Luterilaisuuden perus­luonteeseen kuuluu kapina – siitä seuraa moni­äänisyyttä ja myös riitoja

Kuva: Jani Laukkanen

Suomen katolisen kirkon uusi piispa Raimo Goyarrola saa olla onnellinen. Nykyinen katolinen kirkko Suomessa on vielä nuori, mutta sen väkimäärä kasvaa. Monet Suomeen muuttavista ulkomaalaisista ovat katolilaisia.

Viime vuosina katolinen kirkko on saanut uusia jäseniä myös teologipiireistä. Uusi Tie -lehden (16.2.2024) haastattelussa Helsingin yliopiston uusi dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio toteaa, että monet lahjakkaimmat ja oppineimmat opiskelijat siirtyvät katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon. Keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on Vainion mukaan noussut esiin vanhojen kirkkojen historiallisuus.

Lahjakkuus ja oppineisuus lie asioita, joita voi arvottaa monin tavoin. Totta on kuitenkin se, että viime vuosina konservatiivisia miesteologeja on siirtynyt katoliseen kirkkoon. Kehitys on mielenkiintoinen. Ei siitä niin montaa kymmentä vuotta ole, kun konservatiivisissa luterilaisissa piireissä luterilaisten ja katolilaisten välillä aikaan saatu Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista herätti lähes antikristillisiin ulottuvuuksiin menevää spekulointia.

Nyt on toisin. Liekö syynä jo uutisissakin todettu nuorten miesten kaipuu järjestykseen ja vakaaseen uskonnollisuuteen. Ja toki se, että katolinen kirkko on luterilaista kirkkoa vanhakantaisempi suhteessa naisten pappeuteen ja sateenkaariparien vihkimiseen.

LUTERILAINEN KIRKKO tunnetaan hyvin koristeista paljaana, rituaaleiltaan köyhänä, ehkä tylsänä ja kaiken aikaa riitelevänä kirkkona. Voikin miettiä, miksi emme aikanaan omaksuneet Martti Lutherin perinnöksi rituaalisemme edes iloisia olutjuhlia reippaine pöytäpuheineen. Ne voisivat houkuttaa enemmän väkeä kuin kirkollisten juhlien perinteiset paneelikeskustelut.

Syvemmin ajateltuna ainakin jotain historiallista olemme paavia vastaan käyneeltä Lutherilta kuitenkin perineet: luterilaisuus on perusluonteeltaan auktoriteetteja uhmaava kapinakirkko. Se perinne elää kirkon työntekijöiden syvissä riveissä. Siitä seuraa moniäänisyyttä, vaivaa piispoille ja jatkuvaa riitaa erilaisten rintamalinjojen välillä.

Mutta mitä sitten? Jos se on luterilainen luonne, ehkä se pitäisi vain hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Yksimielisyyden vaatimus nimittäin vasta kauheaa onkin.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliBen Siran kirjan versiot kertovat juutalaisen kuolemanteologian muutoksesta
Seuraava artikkeliKirkkohallitus pitää eheytys­hoitojen kieltoon tähtäävää kansalais­aloitetta ”yleisesti kannatettavana”

Ei näytettäviä viestejä