiskunnan päättäjiin, meidän tulee tiedostaa se, että Suomesta on tulossa lähetyskenttä. Kristillinen kasvatus on vaarassa ohentua kouluissa ja päiväkodeissa. Kodeissa lapset saavat yhä vähemmän kristillistä kasvatusta, koska vanhemmat eivät kuulu kirkkoon tai eivät tunne oman kirkkonsa opetusta.
Piispan mukaan seurakunnissa on mietittävä huolella toimintaa.
– Yksi konkreettinen käytännöntavoite voisi olla varmistaa se, että seurakunnalla on hyvät ja luontevat suhteet muihin paikallisiin toimijoihin, kuten päiväkoteihin, kouluihin ja yrityksiin.
Piispa haluaa lisää lapsiasiahenkilöitä
Seurakuntien lapsityön työvoiman määrä on laskenut viimeiset pari vuotta. On palattu suunnilleen 10 vuoden takaiseen työntekijätilanteeseen. Nyt päiväkerhot tavoittavat yli neljänneksen ikäluokasta, monissa hiippakunnissa jopa kolmanneksen tai enemmän. Historian valossa lukemat ovat Peuran mukaan silti erittäin alhaisia. 1990-luvun alussa tavoittavuus oli jopa 60 prosenttia ja kerhojen määrä kaksinkertainen.
– Tästä seuraa, että paineet resurssien karsimiseen lapsityöstä ovat varmasti suuret. Ennen kuin seurakunnissa tehdään vähennyksiä, pitäisi avoimesti pohtia työn priorisointia. Osallistujien vähetessä ainut johtopäätös ei ole se, että työvoimaa vähennetään.
– Lapsityön asema pysyy vahvana, jos kaikessa seurakunnan päätöksenteossa lapsi nostettaisiin keskiöön. Ennen leikkauksia, resurssien uudelleenkohdentamista, kiinteistöjen uudistamista, virkojen perustamisia, toimintasuunnitelmien tekemistä ja seurakuntien yhdistymisiä olisi tärkeää, että päätösten lapsivaikutukset arvioitaisiin.
Lapsivaikutusten arvioimiseksi (LAVA) on kehitetty materiaalia, joka auttaa päätöksentekijöitä löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun. Monessa seurakunnassa on lapsivaikutusten arvioinnissa edetty nimeämällä lapsiasiahenkilö.
– Valitettavan monessa seurakunnassa lapsiasiahenkilöä ei kuitenkaan ole nimetty. Tämä on pieni hallinnollinen mutta sisällöltään suuri asia. Lapsiasiahenkilön kautta lasten ääni tulee seurakunnan päätöksen teossa paremmin kuulluksi ja päätökset voivat saada uuden suunnan.
Kirkon lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivät järjestetään 10.-12.4.2013 Jyväskylä. Piispa Peura puhui keskiviikkona.