Luottamushenkilöt ystävyystoiminnan suurin kuluerä Tikkurilassa

Ystävyysseurakunta-toimintaa Inkerin kirkkoon järjestäneet luottamushenkilöt ovat tulleet Tikkurilan seurakunnalle ystävyysseurakunnissa tehtävää avustustoimintaa kalliimmiksi.

Seurakuntaneuvoston jäsenistä koostunut toimikunta lopetti toimintansa viime vuodenvaihteessa, mutta kokoontui sitä ennen kuukausittain organisoimaan toimintaa Aunuksen ja Petroskoin seurakuntiin.

Kotimaa24 selvitti toimikunnan kulut kolmen vuoden ajalta. Tuona aikana Inkerin ystävyystoiminta maksoi Tikkurilan seurakunnalle yhteensä 28 351 euroa. Summasta kului avustuksiin 13 000 euroa. Runsaat 15 000 euroa meni toimikunnan omiin kuluihin, kuten Inkerin matkoihin ja luottamushenkilöiden kokouspalkkioihin.

Toimikuntaan osallistui koko ajan samat neljä luottamushenkilöä, ja sen sihteerinä toimi seurakunnan työntekijä. Luottamushenkilöille maksettiin kokouspalkkioita vuosien 2008 – 2010 välisenä aikana yhteensä 5330 euroa, josta vuoden 2009 palkkioiden osuus on 2825 euroa mikä vastaa 62 prosenttia saman vuoden avustusrahoista.

Viime vuoden lopulla Tikkurilan seurakuntaneuvostosta pois jääneen Anna Kivekkään mukaan toimikunnan edesottamuksiin kiinnitettiin hänen aikanaan huomiota useaan kertaan.

– Noista asioista väännettiin koko se kahdeksan vuotta. Erilaisia epäselvyyksiä oli jatkuvasti. Toiminnasta ei saatu perusteellista selvyyttä, eikä matkoista yleensä laadittu etukäteen minkäänlaisia budjetteja, Kivekäs sanoo.



Toimikunnan puheenjohtajana toimineen Paula Lehmuskallion mukaan toiminnan puutteet johtuvat sihteereinä toimineiden virkamiesjäsenten virheistä. Lehmuskallion mukaan myös kokousten määrä on perusteltu.

– Silloin kun asioita on, niitä käsitellään. Yhtään ainutta kokousta ei ole pidetty tarpeettomasti eikä huvin vuoksi, Lehmuskallio sanoo.



Kivekäs on asiasta eri linjoilla.



– Tosiasia on se, että siihen ei enää löytynyt halukasta virkamiestä ja aina oli uusi riita käynnissä. Joskus muinoin oli sellainen virkamies, jonka kanssa toimikunnan yhteistyö sujui erinomaisesti. Sen jälkeen on ollut ainakin kolme vastuuhenkilöä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin. En näkisi, että tämä on pelkästään virkamiesten ongelma, Kivekäs sanoo.

Toimikunnassa sihteerinä pari vuotta toiminut pastori Päivi Helén ihmettelee toimikunnan toimintakulttuuria ja -tavoitteita. Suhteiden luominen ystävyysseurakuntiin oli vain toimikunnan jäsenten varassa ja toiminnan kulut olivat hänen mukaansa kohtuuttomat.

– Kokouksia oli kerran kuussa. Moni kokous oli toimikunnan matkan suunnittelua. Kyllähän Venäjän matkojen takia joutuu kokoustamaan, mutta vaikeimmalta tuntui se, että matkojen oli mentävä aina samalla vanhalla kaavalla. Olisin toivonut ystävyysseurakuntatyön olevan avoimesti seurakuntalaisia varten, jotta ystävyyssuhteita olisi oikeasti voitu rakentaa seurakuntalaisiin Aunuksessa ja Petroskoissa. Monissa muissa vastaavaa työtä tekevissä seurakunnissa työtä tehdään sillä tavoin.

– Emme suunnitelleet mitään seurakuntalaisia ajatellen tai ne suunnitelmat jäivät toteutumatta. Ehkä ainoa avoin osallistumisen mahdollisuus vuosien ajan oli joulukirkoissa ystävyysseurakunnille kerätty kolehti. Matkat oli kuitenkin tarkoitettu aina vain toimikunnalle, Helén sanoo.

Lue myös Tikkurilan seurakunnan kirkkoherran Janne Silvastin
vastaus.

Edellinen artikkeliRäsänen kiistää vähätelleensä romanien ongelmia
Seuraava artikkeli”Piispaehdokkaiden kannat paljastuneet rinnakkaisiksi”